Suurella osalla kahta työtä tekevistä syynä on taloudellinen pakko, mutta monella kyse on myös vapaaehtoisesta valinnasta.

Kahden työn tekemistä selvittänyt Työn ja talouden tutkimuslaitoksen Laboren johtava tutkija Merja Kauhanen sanoo, että usean työn tekijät näyttäytyvät epäyhtenäisenä ryhmänä, jossa mukana on myös korkeakoulutettuja ja hyvätuloisia erityisasiantuntijoita.

– Monelle toinen työ voi tuoda lisää työtyytyväisyyttä. Osa taas haluaa hankkia uutta työkokemus esimerkiksi alanvaihtoa varten. Erityisasiantuntijoissa on myös niitä, joilla on päätyön lisäksi yrittäjätyö, Merja Kauhanen kertoo.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on noin 60 000 palkansaajaa tai yrittäjää, jotka eivät tule yhdellä palkkatyöllä toimeen. Joissain arvioissa määrä on arvioitu moninkertaiseksi, sillä sosiaaliturvan takia pienituloisuus ei välttämättä näy tilastoissa.

Palvelualojen ammattiliitto PAMissa tunnetaan hyvin osa-aikatyön ja riittämättömien työtuntien kirot. Liiton jäsenkunnassa on useampaa työtä tekevien määrä ollut pitkään kasvussa.

Liitto kysyi ensimmäistä kertaa kahdesta tai useammasta työstä jäsenkyselyssään vuonna 2015. Tuolloin useampaa kuin yhtä työtä – päätyö ja toinen palkkatyö – teki kyselyyn vastanneista seitsemän prosenttia. Vuonna 2021 luku oli 13 ja viime vuonna 2022 11 prosenttia.

Yksi piikki kehityksessä oli korona, joka leikkasi monelta pamilaiselta työtunteja ja pakotti hakemaan niitä korvaavaa lisätyötä.

Useamman työn tekeminen on tutkimusten mukaan yleisintä palvelu- ja myyntityössä, jossa työskenteleviä on paljon PAMin jäsenistössä.

Vastaajissa oli myös niitä, jotka tekivät sivutyötä sen kiinnostavuuden tai muun sisällön takia.

PAM:in tutkimuspäällikkö Antti Veirto sanoo yleisimmäksi syyksi useamman työn tekemiseen vastaajan heikon taloustilanteen. Sen taustalla taas on useissa tapauksissa edellä mainittu liian pieni työtuntien määrä sekä osa-aikatyö.

– Työsuhteen muoto on toimeentulossa isossa roolissa. Kahdessa tai useammassa työsuhteessa oleminen on osa-aikatyötä päätyönään tekevillä selvästi yleisempää kuin kokoaikaista työtä tekevillä, Antti Veirto vertaa.

MERJA Kauhanen oli mukana Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen ja Laboren yhteistyössä tekemässä Monimuotoinen ansiotyö – käytännöt ja yhteiskunnallinen kehys -tutkimushankkeessa. Siinä rekisteriaineistoihin pohjautuvat analyysit koskivat useaa työtä tekevien tilannetta vuosina 2010-2016.

Tutkimuksen tilastoaineiston mukaan yleisin usean työn tekemisen tyyppi oli palkkatyön yhdistäminen sekä pää- että sivutyössä (yli 80 prosenttia). Toiseksi yleisin tyyppi oli päätyön yhdistäminen yrittäjätyöhön (noin 10 prosenttia).

– Kahta työtä palkkasuhteessa tekeviä oli etenkin myynti- ja palvelutyössä. Tätä ryhmää yhdisti myös naisenemmistö ja yleisimpänä keskiasteen koulutus, Merja Kauhanen summaa.

Vaikka elämiseen riittämätön palkka on usein pääsyy toisen työn tekemiseen, niin sekään ei aina takaa kunnon tuloja.

Myös Kauhasen saamat tutkimustulokset osoittivat, että sivutyön tekeminen on vain harvoin tie vaurauteen. Hän jakoi ansiotuloja (sisältää palkka- ja yrittäjätulot) saaneet ansioiden perusteella tulokymmenyksiin. Melko suuri osa kahta työtä tekevistä sijoittui edelleen alimpaan tai alimpiin tulokymmenyksiin – kahdesta työpaikasta ja palkasta huolimatta.

Myös kaikkien ansiotuloja saavien mediaanituloja verrattaessa monella kahta työtä tekevällä mediaaniansiotulo jäi pienemmäksi kuin vain yhtä työtä tekevillä.

– Pienituloisuus näkyi myös siinä, että kun useaa työtä tekeviä verrattiin kaikkiin ansiotuloja saaviin ja yhtä työtä tekeviin, sai kahta työtä tekevistä keskimääräistä useampi toimeentuloa täydentäviä sosiaalitukia, Kauhanen kertoo.

PAM:in jäsenkyselyt näyttävät useampaa työtä tekevien taloustilanteen yhtä ankeaksi kuin Kauhasen tekemä tutkimus. Sivutyö tarjosi vain harvoin tietä kunnon toimeentuloon.

– On kyse sitten vain yhtä työtä tekevien palkansaajien ansiotulojen mediaanista tai keskiarvosta, niin kahta työtä tekevät pamilaiset jäävät niiden alle, Veirto sanoo.

KAUHANEN arvioi, että useamman työn tekemisen yleistyminen on globaali ilmiö. Pohjoismaissa se on vielä keskimäärin yleisempää kuin muissa EU-maissa.

– Erilaiset työnteon muodot ovat lisääntyneet muun muassa globalisaation, digitalisaation ja muun teknologian kehittymisen myötä. Usean työn tekeminen on osin yhdistetty näistä osa-aikatyön yleistymiseen ja myös alityöllisyyteen.

Etenkin korona-aikana alityöllistyneiden – riittämättömien työtuntimäärä tekevien – määrä kasvoi selvästi.

HELPOTUSTA pamilaisten toimeentulo-ongelmiin ei ole luvassa, sillä tällä hetkellä noin 60 prosenttia vähittäiskaupan sekä matkailu-ja ravintola-alan uusista työsuhteista on osa-aikaisia.

Veirto pelkää nykyhallituksen toimien nykyisestä vain heikentävän pamilaisten tilannetta.

– Tähän saakka moni pamilainen on sinnitellyt vastentahtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa, vaikka toimeentulo olisi niukkaa. Hallituksen suunnittelemat leikkaukset muun muassa asumistukeen ja soviteltuun työttömyysturvaan vaikeuttavat melkoisesti osa-aikatyötä tekevien selviämistä. Itse näen kahden työn tekemisen lisääntyvän näiden säästöjen takia.

Veirto ei usko, että hallituksen suunnittelemat tukileikkaukset parantaisivat työllisyyttä ja lisäisivät kokoaikaisia työsuhteita, vaikka näin hallitus uudistuksiaan markkinoi.

– Osa-aikatyötä tekevää lyödään nyt kaksin käsin. Miten työllisyys muka paranee, kun näköpiirissä ei ole, että esimerkiksi Mara yllättäen tarjoaisi nykyistä enemmän kokoaikaisia työsuhteita. Pamilaisella on edessä valinta kahden työn tai toimialan vaihtamisen välillä.

Eikä se toisen työnkään löytäminen ole helppoa hiljaisemmilla työmarkkina-alueilla.

PAMIN jäsenkyselyissä eroja löytyi myös yhtä tai kahta työtä tekevien elämänhallinnassa. ”Elämäntyytyväisyydessä” ei ollut merkittäviä eroja, mutta ”vapaa-ajan hallinta” oli useampaa työtä tekevällä vaikeampaa.

– Oman elämän managerointi vaikeutuu, jos on useampia työsuhteita, Veirto uskoo.