Tavarataloketju Clas Ohlson on luopunut käteismaksuista kuudessa myymälässään Suomessa. Pilottiin osallistuu Porvoon, Kotkan, Hämeenlinnan, Turun sekä Helsingin Redin ja Kaaren myymälät. Käteisestä luopumista on kokeiltu Kotkan myymälässä jo viime keväästä alkaen.

– Suuri osa suomalaisista käyttää maksukorttia ensisijaisena maksutapana. Käteisen käyttö on vähentynyt. Se ei kuitenkaan vähennä käteisen käsittelyyn liittyvää työn määrää, Sanna Laininen Clas Ohlsonin viestinnästä sanoo.

– Pilotin tarkoituksena on säästää aikaa myymälöissä, eli vapauttaa käteisen käsittelyyn kuluva aika asiakastyöhön, jotta voitaisiin tarjota parempaa palvelua.

Tavarataloketju valitsi pilottia varten myymälät, joissa käteisen osuus oli jo valmiiksi pieni. Myymälöihin ei ole tullut juurikaan negatiivista palautetta, vaan valtaosa on ollut ymmärtäväisiä kokeilun suhteen.

– Joitakin on kokeilun laillisuus ihmetyttänyt ja aiheuttanut väärinymmärryksiä, Laininen sanoo.

Lain mukaan käteinen pitää hyväksyä maksuvälineenä, jos etukäteen ei ole sovittu muuta. Nyt Clas Ohlsonissa asiasta on tiedotettu näkyvin kyltein, joten kokeilu on laillinen.

– Pilottimyymälöissä on pieni käteiskassa korttimaksuhäiriöitä varten, jotta asiointi onnistuu myös häiriötilanteissa.

Kuluttajat ovat pitkälti siirtyneet käyttämään käteisen sijaan kortti- ja mobiilimaksuja, ja verkossa ostaminen on yleistynyt. Koronapandemia näyttää voimistaneen maksutapojen muutosta entisestään. Suomen Pankki on tehnyt vuodesta 2007 alkaen kuluttajakyselyjä, joissa on selvitetty maksutapojen käyttöä. Viime lokakuun kyselyssä noin puolet vastaajista arvioi vähentäneensä käteisen käyttöä korona-aikana. Vain 14 prosenttia vastaajista uskoi palaavansa samanlaiseen käyttöön kuin ennen koronaa.

Vaikka käteisen käyttö on yhä vähäisempää, melkein kaikki ovat sen kanssa tekemisissä ainakin joskus.

– Kyselyn perusteella noin 90 prosenttia suomalaisista käyttää käteistä edelleen joissain tilanteissa. Yhä harvemmin niitä tilanteita tosin tulee, Suomen Pankin ekonomisti Meri Sintonen sanoo.

– Korttimaksaminen on ollut hallitseva maksutapa päivittäistavaroiden ostamisessa vuodesta 2007 lähtien, jolloin kyselyjä alettiin tehdä. Käteinen on edelleen toiseksi yleisin.

Noin kahdeksan prosenttia suomalaisista käyttää käteistä ensisijaisena maksutapanaan. Käteinen on tärkeä maksutapa etenkin ikääntyneille ihmisille ja joillekin erityisryhmille, jotka eivät pysty muita maksutapoja käyttämään.

– Kolmanneksi yleisin maksutapa on mobiilimaksaminen, eli maksun suorittaminen kännykän lähimaksuominaisuuden avulla. Pääasiallisena maksutapana mobiilimaksuja käyttävien osuus oli noin neljä prosenttia, eli se on vielä aika vähäistä kauppojen kassoilla, Sintonen sanoo.

Maksutavat ovat kehittyneet nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Käteinen näytteli menestyksekkäästi pääroolia 1900-luvun maksamisessa. Korttimaksamisen yleistyminen ja finanssialan ripeä digitalisaatio ovat tehneet maksamisesta entistä vaivattomampaa. Jopa niin mutkatonta, että kuluttaja ei aina edes huomaa koko ostotapahtumaa.

Takuusäätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar sanoo, että huomaamattomat ja vaivattomat maksutavat sopivat sellaisille, joilla ei ole haasteita kulutuksen ja rahojen riittävyyden kanssa. Monilla kuitenkin realiteetit tulevat vastaan, eli kuluttamiselle on tietty taloudellinen raja. Jos ei halua kuluttaa enemmän kuin on varaa, täytyy olla tietoinen rahankäytöstään.

– Kun käyttää käteistä, on ymmärrys, kuinka paljon rahaa on ja kuinka sitä kuluu. Käteinen on konkreettinen. Kun seteli muuttuu ostotapahtuman yhteydessä kolikoiksi, niin silloin rahasta katosi osa, Pantzar sanoo.

– Vanhemmilla sukupolvilla on luultavasti tottumus rahankäytön seuraamiseen, koska on joutunut käyttämään käteistä. Nykypolvilla on siihen periaatteessa hyvät mahdollisuudet, koska mobiilipankin kautta voi seurata rahankäyttöä. Eri asia on, seuraako.

Maksutapojen muuttuminen vaikuttaa vähävaraisten ja maksuhäiriöistä kärsivien elämään.

– Yhteiskunnan reuna-alueilla on ihmisiä, jotka elävät pienten ropojen varassa. Vaikkapa katusoittajien kohdalla rahan saaminen estyy tai vähenee, kun käteistä ei ole enää liikkeellä, Pantzar sanoo.

– Meillä ei ole monia vaihtoehtoisia maksutapoja. Ehkä ei ole syntynyt luottamustakaan. Voin kuvitella, että kun tulee ensimmäinen kerjäläinen, jolla on Mobilepay-numero, niin maksajille tulee ensimmäisenä mieleen, meneekö raha kerjääjälle itselleen vai jollekin romanialaiselle mafiosolle.

Toronton yliopistossa tehtiin kuusi vuotta sitten tutkimus, jonka tuloksena oli, että käteisellä maksaminen tekee ostotapahtumasta merkityksellisemmän kuin kortilla maksaminen. Ostoksesta tulee arvokkaamman tuntuinen, kun sen on maksanut ”riihikuivalla”.

– Rahankäytön hallinnan ongelmat liittyvät usein viitseliäisyyteen ja opittuihin tapoihin. Kuten useimmissa elämänhallinnan ongelmissa, Pantzar sanoo.

– On tosi helppo syödä enemmän kuin tarvitsee. Samoin rahankäytössä tahdotaan vähätellä tosiasioita suhteessa todelliseen määrään.

Maksutapojen ripeä muutos heikentää monien vähävaraisten asemaa, koska maksuhäiriön vuoksi ja luottotietojen puuttuessa ihminen suljetaan tiettyjen maksutapojen ja sitä kautta monien palvelujen ja kaupparyhmittymien ulkopuolelle. Joskus juuri ne palvelut voivat olla kaikkein edullisimpia.

– Meillä ei ole vielä sellaista maksuvälinettä kuin kännyköiden prepaid-kortit, eli että ensin maksetaan kortille ja sitten käytetään sitä saldoa, ellei sitten Debit-kortteja halua mieltää sellaisiksi, Pantzar sanoo.

Käteinen on edelleen aktiivisessa käytössä myyjäisissä, kirpputoreilla ja urheiluseurojen mokkapalakioskeilla. Pikku hiljaa käyttöön on tullut käteisen korvikkeita, kuten Mobilepay-maksut ja erilaiset kännyköihin liitettävät maksukorttien lukulaitteet.

– Olin Lontoossa juuri ennen koronan alkua, ja näin siellä pieniä lähimaksulaitteita katusoittajilla. Pienissä telineissä sopivalla korkeudella oli laite, ja siihen oli säädetty valmiiksi punnan tai kahden punnan lähimaksu. Kuuntelijat pystyivät siinä heilauttamaan kännykkäänsä, Pantzar kertoo.

Käteinen ei ole välineenä mitenkään ylivertainen, jos vain löydetään uusia maksutapoja, jotka eivät jätä mitään ihmisryhmää ulkopuolelle. Isojen digiloikkien ongelmana on se, että kaikki eivät pysy kelkassa. Monissa maissa kaikilla ei ole mahdollisuutta saada pankkitiliä, mikä jakaa kansalaiset kahteen kastiin.

– Sääntelyn näkökulmasta ykkösasia on se, että ihmisillä on oltava verkkopankkimahdollisuudet, ja sitä kautta saada myös jonkinlainen debit-kortti, Pantzar sanoo.

– Pankkiryhmästä riippumatta pitäisi olla mahdollisuus avata tili ja oikeus saada pankkitunnukset, jotta pystyy asioimaan verkossa. Eri asia tietysti on se, osaako käyttää niitä, Pantzar sanoo.

Maksutapamurroksessa ihmisten on ylitettävä kaksi kynnystä: täytyy olla oikeat välineet ja sen lisäksi osaaminen.

– Uskon, että laitteiden saatavuus on pienempi ongelma kuin se, kuinka ihmiset osaavat käyttää niitä ja tulevat käyttäneeksi niitä.

DNA:n teettämän tutkimuksen mukaan 16-74-vuotiaista suomalaisista 96 prosentilla oli käytössään älypuhelin vuonna 2020.

Verkkopankkien ja varsinkin mobiililaitteiden käyttöliittymiä uusitaan nopealla tempolla. Teknologiasta kiinnostunut omaksuu ne nopeasti, mutta esimerkiksi monilla ikäihmisillä on vaikeuksia pysyä kehityksen vauhdissa mukana.

– On tärkeä kiinnittää huomiota järjestelmien käytettävyyteen, kuten selkokielisyyteen. Pitäisi olla jokin ulkopuolinen raati, joka arvioi maksamisen palveluja käytettävyyden näkökulmasta. Silloin pidetään huoli myös maksamisen turvallisuudesta, Pantzar sanoo.

Mobiililaitteiden päivitykset aiheuttavat paljon päänvaivaa. Päivityksiin liittyvät ohjeet ovat kovin teknisiä. Tai kännykässä voi olla muisti niin täynnä, että päivitystä ei voi suorittaa.

Kaikenlaisesta maksamisesta aiheutuu paljon kuluja yhteiskunnalle. Käteisen laskeminen vaatii tarkkuutta ja työaikaa, kuljettaminen on suoritettava turvallisesti. Suomen Pankin Meri Sintonen on tehnyt johtavan neuvonantajan Kari Takalan kanssa tutkimuksen siitä, mitä maksaminen maksaa.

Vähittäismaksamisen kustannukset koko yhteiskunnan tasolla olivat arviolta 646 miljoonaa euroa vuonna 2018. Korttimaksujen osuus tästä oli 39 prosenttia, tilisiirtojen 38 ja käteisen 23 prosenttia.

Yhteiskunnalle korttimaksun hintalappu oli arviolta 15 senttiä, käteismaksun 22 senttiä ja tilisiirron 25 senttiä. Maksamisen kustannustehokkuus vaikuttaa parantuneen digitalisaation myötä. Eri maiden vertailussa Suomi on Euroopan kustannustehokkaimpien maiden joukossa.

Voisi ajatella, että kun käteisen käyttö vähenee, niin setelien ja kolikoiden määrä vähenisi, mutta käytännössä siitä ei ole nähtävissä merkkejä. Maksuvälinekäytön vähenemisestä huolimatta liikkeeseen laskettujen seteleiden määrä on jatkanut edelleen kasvua.

– Yksi syy on se, että euro on kansainvälinen valuutta. Sitä valuu muualle euroalueelle ja euroalueen ulkopuolelle, Sintonen sanoo.

– Monissa euromaissa, kuten Saksassa, Italiassa ja Espanjassa, käteinen on yhä suosituin maksutapa kaupan kassalla.

Suomessa tilanne on toinen, mutta käteisellä on paljon tärkeitä tehtäviä myös niissä yhteiskunnissa, joissa käteisen käyttö vähenee.

– Joillekin kuluttajille se on ainoa tapa maksaa. Käteinen palvelee Suomessa matkailevia turisteja ja suomalaisturisteja ulkomailla, Sintonen sanoo.

Käteisellä on myös tiettyjä erityispiirteitä, joita muilla maksutavoilla ei ole. Käteinen on ainoa keskuspankin suuren yleisön käyttöön tarjoama maksutapa. Olisi iso muutos, jos kansalaisten ainoa mahdollisuus olisi pitää rahansa talletuspankeissa ja käyttää vain liikepankkien tarjoamia maksutapoja.

– Käteinen toimii sen vuoksi muiden maksutapojen kirittäjänä. On hyvä, että kuluttajilla on käytössään erilaisia maksutapoja eri tilanteita varten. Eri maksutavat pitävät yllä kilpailua ja vaikuttavat siten kustannustehokkuuteen, Sintonen sanoo.

Käteismaksu on myös lopullinen. Se tapahtuu reaaliajassa, ja maksun vastaanottaja saa varat heti käyttöönsä.

Kun käteinen katoaa yhä enemmän kuvasta, liikepankeilla ja kaupoilla on entistä vähemmän halua pitää yllä käteispalveluja. Se näkyy muun muassa käteisautomaattiverkon harventumisessa. Suomen Pankin tutkimuksen mukaan suomalaiset asuvat nyt keskimäärin reilun kolmen kilometrin päässä lähimmästä käteisnostoautomaatista. Etäisyyksissä on kuitenkin suuria eroja. Suomen sisällä pisin matka nostamaan käteistä on Utsjoen Pulmankijärveltä. Sieltä joutuu matkaamaan noin 188 kilometriä päästäkseen käteisautomaatille.

– Suomessa talletuspankeilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota asiakkailleen riittävät käteisen nosto- ja talletusmahdollisuudet osana peruspankkipalveluita, Sintonen sanoo.

Laki ei kuitenkaan tarkkaan määrittele, mitä tarkoittaa ilmaisu ’riittävä taso’. Jos käteisen saatavuus uhkaa merkittävästi heikentyä, voidaan joutua tekemään entistä tiukempaa sääntelyä.

– Esimerkiksi Ruotsissa astui viime vuonna voimaan laki, joka velvoittaa suurimmat ruotsalaiset pankit varmistamaan käteisen saatavuuden käytännössä koko maan laajuisesti. Lain mukaan enintään 0,3 prosentilla väestöstä saisi olla yli 25 kilometrin matka nostamaan käteistä, Sintonen sanoo.

Käteinen toimii edelleen muiden maksutapojen varajärjestelynä, minkä vuoksi sillä on tärkeä rooli yksityisen pankkijärjestelmän häiriö- tai kriisitilanteissa. Eli jos sähköinen maksaminen ei syystä tai toisesta ole tilapäisesti mahdollista, niin käteinen toimii.

– Mitä digitaalisempaan maailmaan mennään, sitä merkittävämmäksi nousee varautuminen erilaisiin häiriöihin, Sintonen sanoo.

– Ihmisten käytössä pitää olla useampia maksutapoja. Käteinen on näihin hyvä lisä, varsinkin ongelmatilanteissa.