Kunnas kuoli nukkuessaan kotonaan Ylöjärvellä. Hän olisi täyttänyt 97 vuotta joulukuussa.

Hän julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa sotien jälkeen. Kunnas tunnettiin parhaiten lastenrunoistaan, muun muassa kokoelmista Tiitiäisen satupuu (1956) ja Tiitiäisen runolelu (2002). Hän kirjoitti myös aikuisille suunnattua lyriikkaa ja suomensi muun muassa Lewis Carollin ja Tove Janssonin teoksia.

Kunnakselle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi vuonna 2009. Lisäksi hänelle on myönnetty Valtion kirjallisuuspalkinto (1957, 1975, 1980 ja 1987), Pro Finlandia -mitali (1973), Tampereen yliopiston humanististen tieteiden kunniatohtorin arvo (2000) sekä Väinö Linnan (2011) ja Aleksis Kiven palkinto (2012).

Kirsi Kunnas syntyi Helsingissä 14. joulukuuta 1924 kuvataiteilijaperheeseen.

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Kunnas aloitti opinnot Taideakatemiassa ja sen jälkeen Helsingin yliopistossa, mutta päätyi lopulta WSOY:n kustannusvirkailijaksi vuonna 1947.

Samana vuonna hän aloitti runoilijanuraansa esikoisrunoteoksellaan Villiomenapuu, jossa näkyi varhaisen modernismin ja tulenkantajien lyyrisiä piirteitä sekä sodanjälkeisen sukupolven uuden etsimistä.

Kunnas kuitenkin ahdistui pian senaikaisen suomalaisen modernin runouden ilmapiiristä, jossa vaadittiin hänestä ääntä, jolla ei voinut ilmaista tunteita.

Innoituksen lastenrunouteen hän löysi englantilaisista lastenloruista, kun hän suomensi Hanhiemon iloisen lippaan (1954).

-  Ne eivät olleet pelkästään lastenrunoja, vaan ne olivat aikoinaan myös poliittisia ja historiallisia kommentteja, kertoi Kunnas STT:n haastattelussa vuonna 2004.

1950-luvulta eteenpäin hän uudisti suomalaista lastenrunoutta uusille sukupolville.

Aikuisten lyriikkaan Kunnas palasi vielä 1980-luvulla kolmen runoteoksen verran.

Uutista päivitetty ja korjattu Kirsi Kunnaksen kotipaikkakunta