Muistelmansa tänä syksynä julkaissut Hannu Penttilä (sd.) siirtyi vuosi sitten täysinpalvelleena tai, kuten Helsingin Sanomat luonnehti ”kaiken nähneenä” 67-vuotiaana eläkkeelle Vantaan kaupunkiympäristön apulaiskaupunginjohtajan tehtävistä. Kunnallisissa johtotehtävissä niin Espoossa, Helsingissä kuin Vantaallakin toimineen Penttilän perintö on merkittävänä, joten on arvokasta, että hän koonnut kokemuksensa yksiin kansiin.

Pitkän linjan kaupunginjohtajaa jäi eläkkeellä jäämisen jälkeen ”vaivaamaan muutama asia”, joiden ympärille hän on kietonut teoksensa. Ensinnäkin Penttilän mielestä viime vuosina ei ole ”riittävästi avattu maapolitiikan merkitystä hyvän ja kestävän yhdyskuntasuunnittelun mahdollistajana”.

Toinen vähälle huomiolle jäänyt teema on Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) entisen johtajan mukaan se, ettei Helsingin seudun kuntien yhteistyöstä ole riittävästi kirjoitettu pintaa syvemmältä. Tämä vastaa myös omia havaintojani. Usein taitaa olla niin, että julkisuudessa huomio kiinnittyy vain niihin asioihin, mitkä eivät toimi. Penttilän muistelmat ei keskity anekdootteihin kuntapolitiikan tausta kiemuroista, vaikka niitä ehkä olisi ollut kerrottavaksi enemmänkin.

INNOKAS OSALLISTUMINEN nuorena partiotoimintaan oli Hannu Penttilälle koulu myöhempään yhteiskunnalliseen toimintaan. Teoksessa on hauska anekdootti vuodelta 1969, jolloin Penttilä osallistui Tapiolan Eräpoikien lippukunnan johtaja Yrjö Hakasen ideoimaan mielenosoitukseen, jossa vaadittiin partioliikettä uudistumaan ja yli 30-vuotiaita partiojohtajia astumaan syrjään. Seuraavan kerran Suomen kommunistista puoluetta edustanut valtuutettu Hakanen ja apulaiskaupunginjohtaja Penttilä kohtasivat Helsingin valtuustosalissa.

Penttilän koulu kunnallishallintoon oli puolestaan vuonna 1978 alkanut kymmenen vuoden kausi Espoon uuden ympäristönsuojelulautakunnan puheenjohtajana. Lautakunnassa äänestettiin usein, eivätkä Espoon politiikan sen aikaiset johtomiehet olleet aina mielissään päätöksistä. Vuoden 1984 kuntavaaleissa Penttilä valittiin varaedustajaksi Espoon valtuustoon, ja hän osallistui käytännössä kaikkiin kokouksiin.

Seuraavissa vuoden 1988 vaaleissa Penttilä nousi varsinaiseksi valtuutetuksi Espoon valtuustoon. Valtuustoryhmän puheenjohtajavaalissa hän lähti rohkeasti haastamaan ”ryhmyrinä” vuodesta 1970 toiminutta Kaisa Raatikaista ja tuli valituksi. Välit Raatikaisen tosin menivät Penttilän harmiksi lopullisesti pakkasen puolelle. Vuonna 1991 Penttilä pyrki ensimmäisen ja ainoan kerran eduskuntaan, mutta jäi reilulla tuhannella äänellä kauas valinnasta.

”Hämäläisten toverien pyynnöstä” Penttilä suostui ehdolle Hämeen maakuntajohtajaksi ja tuli 1998 tiukassa äänestyksessä valituksi.

Vuonna 2007 Penttilä valittiin Helsingin maankäytöstä ja asumisesta vastaavaksi apulaiskaupunginjohtajaksi. Vihreisiin Osmo Soininvaaran jääminen kakkoseksi jätti haavan, joka näkyi puolueen kriittisyytenä Penttilää kohtaan.

Yhteistyötään kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kanssa Penttilä kehuu hyväksi, vaikka ajoittain he kävivätasioista julkisuudelta piilossa ”kohtuullisen tiukkoja keskusteluja”. Sitä mitä aiheita nämä koskivat, kirjassa ei kerrota.

Hannu Penttilä ehti työurallaan toimia johtotehtävissä sekä Espoonssa, Helsingissä ja Vantaalla että Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnassa ja vielä maakuntajohtajana Hämeessä.

HELSINGIN KAUTENSA isoimpana maapoliittisena päätöksenä Penttilä pitää Malmin lentoaseman vuokrasopimuksen päättämistä Finnavian kanssa 2014. Tähän ja moniin muihin isoihin päätöksiin liittyvää voimakasta kansalaiskeskustelua hän ei sen enempää kuvaa. Ehkä se ei samalla tavalla kuulu kaupunginjohtajientyöhuoneisiin kuin valtuustosaliin?

Sipoosta Helsinkiin alkuvuodesta 2009 liitetyn Östersundomin alueen kaavoituksen epäonnistumisen suurimpana syynä Penttilä pitää Helsingin ylimielistä asennetta Natura-säädösten edessä jo ennen alueliitosta, josta hän kertoo varoittaneensa. Penttilä uskoo kuitenkin, että Östersundomiin voitaisiin rakentaa niin sanottu puutarhakaupunkiosa. Sille riittäisi kevyempikin joukkoliikenneratkaisu.

Tappio Anni Sinnemäelle (vihr.) Helsingin apulaiskaupunginjohtajan valinnassa marraskuussa 2014 oli Penttilälle kipeä paikka, ja valinta Vantaalle seuraavana vuonna vastaavaan tehtävään sitäkin mieluisampi juttu. Mahdollisuus tehdä vuorollaan työtä kaikkien pääkaupunkiseudun kaupunkien eteen on ollut hänelle ilo. Yhden menestyminen heijastuu myönteisesti myös sen naapureihin.

Tämän Penttilän viisaan ajatuksen toivoisi vaikuttavan laajemminkin monin tavoin polarisoituneessa yhteiskunnassamme.