Kansallisooppera Estonia juhlistaa sata vuotta täyttävää isänmaataan – vakuuttavan ilmaisukykyiset terveiset etelänaapurista

Kuva: Tanel Meos
Sopraano Kristel Pärtna hurmasi Viron kansallisooppera Estonian La Traviatan Violettana.

 

Maailman valloittajia riittää! Verdin La Traviata tekee sen oopperateosten rivissä, Kansallisooppera Estonia oopperaestradien sarjassa. Virolaisten esitys on itsessään yhdenlainen menestystarina. La Traviatan viimeisin taival on kestänyt parisenkymmentä vuotta. Suosio on ollut suuri ja tarve ohjelmistossa pysymiseen pakottava.

Tarina perustuu kirjailijan kokemuksiin pariisilaiskurtisaanin kanssa. La traviata tarkoittaa langennutta naista.

Kuvankauniin kurtisaani Violettan tanssiaisissa nuori Alfred tapaa ihailemansa kaunottaren. Sairaudestaan vasta toipunut Violetta on yllättynyt rakastuneen Alfredin lämpimistä sanoista ja huolenpidon halusta.

Tapahtumat etenevät parin yhteiselämän alkamiseen, mutta särön tuo siihen nuorukaisen isän vaatimus lopettaa suhde sen epäsäädyllisyyden vuoksi.

Lopulta Violetta taipuu kammottavan vaatimuksen edessä ja kirjoittaa Alfredille erokirjeen. Tauti alkaa riuduttaa nuorta kaunotarta ja vaikka käänne parempaan lopulta tapahtuu, kaikki on myöhäistä. Sairaus vie uudelleen toisensa löytäneet rakastuneet erilleen, Violetta kuolee.

OOPPERA

Kansallisooppera Estonia (vierailu Aleksanterin teatterissa Helsingissä)

Giuseppe Verdi: La Traviata

Libretto Alexandre Dumas nuoremman romaanin Kamelianainen pohjalta Francesco Maria Piave – Kapellimestari Jüri Alperten-  Ohjaus Neeme Kuningas – Lavastus ja puvut Anna Kontek – Valaistus Esko Suhonen – Rooleissa Kristel Pärtna, Hatšatur Badaljan, Rauno Elp, Helen Lokuta, Juuli Lill, Roman Chervinko, Mart Laur, Märt Jakobson, Mart Madiste, Rostislav Gurjev, Mati Vaikmaa, tanssijat Urve-Ly Voogand ja Taras Titarenko: Kansallisooppera Estonian orkesteri ja kuoro

Yllättävää verkkautta, kiireettömyyttä

Helsingin vierailulla oopperan alkusoitto soi poikkeuksellisen verkkaisena, johdanto valmisteli illan alustan huolella ja yksityiskohtaisesti. Ulos- ja ylöstulot kuuluivat selkeinä, jäntevät rytmityksiköt korostuivat.

Ja jotain mielessä liikahti: oli kuin talon vanha henki olisi vastannut, herännyt muistoihinsa. Tällainen sointi, tällainen akustiikka tänä digittävänä aikana. Vain perinteikäs ”Mittemot” puuttui illan päättyessä. Ei Bulevardiaa enää.

Näyttämön ihastuttavan runsas yleisilme oli avoimen romanttinen. Ja kuoron osuus heti alkuvaiheesta lähtien suorastaan tulvi luontevana antautuvaa osallisuutta, veikeyteen saakka.

Orkesterin tapa poimia yksityiskohtia ja partituurin persoonallisia piirteitä läheni kertojan tehtäviä. Loppua kohti orkesterin soitto oli yhä notkeampaa, yhtenäisempää ja hienovireisempää. Äärimmillään musiikki kuin näykki kiusoitellen fraaseja esiin.

Viimeinen kohtaus eli todella vaikuttavana. Violettan lopun hetkissä sairaan suojaksi laskeutuneet hauraan harsomaiset verhot nousivat hitaasti ylöspäin, päästivät sitten otteensa ”maasta” ja laskeutuivat irti kiinnikkeistään, vapaina tuulen ja vedon viedä.

Mannermaista äänivarantoa ja näyttävänä soivaa kapasiteettia

Violettan osassa laulanut viehättävä Kristel Pärtna helisytteli vahvan ja soinnikkaan sopraanonsa sävyjä ohennetusta hentoudesta avoimeen voimaan. Rooli ulottui tyttömäisen viattomasta, kaihoa ja iloa pulppuavasta vakavoituneeseen ja sairauden alistamaan. Aito rakkaus ja kaunis kunniallisuus loistivat entisen kurtisaanin olemuksesta.

Rauno Elp Alfredin isän, Georges´in, osassa suorastaan tykitti baritoninsa ylväitä äänivarojaan. Elp eläytyi erinomaisesti ylpeytensä perään huutelevana, määräilevänä ja lopulta rikkeensä tunnustavana isänä.

Alfredin rooliin hälytetty ja pyyteettä antautuva tenori Hatšatur Badaljan väläytteli kestävän ja korkean tenorinsa äänivaroja. Paroni Douphalina laulaneella Roman Chervinkolla on paitsi terveen tasaisena soiva baritoni myös kuin kivenhakkaajan luja työväline hallussaan.

Estonian solistiriveissä on hyvän talon mukaisesti myös kelpo varanto luottolaulajia. Helen Lokuta (Flora), Juuli Lill (Annina), Märt Jakobson (tohtori Grenvil), Mart Madiste (Gaston), Mart Laur (markiisi d´Obigny), Rostislav Gurjev (Joseph) ja  Mati Vaikmaa (komissaari) täyttivät sivuroolit täysmittaisesti.

Balettisolistit Urve-Ky Voogand ja Taras Titarenko virkistivät niin näyttämön henkilöitä kuin yleisöä taidoillaan.

Romanttisen kutsuva peilisali ja luonnollisina elävät roolihenkilöt

Neeme Kuninkaan ohjaus tekee klassisen suorituksen: musiikille on tilaa, tapahtumat etenevät ja pureutuvat aiheeseen, henkilöt elävät vahvasta laulullisesta vaateesta huolimatta.

Anna Kontekin väsymätön ideapankki on tuottanut lavasteeksi upean peilisalin, jossa hahmot monistuvat ja näyttävät eri puolia itsestään, jossa liike ja peilien väliset solat saavat sisällöllisiä ja toiminnallisia ihmeitä aikaan. Kuolemankohtauksessa hiljainen pysähtyneisyys ja liikkeen huojuva aavistus ovat vahvasti läsnä.

Kontekin suunnittelemat asut kutoutuvat rooleihin ja tapahtumiin saumatta – tai saumat peittäen. Esko Suhosen valot ottavat itselleen hienotunteisesti värityksen ja osallisuuden tehtäviä.

Rakkauden paloa ja kivun kosketusta

Ooppera avaa yhtä lailla rakkauden paloa kuin kivun kosketuksia. Isän ylpeä kunnia saa huutia rakkauden voiman alla. Mutta luonto palauttaa lopulta eläjänsä omaan järjestykseensä. Suru on sekin kaunis, mutta niin epäoikeudenmukainen.

Virolaisvierailusta jäi verrattoman lämmin maku, tunnelma oli korkea ja anti tasokasta. Monin tavoin läheinen naapuri tarjosi parastaan. Juhlivat kansat ja valtiot saavat yhdessä nostaa maljansa menestykselle ̶   nyt laulun ja musiikin siivin!

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Tampereen oopperan suurhanke Veljeni vartija julistaa: Vain aseeton mies on vapaa

Kuva: Petri Nuutinen
Tampereen oopperan suurhanke "Veljeni vartija" on rohkea yritys ratkoa vuoden 1918 traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta.

Vuoden 1918 kansallisen kivun ja häpeän jälkiä on riittämiin. Pidäkkeettömän vihan, kiihkeän idealismin, vallanhimon ja hukatun yhteiskunnallisen suuntavaiston kanssa riittää punnittavaa seuraaville sukupolville vuosikymmeniksi.

Asiaa on Suomessa toki koetettu selvitellä. Historiaa on peitelty, paikkailtu, selitelty ja omin näkökulmin muokattu.

Tampereen oopperan suurhanke ”Veljeni vartija” on yritys ratkoa traumaa yksilön, perheen ja paikallistaistelujen kautta. Tarinaa ei todellakaan voi syyttää lässähtämisestä tai vaikean aiheen kiertämisestä.

Libretisti Tuomas Parkkinen on tarttunut rohkeasti kipeisiin, raskaisiin ja tuhoisiin aiheisiin. Ajautuminen konflikteihin oli yhtä lailla sattumanvaraista kuin suunnitelmallista. Väkivalta ja impulssit ohjasivat ihmistä ja jääräpäinen periksiantamattomuus johti tuhoisiin seuraamuksiin.

OOPPERA

Tampereen ooppera, Tampere-talo

Olli Kortekangas: Veljeni vartija

Libretto Tuomas Parkkinen – Musiikinjohto Santtu-Matias Rouvali – Ohjaus Tuomas Parkkinen – Lavastus Kati Lukka – Puvut Tarja Simone – Valot Ville Syrjä – Koreografi Osku Heiskanen – Kuoronjohto Heikki Liimola – Rooleissa Tuuli Takala, Ville Rusanen, Tuomas Katajala, Juha Kotilainen, Pävi Nisula, Erica Back, Virpi Räisänen, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik; Tampere Filharmonia, Tampereen oopperan kuoro, Tampereen oopperan lapsikuoro

Libretistin valinta on ollut pyrkiä olemaan ärsyttämättä ketään. Ansionsa mukaan saavat niin valkoiset kuin punaiset eikä kukaan pahastu, kun vastapuoli saadaan tuomita yhtälailla. Toiseksi tarina etäännyttää poliittiset linjaukset ja päätökset keskiöstä sivummalle. Liikutaan yksilön kokemuspiirissä. Lisäksi kosiskelu nykyajan suuntaan sirpaloi enemmän kuin rikastaa kerrontaa.

Voittajana tällaisessa on tarinan toiminnallisuus, häviäjänä tapahtumien taustat.

Niin, tämä on draamaa.

Epookkinäyttämöllä sekavuutta

Kati Lukan lavastus heijastelee sekä luokka-asetelmia ja ryhmittymiä että raakalautaisen sekasortoista tilannetta. Varsinkaan katsomon takaosaan yksityiskohdat eivät erotu, niinpä kokonaisuus on hieman sekava. Kohtauksittain notkeasti laskeutuvat kangasseinämät toimivat sen sijaan erinomaisesti, epookki elää. Rakennuslavojen funktiota en tavoittanut, elleivät ne sitten viitanneet muutokseen, muuttoon, lavoiksi lavalla. Ehkä kyse oli eri aikatasojen kohtaamisesta, samaan tapaan mitä tarinan viittauksellisuudessa.

Libretisti-ohjaaja Tuomas Parkkisen näyttämöllä on samaa sekavuutta. Tarina heittelehtii ja koskettelee asioita hektisesti, aineksia on yllin kyllin. Riimittely helpottaa sanottavan erittelyä ja ymmärtämistä. Ohjauksessa on luovaa keksintää, kosketuspintoja riittämiin, intensiteetti paikoin turhankin kireäksi viritetty. Koreografi Osku Heiskanen on hurjan tehtävän edessä, liike kun on muutakin kuin tanssin askelia. Ville Syrjän valot ja Tarja Simonen puvut ovat luonnollinen osa näyttämön informaatiota.

Veljeni vartija -oopperan solistikaarti tekee kauttaaltaan hienoa työtä. Kuvassa heistä vasemmalta Ville Rusanen, Tuuli Takala, Päivi Nisula ja Juha Kotilainen.

Olli Kortekankaan musiikissa on värikkyyttä ja luottamusta hienovireisyyden kantavuuteen. Yksittäinen lauluosuus etenee rapisevasti resitoivan melisman – yksitavuisen itsenäisen sävelkulun – lailla. Kamarimusiikillisen herkkä soinnillisuus on silkkaa nautintoa.

On kuin säveltäjä olisi vapautunut laskettelemaan, viehtynyt sanottavan laventamisen äärellä. Orkestrointi on rohkeaa, puhuttelevaa kerrontaa, tuntuvaa eli kuulijaa koskettavaa.

Orkesteri näytti kapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvalin tyynen selkeästi johtamin ajatuksin ja ohjein mahtavan kuntoisuutensa. Heikki Liimolan valmentamalle kuorolle riitti töitä ja se selvitti ne niin laulun kuin esiintymisen osalta luotettavasti. Ja lapsikuoro, huomisen mestarikurssilla!

Ensi-illassa Tuuli Takala, Tuomas Katajala ja Juha Kotilainen vetivät korkeatasoista solistikaartia kohti uljasta tuloksellisuutta. Kypsyyttä ja soinnin rikkautta, volyymin riittävyyttä oli!

Ville Rusanen, Päivi Nisula, Erica Back, Suvi Väyrynen, Kristjan Mojsnik sekä Virpi Räisänen varmistivat ammattimaisen onnistumisen. Hieno solistiensemble.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Motown-legenda The Temptationsin ex-solisti Dennis Edwards kuoli

Kuva: Lehtikuva / AFP photo / Jason Miller
The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut.

Soul-musiikin jättiläisiin kuuluneen lauluyhtye The Temptationsin entinen solisti Dennis Edwards on kuollut 74-vuotiaana Chicagossa, uutisoi CNN lukuisien muiden amerikkalaismedioiden tavoin.

Edwards korvasi David Ruffinin Temptationsin solistina 1968, ja Edwardsin kanssa Motown-levy-yhtiön kruununjalokivi siirtyi musiikillisesti uuteen suuntaan. Ajan yhteiskunnallista kuohuntaa heijastellut tyyli nimettiin psykedeeliseksi souliksi, ja Edwards lauloi raivoisia soolo-osuuksia yhtyeen hiteillä kuten Papa Was a Rollin Stone ja Cloud Nine, jotka saivat Grammy-palkinnot.

Edwards jätti Temptationsin 1977, mutta palasi yhtyeeseen kahteen otteeseen 1980-luvulla. Edwards oli naimisissa Pointer Sisters-yhtyeen Ruth Pointerin kanssa, mutta avioliitto päättyi eroon. Edwardsilla on kuusi lasta.

Keskustelua aiheesta

Vuoden yhtyeenä palkittu Haloo Helsinki! nappasi kaikkiaan neljä Emmaa

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Haloo Helsinki! palkittiin vuoden yhtye, vuoden albumi, vuoden rock ja vuoden myydyin albumi -Emmoilla.

Haloo Helsinki! kahmi neljä palkintoa lauantain Emma-gaalassa, jossa palkittiin kotimaisen musiikin viime vuoden parhaita. Haloo Helsinki! valittiin vuoden yhtyeeksi kolmatta kertaa.

Haloo Helsinki! saavutti myös vuoden rock-, vuoden albumi ja vuoden myydyin albumi -palkinnot Hulluuden Highway -levyllään. Albumia oli myyty yli 51 000 kappaletta.

Useampiin Emma-palkintoihin ylsivät myös Antti Tuisku, Alma ja Cheek. Rovaniemeläispoppari Tuisku kuittasi vuoden miessolistin palkinnon sekä vuoden pop -palkinnon Anatude-levystään. Tuisku voitti vuoden miessolisti -palkinnon myös 2015. Vuoden naissolistiksi valittiin tällä kertaa Evelina.

Alman kansainvälistäkin suosiota saavuttanut Chasing Highs -kappale valittiin vuoden biisiksi, lisäksi Alma sai vuoden vienti -Emman.

Cheek ei saanut kriitikoiden jakamia palkintoja, mutta voitti molemmat yleisöäänestyksellä ratkotut palkinnot. Lahtelaisartisti sai vuoden artisti- ja vuoden musiikkivideo -palkinnot, joista jälkimmäisen Enkelit-musiikkivideosta.

Haloo Helsinki! voitti vuoden yhtye -palkinnon myös 2013 ja 2014. Kahtena edellisenä vuotena voitto oli mennyt räp-duo JVG:lle, joka nyt sai tyytyä vuoden hiphop -palkintoon Popkorni-levystään.

Ultra Bran comeback sai tunnustusta

Vuoden tulokkaan palkinnon pokkasi lokakuussa esikoisalbuminsa julkaissut Leo. Vuoden striimatuimman kotimaisen biisin palkinnon sai Reino Nordin kappaleestaan Antaudun, jota oli striimattu yli 11,5 miljoonaa kertaa.

Vuoden live -palkinnon sai Ultra Bra, joka teki viime kesänä paluun keikkalavoille pitkän tauon jälkeen.

Vuoden jazz -palkinnon sai 3TM-yhtye Form-levystään ja vuoden metalli -palkinnon Battle Beast albumistaan Bringer of Pain.

Eniten ehdokkuuksia Emma-gaalassa olivat keränneet Haloo Helsinki!, JVG ja Antti Tuisku, jotka olivat kukin ehdolla kuudessa eri kategoriassa.

Musiikkituottajien järjestämä Emma-gaala järjestettiin Espoon Tapiolan areenalla. Emma-palkintoja on jaettu vuodesta 1984.

Keskustelua aiheesta

Bruno Mars kahmi kaikki kolme arvostetuinta Grammy-palkintoa – gaalassa annettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle

Kuva: LEHTIKUVA / AFP PHOTO
Bruno Mars tuulettaa Grammy-palkinnon kanssa.

Laulaja-lauluntekijä Bruno Mars on voittanut musiikkialan vuotuisessa Grammy-gaalassa kaikki kolme arvostetuinta palkintoa: vuoden albumin, vuoden levytyksen ja vuoden laulun.

Vuoden albumiksi valittiin Marsin albumi 24K Magic, vuoden levytykseksi albumin nimikkokappale ja vuoden lauluksi kappale That’s What I Like.

That’s What I Like -kappaleen tekijätiimiin kuuluvat Marsin ohella lauluntekijät Brody Brown, James Fauntleroy ja Philip Lawrence sekä tuotantotiimi The Stereotypes.

Kaikki kolme arvostetuinta Grammyä ovat 2000 luvulla voittaneet myös Adele vuosina 2017 ja 2012, Dixie Chicks vuonna 2007, Norah Jones vuonna 2003 ja Santana vuonna 2000. Jones voitti samana vuonna myös vuoden nousevan artistin palkinnon.

32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista.

Havaijilla syntynyt ja kasvanut 32-vuotias Mars tunnetaan kevyestä retrofunkista. Kummankin voittajakappaleen sanoituksissa puhutaan flirttailemisesta ja ylellisistä statussymboleista kuten 24 karaatin timanteista, joihin vuoden levytyksen nimikin viittaa.

Mars oli aiemmin selittänyt 24K Magic -kappaletta brittiläiselle musiikkisivusto NME:lle toteamalla, että hänen mielestään 95 prosenttia musiikista kertoo rakkaudesta ja jo luolamiehet hakkasivat kiviä vastakkain saadakseen kaikki ihmiset kerääntymään nuotion ympärille ja tuntemaan olonsa seksikkäiksi.

Kanadalaislaulaja Alessia Cara puolestaan vei parhaan uuden artistin Grammy-palkinnon. Hänet tunnetaan muun muassa kappaleistaan Here, Scars to Your Beautiful ja Stay.

Hän esittää myös Disneyn Vaiana-elokuvassa kappaleen How Far I’ll Go.
21-vuotiaan Caran laulajanura alkoi Youtubesta, jossa hän esitti omia versioitaan tunnetuista kappaleista.

Kiitospuheessaan Cara paljasti, että hänellä oli lapsena tapana leikkiä suihkussa Grammy-palkinnon vastaanottamista.

Valkoisilla ruusuilla tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

New Yorkissa järjestetyssä gaalassa useat viihdemaailman tähdet kantoivat tänä vuonna valkeita ruusuja. Kukilla osoitettiin tukea syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle sekä tasa-arvolle.

Ruusun kanssa gaalaan saapuivat muun muassa artistit Lady Gaga, Kelly Clarkson, Sting ja Khalid.

Lady Gaga saapui Grammy-gaalaan valkoisen ruusun kanssa osoittaakseen tukeaan syrjinnän ja häirinnän vastaiselle kamppailulle.

Aikaisemmin elokuva-alan Golden Globe -gaalassa suuri osa juhlavieraista tuki häirinnän vastaista kampanjointia pukeutumalla mustaan.

Tänä vuonna Grammyista muodostui rap- ja R&B-musiikin juhlaa.

Halutuimpien palkintojen saajiksi olivat ehdolla niin Bruno Mars, Jay-Z, Childish Gambino kuin Kendrick Lamarkin. He kaikki olivat ehdolla sekä vuoden levytys että vuoden albumi -kategorioissa.

Lisäksi Jay-Z oli kappaleellaan 4:44 ja Bruno Mars kappaleellaan That’s What I Like ehdolla vuoden laulu -palkinnon saajaksi.

Grammyt jaetaan nyt 60. kerran. Gaala palasi New Yorkiin 15 vuoden tauon jälkeen. Aiempina lähivuosina Grammyt on jaettu Los Angelesissa.

Artikkelin otsikkoa korjattu klo 7:42.

Muusikkolegenda kuoli vahingossa

Kuva: Lehtikuva

Amerikkalainen rockmuusikko Tom Petty kuoli vahingossa lääkkeiden yliannostukseen, kertovat Pettyn kuolinsyyntutkija ja muusikon perhe. Petty oli ottanut lääkkeitä, myös opioideja, sairauksiinsa.

Ruumiinavauspöytäkirjan mukaan Pettyllä oli kuolinhetkellä elimistössään fentanyylia, oksikodonia ja tematsepaamia. Petty kuoli sydänkohtaukseen lokakuussa ollessaan 66-vuotias.

Pettyn vaimo ja tytär kertoivat Facebookissa, että Petty kärsi monista vakavista sairauksista kuten keuhkoahtaumataudista, polviongelmista ja murtuneesta lonkasta.

Petty teki Heartbreakers-yhtyeensä kanssa läpimurron albumilla Damn The Torpedoes 1980-luvun taitteessa.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta