Yksittäisiä etuuksia korotetaan noin 3,5 prosenttia. Esimerkiksi täysi takuueläke nousee noin 30 euroa ja kansaneläke noin 24 euroa kuukaudessa. Nämä korotukset ovat erittäin perusteltuja.

Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten talousahdingon helpottaminen on olennaista köyhyyden vähentämisessä. Samaa ovat tavoitelleet jo aikaisemmin tehdyt korotukset kuten täysimääräisen kansaneläkkeen korotus vuoden 2020 alusta 34 eurolla ja takuueläkkeen nosto 50 eurolla kuukaudessa. Nämä korotukset kohdistuivat yli 600 000 eläkkeensaajaan. Nostot toteutettiin siten, että ne eivät vähentäneet eläkkeensaajan asumistukea.

On syytä kuitenkin muistaa, että suomalaisten varsinainen vanhuuseläke ei ole kansaneläke tai takuueläke. Täyttä kansaneläkettä ja takuueläkettä, saavista 70 prosenttia on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia työikäisiä ihmisiä, ei vanhuuseläkeläisiä.

Työeläkeindeksin tarkistamiselle kaksi kertaa vuodessa ei pitäisi olla hallinnollisia esteitä. Näin on toimittu aikaisemmin. Öljykriisin aikaan, korkean inflaation vuosina 1977-1984 työeläkeindeksikorotukset tehtiin puolivuosittain. Nyt elämme taas energiakriisissä ja korkean inflaation oloissa. Eurostatin ennakkotilaston mukaan inflaatio nousi toukokuussa jo 7,1 prosenttiin.

Kaikkien eläkeläisten toimeentuloa on jo vuosikausia vaikeuttanut se, että perusturvamme on ollut jo kauan riittämättömällä tasolla eikä ansiosidonnaisen työeläkkeen tasoakaan ole pystytty ylläpitämään. Tämä siitä huolimatta, että indeksin vuositarkistukset on toteutettu säännönmukaisesti, tästä tietysti poikkeuksena edellisen hallituksen indeksijäädytykset. Mediaanituloon suhteutettuna eläkeläisten elintaso on kuitenkin koko ajan laskenut iän karttuessa heikosta työeläkeindeksistä johtuen.

Työeläkeindeksin aikaistettu korotus on nyt enemmän kuin paikallaan eläkeläisten ostovoiman säilyttämiseksi. Vanhuuseläkkeen taso on eläkeläisille yhtä olennainen kysymys kuin palkansaajille palkkataso.