Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Kaivostoiminta jakaa mielipiteitä Savo-Karjalassa – ”Onhan se selvää, että ei esimerkiksi pohjavesialueella voida malmia ryhtyä etsimään”

iStock
Savo-Karjalassa nähdään kaivosten uhat ja mahdollisuudet. Kuvituskuva.

Savo-Karjalassa keskustellaan vilkkaasti kaivosteollisuudesta. Tiettyjen hankkeiden kohdalla yleisön mielipide voi olla jyrkästi kielteinen, mutta yleensä kaivoksissa nähdään sekä uhat että mahdollisuudet.

Anna-Liisa Blomberg

Demokraatti

Moni näkee, että viimeksi mainitut – kuten toiminnan taloudelliset hyödyt – voidaan kernaasti lunastaa, kunhan uhat – esimerkiksi ympäristövahinkojen riskit – ovat hallinnassa.

– Kaivostoiminta on kansallisesti ja elinkeinopoliittisesti merkittävä asia, ja esimerkiksi akkuteollisuudelle tärkeää on raaka-aineiden saanti. Ei voi kuitenkaan olla niin, että ehkä ahneuksissaan toimitaan lyhytnäköisesti arvioimatta tarkkaan toiminnan laajempia seurauksia, tiivistää Pohjois-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki Varkaudesta.

Hän arvioi, että esimerkiksi Talvivaaran tapauksessa saatettiin sokaistua kaivoksen tuottamasta taloudellisesta hyvästä niin, että riskien vakava arviointi ja asiantuntijoiden varoitusten kuuntelu jäi vähemmälle.

Tässä jutussa Rajamäki ja kaksi muuta savokarjalaista demaria louhivat kaivosasioita omista näkökulmistaan. Luvassa on hippunen historiaa, järkäle ajankohtaiskeskustelun puntarointia ja lohkare lainsäädäntöä.

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki esittelee ylpeänä Pohjois-Savon lippua. (Kuva: Anna-Liisa Blomberg)

 

Kaivosteollisuus ei ole Savo-Karjalassa mikään uusi juttu. Outokummusta löytyi 1910-luvun alussa kuparimalmiesiintymä, jonka varaan nykyaikainen metallien jalostusketju on Suomessa rakennettu. Myöhemmin Outokumpuun syntyi Esko Koistinen, kaivosmiehen poika, jolle oli luontaista lähteä opiskelemaan kaivosinsinööriksi.

– Opiskeluaikana olin kaikki kesät töissä kaivoksilla. Kun 1970-luvun lopulla kaivokset alkoivat ehtyä, pääsin onnekkaasti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkijaksi malminetsinnän ATK-tehtäviin. Tein geologien ja geofyysikkojen kanssa tiimissä malmitutkimusta – viimeiset 20 vuotta tein esiintymäkohtaisia 3D-mallinnoksia ja mineraalivarantojen arviointeja, nyt jo eläkkeellä oleva Koistinen kertoo.

Työurallaan Pohjois-Karjalassa luonnonsuojelupäällikkönä toiminut joensuulainen Juha Hämäläinen ei voi antaa pisteitä varhaiselle kaivostoiminnalle. Ympäristölupia ei vaadittu ja lepsu meno näkyi esimerkiksi Outokummun ja Liperin rajalla sijaitsevan Sysmäjärven pilaantumisena. Tuusniemellä puolestaan Paakkilan asbestikaivoksen pöly sairastutti ja tappoi työntekijöitä ja alueen asukkaita keuhkosyöpään 1970-luvulle asti. Kaikkien onneksi lainsäädännön kehittyessä ympäristö – ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin suojelu – on huomioitu yhä paremmin.

– Luonnonsuojeluvirkamies on aika monta kertaa ollut myös tyytyväinen Suomen EU-jäsenyyteen ja Natura-velvoitteisiin. Ilman niitä tilanne olisi luonnonsuojelun kannalta paljon huonompi. Jos Natura-alueelle aiotaan perustaa kaivos, on valtion osoitettava vastaava määrä korvaavia suojelualueita. Se ei ole aina helppoa ja joskus se on mahdotonta, joten EU on tässä tullut alkuperäisluonnon suojaksi, nyt jo eläkepäiviään viettävä Hämäläinen kertaa.

Huoli kasvaa, kun samalla alueella kaivetaan sekä turvetta että malmeja.

Uutisotsikoihin nousevat helposti tapaukset, joissa jotakin kaivoshanketta vastustetaan tai joissa kaivoksen pelätyt ympäristöhaitat ovat tulleet todeksi. Helposti syntyy kuva, että kaivokset ja naapurit ovat aina napit vastakkain.

Näin ei tietenkään ole. Hämäläinen nostaa esimerkiksi sopuisasta yhteiselosta Polvijärven, jossa ihmiset ovat nähneet nyt jo lopettamassa olevan kuparikaivoksen pääsääntöisesti myönteisessä valossa – työllisyyden kannalta hyvänä asiana. Ilomantsissa taas on louhittu kultaa useita vuosia, eikä kummoisia mutinoita ole kuulunut.

– Kultakaivokset sijaitsevat sillä tavalla syrjässä, että ehkä sen takia ihmiset eivät ole nähneet ongelmia. Tosin nyt viime aikoina on kyllä puhuttu pikkuisen kultakaivoksen jätevesistä, Hämäläinen kertoo.

Kultakaivoksen jätevesiin liittyvä keskustelu on kiinteästi yhteydessä turvetuotantoon, jota ei saisi Hämäläisen mielestä kaivostoimintaan liittyvässä keskustelussa unohtaa. Turvesoita on enemmän kuin kaivoksia ja siten niillä on myös suurempi vaikutus lähivesien kuntoon. Huoli kasvaa, kun samalla alueella kaivetaan sekä turvetta että malmeja.

– Ilomantsissa on osoitettavissa ihan todellisia ongelmia turvesoiden vesistöpäästöjen vaikutuksista. Ja osin ne sattuvat samoihin purkuvesistöihin kultakaivoksen kanssa, joten ongelma vesistölle kertaantuu, Juha Hämäläinen kertoo.

 

Joensuulainen Juha Hämäläinen toimi työurallaan luonnonsuojelupäällikkönä Pohjois-Karjalassa.

 

Etelä-Savossa viime aikoina tunteita on kuumentanut Heinäveden Aitolammen malminetsintähanke, jonka hankekartoitusta malminetsintäyhtiö Beowulf Mining on ilmoittanut nyt lykkäävänsä paikallisten huolen takia. Hankkeen vastustajat, muiden muassa Valamon ja Lintulan luostareiden väki, pelkäävät mahdollisen grafiittikaivoksen pilaavan Saimaan kirkkaat vedet. Kari Rajamäen mukaan Itä-Suomen alueen maakuntaliitoissa on huoli myös matkailumaineesta.

– Uskomme, että tulevaisuudessa Saimaa voi nousta puhtaan luonnon ja monien virkistysmahdollisuuksien myötä Lapin kaltaiseksi helmeksi. Emme halua ottaa mitään riskejä veden laatuun ja puhtauteen, Rajamäki sanoo.

On pelko, että jo pelkät mielikuvat haitoista heikentävät alueen mainetta ja alentavat asuntojen arvoa. Juha Hämäläinen ei pidä pelkoa tuulesta temmattuna.

– Varmasti pelko vesistöjen pilaantumisesta vaikuttaa. On alueita, joita itsekin varmaan välttäisin, jos olisin harkitsemassa kesämökin hankkimista, Hämäläinen pohtii.

Esko Koistisen mielestä kaivosteollisuus on saanut kohtuuttoman huonon maineen ja esimerkiksi riskit nähdään usein todellista suurempina. On ilmeistä, että Talvivaaran katastrofi kummittelee ihmisten mielissä.

 Talvivaarassa sattui niin vakava onnettomuus, ettei pahempaa voi kuvitella.

Talvivaaran mörkö on Koistisen mielestä pulma Heinävedelläkin. Hän ymmärtää hyvin ihmisten huolen ja pitää sitä oikeutettuna. Koistisen mielestä on myös hyvä, että esimerkiksi kansalaisliikkeet eivät päästä kaivosyrittäjiä helpolla. On tarpeen haastaa ja herätellä – parhaimmillaan se saa yritykset parantamaan toimintatapojaan ympäristön hyväksi.

– Suhteellisuudentaju kuitenkin pettää, kun tehdään vertauksia Talvivaaraan. Siellä malmiesiintymän suuruus on satakertainen Heinäveden mahdolliseen esiintymään nähden. Lisäksi puhdistetut jätevedet voidaan Heinävedellä laskea suurten virtaumien isoihin vesistöihin, hän sanoo ja huomauttaa näin myös ympäristövaikutusten ja -riskien olevan pienemmät.

– Talvivaarassa sattui niin vakava onnettomuus, ettei pahempaa voi kuvitella. Siellä toimittiin hutiloiden. Se on koko kaivosteollisuuden häpeäksi ja se leimaa nyt kaikkea muutakin toimintaa, Koistinen jatkaa.

Yleisellä tasolla Koistinen näkee kaivosteollisuuden mahdollisuudet uhkia suurempina. Siksi hän toivottaa malttia esimerkiksi kaivoksiin liittyvän lainsäädännön uudistajille. Ongelmia ja riskejä ei pidä vähätellä, mutta ei myöskään paisutella. Koistisella on huoli Savo-Karjalan ihmisistä ja taloudesta.

– Maaseutu autioituu, taajamat rapistuvat ja väki pakenee työn hakuun etelään. Ehkä jonkun huvilan arvo laskee kaivoksen lähellä, mutta maakunnissa asuntojen arvo on jo romahtanut työn ja toiminnan puutteessa. Tarvitsemme teollisuutta ja monipuolisen elinkeinorakenteen, turismilla emme yksin elä. Tämä saa minut vaatimaan suhteellisuudentajua kaivoskeskusteluun, hän summaa.

 

Kuopiolainen Esko Koistinen asettui kuvaan peilityynen Kallaveden rantaan toukokuussa. (Kuva: Anna-Liisa Blomberg)

 

Juttua kirjoittaessa hallitusohjelmaa vasta sorvataan Säätytalolla ja haastateltavien mielissä on kaivoksiin liittyvän lainsäädännön uudistaminen. Jutun lopusta voit lukea, millaisia kirjauksia kaivoksista hallitusohjelmaan päätyi.

Kaivoslakia ja kaivostoimintaan liittyvää muuta sääntelyä pitää Juha Hämäläisen ja Kari Rajamäen mielestä tiukentaa ja sovittaa paremmin yhteen. He pitävät esimerkiksi malminetsinnän aloittamisen kynnystä tällä hetkellä turhan alhaisena.

– Tukes jakaa porauslupia kuin parkkilippuja, Rajamäki puuskahtaa.

Rajamäki asuu Varkaudessa, jossa juodaan Tervaruukinsalon pohjavettä. Etelä-Savon ely-keskus huolestui malminetsinnän vaikutuksista pohjaveteen. Riskinä on raskasmetalleja sisältävän kalliopohjaveden sekoittuminen alueen pohjaveteen. Ely-keskus edellyttää nyt Tukesille antamassaan lausunnossa selvitystä malminetsinnän vaikutuksista pohjaveteen ennen malminetsintäluvan myöntämistä.

Rajamäen mielestä on tarpeen tarkastella maankäyttö- ja rakennuslakia niin, että kaivoshankkeita koskeva kaavoitustarkastelu tapahtuisi nykyistä aiemmin. Ympäristövaikutusten arviointi pitäisi hänen mielestään tehdä jo ennen kuin malminetsintää voi aloittaa.

– Jos on ilmeistä, että kyseisellä alueella kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ovat niin merkittäviä, että kaivoslupaa ei voida myöntää, niin ei kai malminetsintälupaakaan pitäisi myöntää. Onhan se selvää, että ei esimerkiksi pohjavesialueella voida malmia ryhtyä etsimään, hän sanoo.

Juha Hämäläisen mielestä on harmi, että Suomen valtio on käytännössä kokonaan luopunut kaivosteollisuudesta ja päästänyt sen ulkomaisten yhtiöiden käsiin. Se tarkoittaa myös sitä, että toiminnan voitot valuvat ulkomaille. Sekä Hämäläisen että Rajamäen puheissa vilahtaa muun muassa kaivosvero.

– Kaivoslakia ja muuta kaivostoimintaan vaikuttavaa lainsäädäntöä pitäisi edelleen muuttaa niin, että kaivostoiminnasta saataisiin paremmin hyötyä sekä valtiolle että kunnille. Lisäksi paikallisten ihmisten tulisi päästä paremmin vaikuttamaan omaan ympäristöönsä, Hämäläinen summaa.

Molemmat korostavat, ettei kaivostoiminnasta saa jäädä jälkeen vain ympäristölle haitallista sotkua siivottavaksi ja laskua maksettavaksi. Hämäläisen mukaan nyt on iso ongelma, että toiminta voi päättyä konkurssiin ja jälkityöt jäävät yhteiskunnalle.

– Olennaista on varmistaa, että kaivosyhtöillä on tosiasiallinen mahdollisuus selviytyä toiminnan alasajoon ja jälkitöihin liittyvistä tehtävistä ja velvoitteista, Rajamäkikin sanoo.

Jo nyt toiminnan ehdoksi voidaan asettaa rahallisia vakuuksia, mutta Rajamäen mielestä riittävän suuret vakuudet pitäisi määrätä laissa pakollisiksi ennen kuin kaivostoimintaa saa aloittaa.

 

Kuvassa hylätty kaivosalue Suomen Lapissa. (Kuva: iStock)

 

Esko Koistinen näkee hyvänä kaivoslain ja muun lainsäädännön muuttamisen niin, että ne toimivat nykyistä paremmin yhteen. Tiettyihin tiukennuksiin hän kuitenkin suhtautuu varovaisemmin. Esimerkiksi kaivosvero voi tulla kyseeseen etenkin, jos verotuloa voidaan ohjata paikallisesti sinne, missä kaivostoimintaa tapahtuu. Verotuksessa ja esimerkiksi maanomistajille maksettavien korvausten kasvattamisessa hän näkee myös piilevän vaaran.

– Jos nykyisten toiminnan kulujen päälle laitetaan vero, se voi hillitä halukkuutta jo malminetsintään ja johtaa jo toiminnassa olevien kaivosten konkursseihin. Ja jos esimerkiksi maanomistajakorvaus malminetsintävaiheessa on korkea, se tekee pienempien kotimaisten yrittäjien toimintaan lähtemisen vaikeaksi verrattuna kaivosjätteihin, Koistinen muistuttaa.

Koistisen mukaan maanomistajakorvaukset ovat huomattava osa malminetsintäkustannuksista Suomessa, eikä kilpailijamaissa tiettävästi makseta vastaavia korvauksia.

Tulevaisuuden kannalta olennainen asia on, että löydetään tasapaino luonnon ja talouden välillä. Esko Koistinen pitää selvänä, että balanssi on pakko löytää. Insinöörinä hän uskoo, että apu tasapainon tavoitteluun löytyy teknologiasta ja osaamisesta – ja nimenomaan Suomesta.

– Meidän pitää satsata koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Sieltä voidaan löytää keinoja ympäristöystävälliseen kaivostekniikkaan ja kaivostuotteiden jatkojalostamiseen. Suomi voi näyttää tässäkin esimerkkiä muille, hän sanoo.

 

Hallitusohjelman kirjaukset kaivoksiin liittyen:

Kaivosverotus

  • Siirretään kaivokset sähköveroluokkaan I ja poistetaan ne energiaveroleikkurin piiristä. Selvitetään mahdollisuutta ottaa käyttöön erillinen kaivosvero, jotta maaperän kaivannaisista saadaan yhteiskunnalle kohtuullinen korvaus. Selvitetään mahdollisuuksia verottaa kaivosoikeuksien myyntivoittoja Suomessa silloinkin, kun ne ovat ulkomaisten yhteisöjen omistuksessa.

Parannetaan kaivosten ympäristönsuojelua

  • Kaivoslainsäädäntö uudistetaan. Uudistuksen lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen.
  • Kunnille säädetään oikeus päättää kaavoituksella, onko kaivostoiminta mahdollista kunnan alueella.
  • Parannetaan kaivosalueen ja kaivoksen vaikutusalueen kiinteistön- ja maanomistajien asemaa ja tiedonsaantioikeutta.
  • Otetaan merkittävissä kaivoshankkeissa nykyisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla alkuperäiskansojen oikeudet huomioon.
  • Parannetaan kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista.
  • Otetaan huomioon suunnitellun kaivoksen ympäristövaikutukset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
  • Malmin uraanipitoisuuden huomioonottamista kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa kehitetään.
  • Kehitetään vakuussääntelyä siten, että ympäristölliset vastuut hoidetaan kaikissa tilanteissa.
  • Lainsäädännön piiriin otetaan myös merenpohjan mineraaleihin kohdistuva kaivostoiminta.
  • Selvitetään malminetsintäoikeuden lupaprosesseja, käytänteitä ja mahdollisia rajoittamistarpeita luonnonsuojelualueilla.

Juttu on osa Demokraatin piirikierros-sarjaa, jossa vieraillaan kaikissa SDP:n piireissä.

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE