Kääriäisen mukaan tappiota ei pidä kuitata ohimeneväksi painajaikseksi, vaan puolueessa on tehtävä pidemmän aikajänteen vaali­tu­lok­siin ja numeroihin perustuva “armottoman rehellinen analyysi”.

Kääriäinen avaisi keskustelun myös keskustan hallitus- ja edus­kun­ta­po­li­tiikan ja kunta­po­li­tiikan linjasta, sisällöstä ja esillepanosta. Ja tekisi ennen johtopäätöksiä analyysin myös viime vaalien kampanjoinnista.

Kääriäisen mukaan keskusta on vuoden 2012 jälkeen nojannut puheenjohtaja Juha Sipilään. Sipilän varassa on Kääriäisen mukaan voitettu vaalit ja tehty hallituspolitiikkaa. Nyt eväät on Kääriäisen mielestä jo pitkälti syöty, eikä näin voi enää pitkään jatkaa. Kärjen on oltava leveämpi.

– Nyt on uusien eväiden keräämisen aika.

Kuntavaaleissa ongelmien ydin on Kääriäisen mukaan pääkau­pun­ki­seutu, jossa tarvitaan hyvin erottuvaa ja omintakeista politiikkaa.

–  Pääkau­pun­gissa on menestyttävä, jotta ollaan uskottavasti valta­kun­nal­linen puolue. Se on vain tällä tavalla.

Hän viittaa myös keskustaministeri Kimmo Tiilikaiseen, joka jäi kuntavaaleissa Helsingissä vaille valtuustopaikkaa.

– Mutta jälleen kerran osoittautui, että asettuminen minis­te­ri­ryh­mästä ja puolu­e­joh­dosta Helsinkiin ehdokkaaksi ei tuo välttämättä hurjan hyviä tuloksia. On siitä olemassa poik­keuk­si­akin, mutta työn Helsingissä pitää olla jatkuvaa, näkyvää, hyvin omintakeista.

Kääriäisen mukaan vihreistä on tullut nyt haastaja koko maan puitteissa ja myös keskustalle. Hälytyskellot soivat jo.

– Kaikkialla, missä vihreillä oli joku ehdokas, he saivat ääniä. Kyllä he kauttaaltaan lisäsivät kannatustaan koko maassa.

Keskustan täytyy Kääriäisen mielestä erittäin tarkkaan pohtia, mikä on sen edustaman vihreyden ja vihreän puolueen edustaman vihreyden ero.