Uusi Identiteetti-kirja osoittaa että Fukuyama on avoin ja muuntumiskykyinen filosofi, sillä se poikkeaa paljon Historian lopusta. Identiteetin pääteemana on nykyinen ihmisten jakautuminen tai pirstoutuminen erilaisiin pieniin suljettuhin ryhmiin, terroristeista, rasisteista ja sukupuolirajojen rikkojista sosiaalisen median heimoihin ja nationalisteihin.

Vieläkin usein selitetään asioita, eritoten negatiivisia, vain talouden näkökulmasta: puute ja köyhyys ajavat ja jakavat ihmisiä yhteiskunnalle ja toisilleen vihamielisiin ryhmiin.

Mutta silti: nationalismi ja uskontohan ovat totalitaarisia. Fukuyaman mukaan liiallinen vapaus ja yksilöllisyys ruokkii irrallisuuden, abstraktisuuden ja merkityksettömyyden tunnetta, eikä yksilö enää tiedä mitä vapaudellaan tekisi. Samanmielisten ryhmä tarjoaa tunnustusta ja arvostusta yksilön identiteetin tueksi.

Arvostuksen kaipuu

Kirjan alaotsikkoon nostettu aunan politiikka viittaa Euroopan ulkopuolisten kansojen katkeruuteen siitä, että niitä pidetään vähempiarvoisina, kuten vanhan siirtomaapolitiikan aikoina. Euroopan sisällä eri marginaaliryhmät taistelevat arvostuksesta, ja myös – 1800-luvun proletariaattiin verrattuna hyvinvoivat työläiset vaativat – tietoisesti tai tiedostamattaan – työtaisteluillaan palkan lisäksi arvostusta ja tunnustusta työlleen ja identiteetilleen.

Nationalismi tarjoaa samastumiskohteen kaikille. Donald Trumpin julistus “Tehdään Amerikka suureksi jälleen” ilmentää talouden lisäksi amerikkalaisen identiteetin nostamista Kiinan ja muiden idän jättiläisten varjosta – arvostuksen kaipuu selittää sitä, että Trumpia äänestivät myöskin miljoonat pienet ja näkymättömät amerikkalaiset. Maahanmuuttajat koetaan uhkaksi enemmän kansalliselle identiteetille kuin työpaikoille.

Fukuyaman ajatuksia voi viedä pidemmällekin. Nykyään valitellaan että rikkaat vain rikastuvat ja heidän ahneutensa kuilu on pohjaton. Mutta ” ahneus” on aika epämääräinen käsite ja leimaa enemmän kuin selittää. Rikkaat käyttävät vain murto-osan varoistaan ja piiloittavat suurimman osan Roope Ankan tavoin rahasäiliöön.

Rikkaiden menettelyn taustalla lienee enemmän identiteetti kuin ahneus. Rikkauden avulla saa arvostusta ja kunnioitusta osakseen – ja näin ympäristöllä on osuutensa rikkaiden halussa haalia jättiomaisuuksia.

Syynä ovat myös ja ehkä eniten ne, jotka kovaan ääneen paheksuvat rikkaiden rikkautta. Rahan vallan kriitikot – rahan olemuksen tutkimiselle elämänsä omistanutta Marxia myöten – arvostavat kohdettaan, käänteismuodossa. Äskettäin ilmestyi kirja Huipputuloiset, joka oli enemmän ja näkyvämmin esillä mediassa kuin mitkään julkkisten seksipaljastukset konsanaan.