SDP:n presidenttiehdokas Jutta Urpilaisen vaalitilaisuuteen ensimmäisten joukossa saapuvat myös Marja-Leena Turunen ja Juha Oksanen. Mikä sai heidät paikalle?

– Tämä kakku, Oksanen veistelee.

– On tullut seurattua vaalikeskusteluja ja muita ehdokkaita on jo ennättänyt seurailla telkkarista. Urpilainen tuli tässä viime metreillä mukaan, niin tultiin katsomaan minkä oloinen ihminen hän on näin, kun livenä näkee. Hän on ollut Brysselissä ja vähän taka-alalla, mutta muistan kuitenkin ajan, kun hän oli valtiovarainministerinä, Turunen kertoo.

– Voisi olla vähän niin kuin Sauli (Niinistö). Hän on aina tullut esiin silloin, kun on tarvinnut, Oksanen luonnehtii.

Turusen mielestä olisi tärkeää, että presidentti ottaisi huomioon koko Suomen.

– Varsinkin syrjäseutujen ihmiset, ettei olisi niin kaupunkikeskeinen. Olen itse maalta lähtenyt, niin sympatiani on heidän puolellaan.

KELLO 13 Willen ovi käy jälleen, mutta salissa saadaan vielä hetki odottaa. Urpilainen jää suustaan kiinni kahvilan omistajien kanssa. Hän itsekin haaveilee vanhasta puutalosta, hän paljastaa. Porstuasta peremmälle astuessaan Urpilainen otetaan vastaan aplodein. Ennen häntä mikrofoniin tarttuu Maija Piitulainen. Hän lausuu väkevästi Kalevalan alkusanat – tilaisuuden kunniavieraalle sovitettuna.

– Jutta, sisko sisarueni, kaunis ja viisas. Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan. [- – -] Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme, Piitulainen lausuu ja ojentaa kätensä Urpilaiselle. Kädet lyövät yhteen, sormet taittuvat tiukasti sormien lomahan.

Jutta Urpilainen tarttui Maija Piitulaisen käteen.

– Tällä runolla toivotin Martti ja Eeva Ahtisaaren tervetulleeksi suureen vaalijuhlaan Jyväskylän yliopiston salissa. Ja niissä vaaleissa kävi hyvin. Hän nappasi minua silloin käsistä kiinni ja niin teit sinäkin – toivotaan, että tämä tuo onnea. Tervetuloa Äänekoskelle, Piitulainen päättää esityksensä.

Urpilainen pitää puheen, jossa toistuvat hänen kampanjansa tärkeimmät viestit. On tärkeää puolustaa rajoja, mutta myös arvoja. Ulkoisen turvallisuuden lisäksi on tärkeää kantaa huolta myös sisäisestä turvallisuudesta. Siitä, että kaikki ihmiset pidetään yhteiskunnassa mukana.

Ennen kuin matka jatkuu, on aikaa kysymyksille. Niitä kuullaan niin Urpilaisen harrastuksiin, maan turvallisuuteen, koulutukseen ja kehitysyhteistyöhön kuin työmarkkinatilanteeseenkin liittyen.

– Toivon, että tässä ajassa heräisi ymmärrys siitä, että ei ole järkeä lähteä niin sanotusti ottamaan mittaa miehestä tai naisesta loppuun asti. Se ei ole pitkällä aikavälillä myöskään työnantajien eikä missään määrin taloutemme tai yhteiskuntamme etu. Siksi olen vedonnut sen puolesta, että asioista oltaisiin valmiita sopimaan, Urpilainen toteaa viimeksi mainitusta.

Marja-Leena Turunen ja Juha Oksanen halusivat nähdä, millainen Jutta Urpilainen on “livenä”.

Kaarina Heiskanen antoi presidenttiehdokkaalle ihmisoikeuslapaset. – Olen tehnyt lapasia vuodesta 2016 lähtien, kun meille tuli paljon turvapaikanhakijoita ja heidän oikeusturvansa oli vähän hiikun kiikun. Edellisten presidentinvaalien aikaan lähetin kaikille ehdokkaille Keep calm and help the refugees -lapaset, suolahtelainen Heiskanen kertoo.

KESKI-SUOMEN piirin toiminnanjohtaja Merja Närhi hyppää vaaliauton ratin taakse. Hän kertoo, että virallinen, teippauksin varustettu auto jäätyi kovissa pakkasissa ja nyt matka taittuu tänään vara-autolla. Kyytiin nousevat Urpilaisen lisäksi kampanjakoordinaattori Essi Virtanen ja SDP:n kansanedustaja Jani Kokko – hänen kollegansa Piritta Rantanen seuraa omalla autollaan.

Urpilaisen päivä on alkanut kahdeksalta kotoa Kokkolasta. Matkan varrella oli aamukahvitilaisuus Keski-Pohjanmaalla Perhossa ja Keski-Suomen ensimmäisenä etappina oli Viitasaari. Kampanjapäivät ovat pitkiä ja tiivistahtisia. Paljon vaalityötä ja vaalien välissä maakuntakierroksia tehneenä Urpilainen tietää, että tässä puuhassa tärkeintä on, että varusteet ovat hyvät.

– Pitää olla lämpimät vaatteet ja hyvät kengät. Usein ollaan välillä sisällä ja välillä ulkona, niin täytyy olla varusteet sen mukaan. Kerrospukeutuminen toimii. Päivien aikana luotan siihen, että piirien toiminnanjohtajat huolehtivat, että saan jotakin syömistä. Toki minulla on myös tällaisia eväsjuttuja mukana, jos verensokeri laskee, hän kertoo ja kaivaa laukustaan pussin pähkinöitä.

Urpilaiselle kiertäminen ja ihmisten kohtaaminen on tärkeää. Sitä hän haluaa jatkaa presidenttinäkin. Pitää olla kansan pulssilla ja tietää, mitä ihmiset ajattelevat, hän kiteyttää. Kerron Urpilaiselle Turusen terveiset ja toiveen, että presidentin tulisi pitää mielessä myös syrjäseutujen ihmiset.

– Ihan sama viesti tuli Perhossa tänään, että pitäisi pitää myös maaseudun asioita esillä ja pyrkiä presidenttinä myös vähentämään maaseudun ja kaupungin välistä vastakkainasettelua. Kun presidentti on arvojohtaja ja kansakunnan unilukkari, hän pystyy nostamaan keskusteluun niitä teemoja, jotka ovat myös maaseudulla asuville tärkeitä, hän sanoo.

Vaalikentillä monet kohtaamiset jäävät mieleen. Urpilainen on pitänyt esillä huolta venäläisiä kohtaan koventuneista asenteista ja vedonnut, ettei kansojen välille rakennettaisi viholliskuvia. Siitä on kirvonnut kiitosta ja koskettavia tarinoita kaksoiskansalaisilta, joita satuttaa, että heidät leimataan turvallisuusuhaksi.

Perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Jussi Halla-ahon ajatus siitä, että vain syntyperäiset suomalaiset saisivat toimia kansanedustajana, on noussut myös esiin kampanjatilaisuuksissa.

– Ihmiset kokevat tämän sellaisena viestinä, että he eivät kelpaa tähän yhteiskuntaan. Se menee ihmisille ihon alle. Se, että ihmiset kokevat, etteivät he kelpaa, hajottaa tätä yhteiskuntaa ja ajaa meitä toisiamme vastaan. Se on iso karhunpalvelus sisäiselle turvallisuudelle. Meidän pitää olla sisäisesti eheitä, jotta olemme myös ulkoisesti vahvoja, Urpilainen muistuttaa.

KELLO 14.50 Laukaan K-marketin pihalle pystytetyn teltan edustalla odottaa jo joukko ihmisiä. Väkeä kulkee kauppareissulla ohi, moni jää kuuntelemaan Jutta Urpilaisen puhetta. Puheen jälkeen rupatellaan ja otetaan yhteiskuvia. Moni haluaa vaihtaa kuulumiset ja napata kuvan myös kansanedustajien kanssa.

Laukaassa yhteiskuvaan Urpilaisen kanssa halusivat 10-vuotiaat Aino ja Kerttu. Kertun äiti Leena Kautto-Koukka kävi hakemassa tytön koulusta kesken päivän, koska hän halusi tavata Jutan. Ystävä Aino halusi mukaan. Millaista oli tavata Jutta?

– Kivaa, tytöt toteavat yhdestä suusta.

Moni suuntaa myös asiakseen Pentti Toivakan luo. Hänet tunnetaan paikallisissa demaritapahtumissa grillimestarina, joka paistaa aina parhaat makkarat. Millaisia odotuksia hänellä on presidentinvaaleihin?

– Odotan, että Jutta voittaa! Nyt pitäisi saada oma väki liikkeelle ja äänestämään Juttaa, etteivät ne mene muitten taakse, Toivakka sanoo.

Presidenttiehdokaan saapuminen Laukaaseen on ainutlaatuinen ja tärkeä tilaisuus, Pentti Toivakka sanoo. Taustalla on Keski-Suomen SDP:n aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja, jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu Tony Melville.

Laukaalainen kaupunginvaltuutettu Leena Kautto-Koukka (sd.) otti yhteiskuvan kansanedustaja Jani Kokon kanssa.

Närhi vinkkaa Urpilaiselle, että on aika lähteä. Urpilainenkin suuntaa vielä Toivakan luo – matkaevääksi on saatava vaalimakkaraa. Auton halkoessa hämärtyvää maisemaa Urpilainen syö ja selaa viestejä ja sosiaalista mediaa.

– Minulla on yleensä vain henkilökohtainen ja komission työpuhelin, mutta nyt olen kolmen puhelimen loukussa, kun pitää olla erikseen vaalipuhelin, Urpilainen nauraa.

Suomessa kansalaiset ja päättäjät voivat kohdata toisiaan arkisesti, kuten nyt Laukaassa, mutta maailmalla näin ei usein ole. Suomi on avoin yhteiskunta, jossa halutaan vaalia sitä, että kuilu päättäjien ja kansalaisten välillä olisi mahdollisimman pieni, hän kuvaa.

Urpilainen kertoo kuvaavana esimerkkinä komissaarina perustamastaan nuorten globaalista asiantuntijaelimestä. Sen puitteissa 25 nuorta eri maista ja erilaisista taustoista on päässyt neuvomaan häntä nuoria koskevissa asioissa.

– Valmistelimme yhdessä nuorten toimintaohjelman EU:n ulkosuhteisiin. Työskentelimme yhdessä kaksi vuotta. Moni kertoi, etteivät he ole koskaan tavanneet oman maansa päättäjiä – eivätkä voisi kuvitella, että siihen olisi edes mahdollisuus, Urpilainen kertoo.

KELLO 15.50 takit jätetään autoon, kun siirrymme Jyväskylässä kauppakeskus Seppään. Urpilainen kiertää väkijoukossa kättelemässä ja halaamassa. Presidenttiehdokkaan rutistus on lämmin ja tuttavallinen. Kasvoilla näkyy iloisia hymyjä.

Urpilaisen tarttuessa mikrofoniin saa hän vierelleen viittomakielen tulkin, jonka järjesti paikalle Liisa Särkijärvi. Hän halusi näin kannustaa myös muita kuuroja paikalle. Hän pitää tärkeänä, että puheita tulkattaisiin enemmän paitsi tapahtumissa myös televisiossa. Joillekin kuuroille tekstitysten seuraaminen voi olla hankalaa. Omalla äidinkielellä – viittomakielellä – tieto saavuttaa kohteensa paremmin.

Mitä Särkijärvi ajattelee Jutta Urpilaisesta? Hän uskoo, että Urpilaisella on paljon sellaista kansainvälistä tietämystä ja osaamista, jota presidentin tehtävässä tarvitaan.

– Minun mielestäni hän on sillä lailla vaatimaton, että ei ole ollakseen. Se on sellainen asia, mikä miellyttää. Hän on vähän kuin äitihahmo, hyvin turvallisen oloinen henkilö, hän luonnehtii viittoen, Eija Jääskeläisen tulkkaamana.

Liisa Särkijärvi keskusteli Jutta Urpilaisen kanssa Jyväskylässä.

Jussi Meriluoto puhui Urpilaisen kanssa Gazan tilanteesta ja siitä, millä tavoin EU on ottanut siihen kantaa. Meriluodon mielestä EU-tason puheet ja toivomukset humanitaarisesta avusta ovat olleet liian heikkoja – hän toivoi painavampia sanoja. Entä millaisia odotuksia hänellä on tulevalle presidentille?

– Jos puolittain vakavissani, puolittain kevennetysti sanon, niin toivoisin, että uusi tasavallan presidentti ei ole aina niin kauhean yrmeä ja synkistelijä. Totta kai vakavista asioista pitää puhua asiallisesti ja vakavastikin, mutta joskus tuntuu, että tämä nykyinen presidentti on kovin synkkä ja yrmeä silloinkin, kun ei olisi välttämättä tarvetta, Meriluoto luonnehtii ja toivoo vaikeiden asioidenkin keskelle enemmän toivon viestiä.

Meriluoto arvioi, että presidenttiehdokkaiden taso – heidän näyttönsä ja kokemuksensa – on hyvä, olipa heidän kanssaan samaa mieltä tai ei. Urpilaisen hän rankkaa niiden ehdokkaiden joukkoon, joilla on kova kokemus. Tulisiko hänestä hyvä presidentti?

– Uskon, että kyllä. Elämänkokemusta on ja hän on kovissa liemissä keitetty. Moni ehdokas on saanut siipeensäkin tavalla tai toisella, ja jos siitä selviää, se kasvattaa ihmistä. EU-tehtävät ja komissaarin tehtävät, niitä ei aina Suomessa niin arvosteta – mutta jos ajatellaan Olli Rehniä (kesk., kannattajayhdistys) ja Urpilaista komissaareina, niin siinä tehtävässä jos missä joutuu hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisiin. Uskon, että hän hoitaa varmasti tehtävänsä hyvin, jos hänet valitaan, Meriluoto luonnehtii.

Meriluoto arvioi, että kaikilla ehdokkailla on nyt hankaluuksia erottua joukosta, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ollaan näinä aikoina kovin samanmielisiä. Samaa sanoo Jasu Mannonen. Hän tietää jo, ketä aikoo äänestää, muttei paljasta nimeä.

– Sanotaan, että sopivaa arvojohtajaa tarvitaan, jotta hyvinvointivaltio pärjää jatkossakin. Turvallisuuspolitiikasta on aika vaikeaa löytää linjaeroja, niin se on ehkä se, mikä ratkaisee. Ja se, kuka on ollut paineisissa paikoissa ja on semmoista kokemusta viime vuosiltakin ulkopolitiikan johtamisesta.

Jussi Meriluoto halusi kuulla Urpilaisen näkemyksiä EU:n Gaza-linjauksiin.

Jasu Mannonen halusi yhteiskuvan Urpilaisen kanssa. Hän on yrittänyt käydä paikalla aina, kun Jyväskylässä on vieraillut presidenttiehdokkaita. Hän pitää hyvänä, että kisassa on monta hyvää ehdokasta.

MATKA JATKUU Jämsään. Tien päällä puhe kääntyy Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, Urpilainen kyselee Jani Kokon näkemyksiä. Kokkoa pyydetään usein tutkijan roolissa kommentaattoriksi, kun mediassa käsitellään politiikkaa rapakon takana. Hän arvioi, että esimerkiksi pelot siitä, että Donald Trump vetäisi valtaan noustessaan Yhdysvallat pois Natosta, ovat turhia.

– Sehän romuttaisi koko Yhdysvaltain valta-aseman kansainvälisesti. Ylipäätään tutkijan roolissa ajattelen, ettei sillä lopulta ole kovin suurta merkitystä, kuka siellä Valkoisessa talossa on – demokraatti vai republikaani, Kokko sanoo.

– Jos analysoidaan viimeistä kymmentä vuotta, niin onhan se ihan maatamullistavaa, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut. Mutta kun minä historiantutkijana katson 250 vuotta kansakunnan historiaan, niin ne siellä nyt tapahtuneet muutokset ovat sellaisia, että ne ovat tietyssä mielessä toistuneet vähän samalla tavalla aikaisemminkin. Siksi en lähtisi paisuttelemaan Trumpin roolia ja hänen asemaansa, hän jatkaa.

Kysyn Kokolta, miltä Suomen presidentinvaalit ovat hänestä näyttäneet. Kuuden vuoden takaiseen verrattuna erilaisilta ja kiinnostavammilta, koska useammalla ehdokkaalla on nyt hyvät mahdollisuudet menestyä. Toisaalta hänkin toteaa, että turvallisuuspoliittinen tilanne vaikuttaa niin, että ehdokkaiden on hankala erottua toisistaan.

– Uskon, että Urpilaisella on mahdollisuus erottua sillä, että hän ymmärtää turvallisuuden laaja-alaisessa kontekstissa, hän sanoo.

Hän tarkoittaa Urpilaisen ajatusta sisäisestä turvallisuudesta, mutta myös sellaisia uhkia, joita ilmastonmuutos ja luontokato voivat aiheuttaa.

– Se voi ajaa elinolosuhteet Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä sellaisiksi, että vuoden 2015 pakolaiskriisi on aika pientä siihen verrattuna, millainen ihmismassa sieltä voi lähteä liikenteeseen, Kokko sanoo.

Hän huomauttaa, että Urpilainen on komissaarin tehtävässä luonut suhteita tällaisten maiden johtajiin. Se on arvokas asia, kun ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamia ongelmia pyritään ratkomaan.

KELLO 17.30 ollaan vielä matkalla, vaikka pitäisi olla jo Jämsässä. Ajokeli on liukas. Kahvila Akuliinan eteen kaarretaan kahdeksan minuuttia myöhässä. Jämsäläiset kuulijat kiittävät Urpilaista siitä, että tämä pitää esillä sisäisen turvallisuuden teemoja ja puhuu myös työmarkkina-asioista – ne ovat puhuttaneet ja huolettaneet täälläkin.

Urpilainen mainitsee puheessaan, miten Suomen itsenäisyyden aikana kahdentoista presidentin joukkoon on mahtunut yksi nainen – Tarja Halonen. Hän sanoo, että nyt on aika näyttää maailmalle, ettei Suomessa nainen tasavallan presidenttinä ole poikkeus tai erikoisuus.

– Otetaan nyt käyttöön tämä naiskortti. Meillä voidaan valita myös toinen naispresidentti – ja se on Jutta, kommentoidaan yleisöstäkin.

Nainen haluaa pysyä nimettömänä.

– Voit kirjoittaa sinne, että mummo Jämsästä oli tohkeissaan, hän sanoo.

Jämsässä kuunneltiin tarkkaan Urpilaisen puhetta. Eturivissä kansanedustaja Piritta Rantanen (sd.) ja Tuomo Alanen.

Jämsän työväenyhdistyksen puheenjohtaja Kari Leppänen kertoo, että Jämsässä on hyvä vaalimeininki. – Jutan takana ollaan ja ollaan sitä mieltä, että tarvitaan edustava, kokenut ja rauhallinen poliitikko, joka osaa yhdistää kansaa ja jolla on paljon tietoa ja kokemusta ulkopolitiikasta. Sellaista tarvitsemme näinä vaikeina aikoina.

Tammikuun 8. päivä Urpilaisen vaalikiertueella oli käytössä vara-auto, kun edellisen viikon paukkupakkaset olivat olleet viralliselle menopelille liikaa.

MÄNTTÄ-VILPPULAN valtuustosaliin on kokoontunut noin seitsenkymmenpäinen joukko kuulemaan presidenttiehdokasta. Jyväskylässä syntyneelle Urpilaiselle on ollut tärkeää kiertää Keski-Suomen paikkakuntia ja myös pirkanmaalainen Mänttä-Vilppula on hänelle läheinen.

– Tämä on minulle tärkeä paikka. Moni teistä tietää, että minun äidinpuoleisella suvulla on kesäpaikka Juupajoen Hirvijärvellä. Täällä on asunut minulle hyvin tärkeitä sukulaisia ja Mäntässä olen viettänyt aikaa lapsuudesta asti. Viimeksi elokuussa kävin, ei oikeastaan ole kesää ilman Mänttä-vierailua, hän kertoo.

Pirkanmaan piirin toiminnanjohtaja Harri Sandell vinkkaa puheen jälkeen jo yleisökysymyksiin siirtyneelle Urpilaiselle, että nyt olisi aika lopettaa, jos hän aikoo ehtiä yhdeksältä Tampereelta lähtevään junaan. Karavaani kulkee minuuttiaikataulussa, mutta Urpilainen pitää kiinni kiireettömästä tunnelmasta.

– Yhden asian vielä haluan sanoa, Urpilainen sanoo – ainakin kahdesti.

Mutta sitten on ihan oikeasti aika lähteä. Junaankin ehdittiin. Kaksi minuuttia etuajassa.

Jutta Urpilaisen kampanjapäivän viimeinen etappi 8.1. oli Mänttä-Vilppulassa.

Demokraatti seurasi Jutta Urpilaisen kampanjapäivää Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla 8. tammikuuta 2024. Juttu on julkaistu suppeampana Demokraatin numerossa 02/2024.