Yleisradio kertoi viikko sitten huolestuttavan uutisen: suojelutyölakia, joka rajoittaa ihmisten perusoikeuksia – tässä tapauksessa työntekijöiden lakko-oikeutta – on valmisteltu tavalla, joka ei kestä päivänvaloa.

Kun julkisuuteen vuotaa tietoa siitä, että työnantajapuoli on ollut tiiviissä yhteydessä poliittiseen johtoon ja että virallisen kolmikantavalmistelun rinnalla on käyty epävirallisia neuvotteluja suljettujen ovien takana, herää oikeutettu kysymys: missä on demokratian läpinäkyvyys?

Suojelutyölaki on herkkä ja vakava asia. Kyse on paitsi työntekijöiden oikeuksista myös kansalaisten turvallisuudesta. Juuri siksi lain valmistelussa pitäisi noudattaa äärimmäistä huolellisuutta, tasapuolisuutta ja ennen kaikkea avointa keskustelua.

MEIDÄN PITÄÄ voida luottaa siihen, että lakeja ei säädetä “hyvä veli” -verkostojen vaikutuksesta, vaan julkisesti, asiantuntevasti ja reilusti. Tällainen toiminta rapauttaa kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmään ja lainsäädäntöön.

Miten voimme vaatia kansalaisilta lain kunnioittamista, jos itse lait syntyvät ilman kunnioitusta demokraattista prosessia kohtaan?

Pidän erityisen vakavana sitä, että terveydenhuollon kriittistä henkilöstöä koskevaa lainsäädäntöä ollaan kiristämässä tilanteessa, jossa hoitajat ovat jo valmiiksi äärirajoilla. Tämä ei ole tie kohti parempaa terveydenhuoltoa – tämä on tie kohti epäluottamusta, aliresursointia ja hallittua kaaosta. Jos työntekijöitä ei kuunnella valmisteluvaiheessa, heidät pakotetaan kadulle huutamaan ääntään kuuluviin.

Vaadin, että suojelutyölain valmistelun avoimuus selvitetään perin pohjin. Kaikki viestintä, taustavaikuttaminen ja neuvottelut on tuotava päivänvaloon. Kansalaisilla on oikeus tietää, kuka vaikuttaa lakeihin – ja miten.

Tämä ei ole vain työmarkkinakysymys. Tämä on kysymys siitä, kenellä on valta Suomessa – ja miten sitä käytetään.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuutettu (sd.) Vaasasta.