Kotimaa
9.3.2022 11:00 ・ Päivitetty: 9.3.2022 11:02
Kari Arola 1948-2022: ”Herraduunari” kelpasi SAK:lle ja Akavalle
Lehtimiehenä että tiedottajana niin SDP:ssä, SAK:ssa kuin Akavassakin pitkän ja arvostetun työuran tehnyt päätoimittaja Kari Arola on poissa.
”Herraduunariksi” itseään nimittänyt Arola kuoli 73 vuoden iässä nopeasti edenneen sairauden murtamana Helsingissä 17.2. Henkisen vireytensä hän säilytti loppuun saakka ja muisti vielä ystävänpäivänä, kolme päivää ennen lähtöään, läheisiään Vladimir Vysotkin Ystävän laululla Facebookissa.
Arola oli syntynyt kauppiasperheen poikana 21.2.1948 Kaavilla, josta 1960-luvun alussa muutettiin Juankoskelle. Oppikouluvuosien ja niiden aikana syntyneiden ystävyyssuhteitten myötä hän tunsi itsensä loppuun saakka juankoskelaiseksi ”Savon Arolaksi”. Naapurin pojan Juice Leskisen laulut olivat vakiokuultavaa automatkoilla.
Ylioppilaaksi Arola kirjoitti Juankoskelta 1967 ja opiskeli valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistossa. Toimittajan työt tulivat tutuiksi jo opintovuosina eri lehtien ja Ylen kesätoimittajana ja avustajana. Ensimmäinen vakituinen työpaikka avautui tiedottajana Tukkukaupan liitossa, josta hän 1970-luvun puolivälissä hän siirtyi toimittajaksi silloisten SDP:n työväenlehtien yhteiseen tietotoimistoon TST:hen. Sieltä oli luontevaa jatkaa SAK:hon sen Palkkatyöläinen-lehden päätoimittajaksi.
1990-luvun alussa tuli kuitenkin vaihe, jolloin Arola omien sanojensa mukaan tunsi itsensä ”herraduunariksi”. Viisi vuotta sukkela savolainen sananmies ja demari toimi akateemisten Akavan tiedotuspäällikkönä ja Akava-lehden päätoimittajana, kunnes SDP kutsui hänet takaisin joukkoihinsa vuonna 1997 Uutispäivä Demarin päätoimittajaksi.
Yhdeksän vuoden pesti jatkui vuoteen 2006, jolloin Arola jäi vapaaksi kirjoittajaksi ja palasi yhä useammin juurilleen Juankoskelle, luonnon keskelle mökille Vuotjärven rannalle. Vuonna 2013 julkaisemissaan Herraduunari-muistelmissaan hän kävi läpi värikkäitä työvuosiaan ja niitten aikana syntyneitä tuttavuuksia, joista yksi oli Puolan Solidaarisuus-liikkeen voitokas johtaja Lech Walesa.
Sanavalmiina savolaisena Arola tuli toimeen seurassa kuin seurassa, vaikkei aina ollutkaan samaa mieltä vastapuolen kanssa. Samalla hänessä oli myös vakava, pohdiskeleva puolensa, joka tuli eläkevuosina esille erityisesti hänen suhteessaan luontoon. Arolasta kehkeytyi mainio luontokuvaaja, mutta erittäin merkittävän työn hän teki lähtiessään perustamaan Nilsiän reitin suojeluyhdistystä, joka otti tavoitteekseen lohikalojen palauttamiseen patojen sulkemille Kallaveden reitin latvavesille. Tuloksia tuli: saatiin rahoitusta ja jopa yksi uusi luontolaulu – Arolan sanoihin, toisen juankoskelaisen Eija Ahvon laulamana.
Jos Kari Arola töissään oli jämpti, niin kotioloissaan hän oli hajamielinen ”faija”, jonka sattumuksille perheelle riitti hupia. Kaipaamaan jäivät vaimon lisäksi kolme lasta ja neljä lastenlasta.
Liisa Tukkimäki
Seppo Kononen
Kirjoittajat ovat Kari Arolan pitkäaikaisia toimittajatovereita ja ystäviä.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.