Tämä teos perustuu aikaisempaa selvemmin myytteihin, Oidipuksen tragediaan ja persialaisessa klassikossa, Firdawsin Kuningasten kirjassa olevaan prinssi Sohrabin tarinaan. Vain maininnalle jää patriarkka Abraham, joka oli Jumalan käskystä valmis uhraamaan poikansa Iisakin. Ja koska keskeisenä motiivina on kaivon teko, vielä Joosef kaivossa, jonne veljet hänet jättivät. Nämä ja monet muut Vanhan Testamentin motiivit mainitaan Koraanissakin.

Monimutkaista? Kyllä, Pamuk on rakentanut harvinaisen kerroksellisen juonen, jota sitovat yhteen nämä klassiset myytit. Romaani alkaa surmansa saaneen isän, Cemin minäkerronnalla. Istanbulilainen nuorukainen pestautuu yliopiston opintorahoja saadakseen kaivomestarin apulaiseksi lähikaupunkiin. Koska hänen apteekkari-isänsä on jättänyt perheensä, kaivomestari Mahmutista tulee pojalle isähahmo. Tämä Koraanista ja kansanperinteestä tarinoita kerivä rahvaanmies edustaa kansaa muiden keskeishenkilöiden ollessa sivistyneistöä. Tässä korostuu Turkin tiukka luokkajako.

Poikia ja rakastajia

Mestari Mahmut etsii vettä näennäisesti väärästä paikasta jatkaen kaivon kuopimista senkin jälkeen, kun työtä teettävä bisnesmies on lopettanut palkanmaksun. Eri geologisten kerrostumien läpi tunkeutuva kaivuu symboloi seudun ikivanhaa menneisyyttä. Kun vettä ei ala löytyä, turhautunut Cem jättää Muratin kaivantoon paeten kotiin. Hän ei koskaan enää näe mestariaan. Näin hän elämänsä loppuun asti uskoo heitteille jätöllään tappaneensa Oidipuksena isänsä.

Cem on sitä ennen viettänyt yön ihailemansa punatukkaisen naisen kanssa siittäen sen aikana pojan. Tämän hän saa tietää vasta neljänkymmenen vuoden kuluttua luotuaan insinöörinä menestyvän rakennusliikkeen, modernin Turkin symbolin. Näin hänestä tulee kuningas Laios, jota hänen poikansa Enver Oidipuksena vihaa. Lopulta käydään entisen kaivon vieressä raju taistelu, jonka tiimellyksessä Cem suistuu kaivoon, siihen samaan johon hän vuosikymmenet sitten jätti avuttoman Mestarinsa.

Vaikka Cem on menestynyt, syyllisyys vaivaa ja estää häntä tulemasta onnelliseksi. Hän solmii uudelleen suhteen isäänsä, vanhaan vasemmistoälymystöläiseen, mutta aitoa isä-poika -suhdetta siitä ei kehkeydy. Koska perhe- ja sukuyhteys on Turkissa paljon keskeisempi kuin länsimaissa, Cem epäonnistuu tärkeimmässä ihmissuhteessaan. Se on kohtalona, kreikkalaisten tragedioiden anankena kirjoitettu häneen. Ikään kuin merkkinä tästä hän jää avioliitossaan lapsettomaksi. Kenenkään ei siinä tarvitse ryhtyä Oidipukseksi. Sellainen on hänen tietämättään siittämänsä Enver, joka vihaa Cemiä kauan ennen kuin tapaa hänet ja kamppailussa tappaa ampumalla silmään. Oidipus-myytissä sankari itse sokaisee itsensä oivallettuaan totuuden.

Sigmund Freudin Oidipus-kompleksiin kuuluu myös vahva äitisidos. Sellainen muodostuu väkisinkin äitinsä kasvattaman pojan tajunnassa. Enveriä vankilassa tapaava Gülcihan kertoo: ”Valvomattomissa tapaamisissa paijasin aina poikani käsivarsia, olkapäitä, selkää ja kaulaa ja pitelin häntä kädestä. Hänkin piti kuusikymmentäkaksivuotiaan äitinsä käsistä kiinni ja suuteli niitä kunnioituksella, kuin rakastaja”.

Muslimikulttuurissa poika suutelee äitiään kunnioittaen, muttei rakastajana. Aikanaan Gülcihanin kiertävä kansanteatteri joutui lopettamaan, koska katsojat närkästyivät raivoisasti hänen esittämästään Oidipuksen äidin Iokasteen monologista, jossa käy ilmi tämän olleen poikansa vaimo ja tehneensä insestisesti neljä lasta. Islamilaisessa kulttuurissa seksuaalinen suhde äitiin on isänmurhaakin pahempi rikos.

Politiikka vain taustaäänenä

Turkin nykyinen erdoganilainen meno tuntuu romaanissa vain ohuesti, vaikka nelikymmenvuotisen aikajänteen loppupää sattuu tälle vuosikymmenelle. Uskovaisten ja maallistuneiden turkkilaisten välinen jännite sivuutetaan mainnalla. Isäkompleksin aiheen keskeisyyden takia Turkin poliittinen menneisyys saa muutenkin vähemmän tilaa kuin Pamukin aiemmissa romaaneissa. Niin Cemin oma isä kuin Punatukkainen nainen ovat vasemmistolaisia, tarkemmin sanoen maolaisia. Isä on istunut vankilassa ja kokenut kidutusta. Mutta pohjalta paljastuu vielä yksi salaisuus, jota Cem ei tule tietämään. Gülcihan kertoo lukijalle, että hänellä oli suhde isän kanssa heidän kuuluessaan samaan maolaissoluun. Isä ja poika ovat rakastaneet samaa naista ja maanneet hänen kanssaan.

Tämä on yhdestoista Pamukin suomennettu teos. Ne on yhtä lukuun ottamatta suoraan turkista kääntänyt Tuula Kojo. Tälläkin kertaa työ on laatuisaa.