1930-luvun suuri lama on hyvä esimerkki. Tuolloin sokkipolitiikka korjasi voittojaan eritoten laman koviten koettelemassa Saksassa.

Vasemmiston johtava kapitalismin kriitikko Naomi Klein paneutui Yhdysvalloissa harjoitetuun sokkipolitiikkaan vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa “Tuhokapitalismin nousu”. Sokkipolitiikka kukoisti etenkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen, kun George W. Bushin hallinto kavensi demokratiaa niiden varjolla.

Innostava näkymä tarpeen

Trumpissa kiteytyvät myös muut Amerikan historian synnit, kuten rotusorto, alkuperäiskansojen riisto, naisten alistaminen, köyhyyden halveksinta ja luonnonvarojen sumeilematon hyödyntäminen. Se, miten Klein näkee Trumpin Amerikan rujon historian ruumiillistumana ja sen tahattomana paljastajana neekeriorjuudesta ja intiaanien maiden ryöstämisestä lähtien, onkin kirjan parasta antia.

Itse Trumpista Kleinilla on vähän uutta sanottavanaan. Mutta se, että Trumpin hahmo nostaa kapitalismin synnit kaikkien silmien eteen, provosoi vastustamaan koko kapitalistista järjestelmää.

Trump on kuitenkin populismin ja retorikan mestari, koska hän on onnistunut saamaan enemmistön äänet puolelleen. Suuri osa vielä niiltä, jotka kärsivät taloudellisesti eniten Trumpin toimista.

Asiasta tietoinen Klein onkin otsikoinut kirjansa, että pelkkä ein sanominen ei riitä kaatamaan Trumpia. Tarvitaan myös positiivinen kyllä, uskottava ja innostava näkymä Trumpin jälkeisestä Amerikasta sekä tie ja menetelmät , joilla sinne päästään.

Mitään uutta puoluetta Klein ei kehoita perustamaan. Puolueet ajavat usein vain jotain tiettyä ideologiaa ja aatetta.

Ongelmana vastarinnan rakentamisessa on yleensä ollut, että erilaiset ihmiset toimivat eri ryhmissä ja keskittyvät oman ryhmänsä asian ajamiseen: mustat puolustavat mustien oikeuksia, naiset naisten, työläiset työläisten, luonnonsuojelijat luonnon jne. Yhteistä rintamaa ei synny ja pirstoutuneet ryhmät ovat yksin liian heikkoja , eivätkä pysty hahmottamaan kokonaisuutta.

Kapitalistinen järjestelmä kokonaisuutena jää näin koskemattomaksi, ja vastustajat lopulta
luovuttavat ja sulautuvat järjestelmään.

Trumpin kohdalla yhteisen rintaman rakentamisen luulisi olevan helppoa, koska hän sortaa melkein kaikkia eri etnisistä ryhmistä ja naisista työläisiin ja luontoon. Ainoastaan pieni superrikkaiden eliitti hyötyy Trumpista.