Osa-aikarahalla maksettaisiin puolet menetetystä palkasta mutta korkeintaan 280 euroa kuukaudessa. Raha kohdentuu niihin 60 vuotta täyttäneisiin kokoaikatyötä tekeviin, joilla ei vielä ole mahdollisuutta saada osittaista varhennettua vanhuuseläkettä. Rahan voisi saada vain kerran.

“Olemme laskeneet, että tämä on taloudellisesti mahdollista toteuttaa. Uudistuksen hinta on 42-84 miljoonaa euroa vuositasolla, eikä tässä ole edes huomioitu sairauspoissaolojen vähentymistä eikä tuottavuuden kasvua. Vertailun vuoksi summa on suunnilleen sama kuin jo toteutetut opintorahan indeksiin sitominen ja perusturvan korotus yhteensä, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila kommentoi tiedotteessa.

Laskelmassa oletetaan, että osa-aikarahalle siirtyviä työntekijöitä olisi korkeintaan 24 000 vuodessa, eli korkeintaan 30 prosenttia 60- ja 61-vuotiaista työllisistä, joilla on työhistoriaa nykyisen työnantajan kanssa kolme vuotta tai pidempään.

SAK esitteli mallia tänään myös tiedotustilaisuudessa. Työntekijäkeskusjärjestö taustoittaa tarvettaa uuteen malliin muun muassa sillä, että ainoastaan joka neljäs yli 60-vuotias SAK:laisten ammattiliittojen työssäkäyvästä jäsenistä on varma siitä, että pystyy jatkamaan nykyisessä työssään kahden vuoden kuluttua.

“Esimerkiksi työeläkeyhtiö Elon selvityksen mukaan kaikista eläkkeelle siirtyneistä palkansaajista 22 prosenttia eli yli viidennes olisi jatkanut työelämässä, mikäli tarjolla olisi ollut joustoa, kuten mahdollisuus siirtyä osa-aikatyöhön”, Antila sanoo.

SAK on kysynyt omassa työolobarometrissaan SAK:laisten liittojen jäseniltä, miten he haluaisivat lyhentää työaikaansa,
jos se olisi mahdollista. Suosituin vaihtoehto oli nelipäiväinen työviikko, jota esimerkiksi SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin on taannoin väläyttänyt tavoiteltavana asiana ainakin jollain aikataululla.

SAK:n työolobarometrin mukaan SAK:n jäsenliittojen työssäkäyvistä yli 55-vuotiaista melkein joka kolmas haluaisi lyhentää työaikaansa ainakin joksikin aikaa, vaikka palkka putoaisi samassa suhteessa.

Monet halusivat SAK:n kyselyssä lyhyempää työaikaa terveydellisistä ja työn rasittavuuteen liittyvistä syistä mutta myös ilman erityistä syytä saada enemmän vapaa-aikaa. SAK korostaa, ettei heidän mallinsa varsinainen idea työajan lyhentämisestä ole tuntematon maailmalla.

“Halusimme rakentaa ehdotuksen, jossa jokaisella olisi samat mahdollisuudet lyhentää työaikaansa työnantajasta ja toimialasta riippumatta. Useimmilla työpaikoilla määräaikainen osa-aikatyö olisi mahdollista, jos oltaisiin valmiita tekemään sitä koskevia järjestelyitä.”

Antilan mielestä elämänlaadun parantaminen on uudistuksen keskeisin tavoite, mutta uskoo, että sillä olisi myös taloudellista vaikutusta, kun yritysten tuottavuus paranisi työntekijöiden jaksamisen kohentuessa.

“Työurien pidentyminen ja sairauspoissaolojen vähentyminen maksaisi osittain yhteiskunnan panostuksen takaisin.”

SAK:n mallissa uudistus koskisi niitä, joilla ei ole vielä mahdollisuutta saada osittaista varhennettua vanhuuseläkettä.

– Korjataan työolot ihmisen mittaisiksi, Antila kiteytti tiedotustilaisuudessa.

KUN Demokraatti kysyi Antilalta, miten ajatus työajan lyhentämisestä sopii yhteen samanaikaisen työvoimapulan kanssa, hän sanoi, että ongelma on pikemminkin positiivinen.

– Kun nyt puhutaan kuusikymppisistä ja niin kuin nähtiin, meidän edustamilla ihmisillä vain neljännes oli varmoja, että he pystyvät jatkamaan siinä työssä kahden vuoden kuluttua. Nyt jos ajatellaan, että mitään muutoksia ei tehdä ja neljännes on varma, että pystyy jatkamaan, kolme neljäsosaa on uhan alla. Ja me tiedetään jo se ennestäänkin, että ongelmana on sitten se, että ajaudutaan pitkiin sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Eli tämä toimii sitä riskiä vähentävästi. Ikääntyneiden mahdollisuudet jatkaa työmarkkinoilla paranevat.

Antila arvioi, että erityisiä hyötyjiä voisivat olla muun muassa sote-ala, raskasta työtä tekevät mutta myös luovat alat, kun korkeampi vireystila tehdyissä tunneissa kanavoituu tuottavuuteen. Hän korosti myös, että hyvissä töissä olevat haluavat lyhentää työaikaansa harvoin mutta ns. huonoissa töissä olevista jo joka neljäs haluaa lyhentää työaikaansa.

SAK kertoi tiedotustilaisuudessa myös kansainvälisistä esimerkeistä. Isossa-Britanniassa on alkanut kuuden kuukauden pilottiohjelma, jossa 70 yritystä ja yli 3 300 työntekijää ovat siirtyneet nelipäiväiseen työviikkoon täydellä palkalla. Ajatuksena on, että kun tuottavuus paranee, palkkaa tarvitse laskea. Kokeilun puolivälissä jopa 86 prosenttia työnantajista aikoo pitäytyä nelipäiväisessä työviikossa jatkossakin ja melkein puolet osallistuneista työpaikoista kertoi tuottavuuden parantuneen.

SAK:n malli eroaa jonkin verran Marinin hallituksen esityksestä. Siinä työnantajan olisi työntekijän pyynnöstä ensisijaisesti järjestettävä työt osa-aikatyön mahdollistavalla tavalla myös silloin, kun 55 vuotta täyttänyt, työnantajan palveluksessa vähintään kolme vuotta ollut työntekijä haluaa lyhentää säännöllistä työaikaansa. Työajan lyhentäminen toteutettaisiin työnantajan ja työntekijän sopimalla tavalla ottaen huomioon työntekijän tarpeet sekä työnantajan tuotanto- ja palvelutoiminta.

Hallituksen esitys ei sisällä subjektiivista oikeutta työaikamuutokseen eikä tarjoa tulokompensaatiota. SAK:n malli lukeutuu järjestön tuleviin eduskuntavaalitavoitteisiin.