Suomen lähialueilla Vienan Karjalassa olot eivät enää palautuneet sotia edeltävään aikaan. Vuosi 1918 oli Karjalan kansalle käänteentekevä ja traaginen. Sitä ennen Vienan Karjala oli ollut rauhan tyyssijana peräti kaksisataa vuotta.

Pekka Vaaran historiakirja Viena 1918 käy läpi alueen tapahtumat kuukausi kuukaudelta ja asettaa ne laajempiin kehyksiinsä. Vaara osoittaa selkeästi, miten tapahtumat olivat osa maailmanpaloa. Suomen sisällissotahan oli osa samaa tapahtumaketjua.

”A olkoon meillä isäntä Venäjä, Englanti tai Suomi kun myö vaan saamma olla rauhassa… A haukumma myö teitäkin kun työ tästä lähettä”, Vartiolammin Homasen talon vanha isäntä sanaili kirjailija Samuli Paulaharjulle huhtikuussa 1918.

Vienan viisi sotaa

Pekka Vaara on laskenut, että Vienan alueen yli vyöryi ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa viisikin eri sotaa. Sitä ennen sodan melskeet kantautuivat Vienan Karjalaan ainakin siten, että nuoria miehiä kutsuttiin tsaarin armeijaan. Myös Muurmannin rata rakennettiin sodan aikana ja sotaa silmälläpitäen.

Ensimmäisenä Vienaan ulottui Suomen sisällissota. Talvella 1918 alueelle saapui sotaa ja valkoisten kutsuntoja pakenevia punahenkisiä miesjoukkoja. Tavoitteena oli avata uusi pohjoisen rintama valkoisia joukkoja vastaan. Tämä sota rajoittui rajakahakoinniksi.

Toinen sodankäynti oli valkoisten heimosota, Vienan retki, jonka everstiluutnantti Malm käynnisti maaliskuussa 1918. Malm eteni retkikuntansa kanssa Uhtualle, josta yritti vallata muun muassa Vienan Kemin bolshevikeilta. Tavoitteena oli ”vapauttaa” Viena Suomen alueeksi.

Huhtikuussa 1918 Englannin joukot nousivat maihin Murmanskissa. Vienan kolmas sota oli osa maailmansotaa, jossa länsiliittolaiset pyrkivät torjumaan Saksan vaikutusta alueella. Saksa ei kuitenkaan koskaan Brest-Litovskin rauhaa kunnioittaen edennyt Suomen koillisrajalta Venäjän puolelle. Sotaa kävivät Pekka Vaaran mukaan Saksan puolesta suomalaiset heimosoturit ja liittoutuneiden puolesta punaiset suomalaiset ja kansallishenkiset karjalaiset. Englantilaisten varustamana Karjalassa taisteli Karjalan rykmentti ja Muurmannin legioona.

Vienan neljäs sota alkoi, kun bolshevikit alkoivat hätistellä Muurmannilla olleita brittejä pois alueelta. Nämä kuitenkin valtasivat Vienanmeren rannikon Sorokan eteläpuolelle saakka ja puhdistivat alueen boslhevikeista ja punakaarteista.

Myös Venäjän sisällissota ulottui Vienaan. Arkangelin alueen valkoiset kenraalit toimivat yhteistyössä brittiarmeijan ja sen liittolaisten kanssa. Kun länsiliittoutuneet poistuivat Muurmannin alueelta keväällä 1919, valkoiset joukot jatkoivat taistelujaan Neuvosto-Venäjää vastaan.

Katkerat taistelut johtivat karjalaiset myös toisiaan vastaan. Koston kierre oli ankara. Kaiken keskellä haaveiltiin kuitenkin itsenäisestä Karjalasta. Puna-armeija ja bolshevikkihallitus tekivät lopun haaveista viimeistään 1922, kun ne ottivat lopullisesti haltuunsa Muurmannin ja Vienan.

Kirjansa esipuheessa Pekka Vaara luonnehtii itseään turhaan historian ”harrastajaksi”. Jälki on ammattilaistasoa. Kirja tuo uutta näkökulmaa myös Suomen itsenäisyyden alkuajan historiaan. Vetävästi kirjoitettu tietokirja kuuluu ilman muuta poliittisesta historiasta kiinnostuneiden lukulistalle.