Sori siitä, Kasimir, mutta olet edelleen se ”Einonveli”, vaikka enemmänkin arvostusta ansaitset.

Raila Rinne saa kertoa faktoja tällä armollisen vilkkaalla visakierroksella.

”Laittoipa visaisäntä vaihteeksi hetihelpon tehtävän. Runo on Kasimir Leinon kirjoittama Kaksi vaalia. Tämä vuonna 1885 kirjoitettu teksti löytyy mm. kirjasta ’Käy eespäin, Suomalaista työväenrunoutta’, toimittanut Kalevi Kalemaa 1976, julkaissut Tammi.

Riitta Korhonen on samaa mieltä tehtävän vaikeuskertoimesta, ja latelee vähän laveammalti elämäkerrallista tietoa.

”Olipa visaisännältä ystävällistä antaa lehden 130-vuotisjuhlain kunniaksi tehtävä, jonka ratkaisemiseksi ei ole tarvinnut lukea kaikkia viime vuosikymmeninä kirjoitettuja koti- ja ulkomaisia teoksia. Piti vain päätellä, että vihjeessä mainittu maineikkaampi veli oli Eino Leino.

Vastaus on siis Einoa 12 vuotta vanhempi Kasimir Leino ja runo Kaksi vaalia hänen esikoiskokoelmastaan Runokoetuksia vuodelta 1886.Kasimir Leino syntyi Paltamossa 1866, ja kun hän kuoli Leppävaarassa 1919 rutiköyhänä ja erakoituneena oli takana värikäs ja juhlittu eurooppalaishenkisen kulttuurityöläisen elämä. Runojen lisäksi Leino kirjoitti näytelmiä ja proosaa sekä suomensi useita merkkiteoksia ranskasta, ruotsista, norjasta ja saksasta.

Lehtimiesuraan kuului mm. toimiminen Päivälehden teatteri- ja taidekriitikkona. Myös teatterinjohtajan tehtävät ehtivät käydä tutuiksi.

Mielenterveyden ongelmia alkoi kuitenkin ilmaantua jo vuosituhannen vaihteessa, ja työtehtävät loppuivat vuonna 1910. Hengen vei lopulta maksasyöpä kotona vinttiasunnossa, sillä hän kieltäytyi sairaalahoidosta.

Neljä vuotta myöhemmin Kasimir Leino sai haudalleen Helsingin Hietaniemeen suuren muistokiven, joka on ensimmäinen Suomen kirjailijaliiton kenellekään pystyttämä.”

Lisää faktaa Sirpa Taskiselta:

”Kasimir Lönnbohm (1866 – 1919) oli aikoinaan varsin tunnettu sanomalehtimies, kriitikko ja kääntäjä, joka suomensi mm. Carmenin – hän väittelikin tohtoriksi aiheenaan Prosper Mériméen tuotanto. Hän työskenteli toimittajana Hämeen Sanomissa, Valvojassa sekä Suomen Kuvalehdessä ja kirjoitti taidekritiikkejä moniin lehtiin. Hän oli myös Maaseututeatterin ensimmäinen johtaja ja Suomalaisen teatterin apulaisjohtaja, tosin lyhyen aikaa. Joitakin näytelmiä ja pari runokirjaakin ilmestyi.

Pikkuveli Einon kanssa he suomensivat nimensä Leinoksi. Vanhemmiten Kasimir sairastui. Ellen aivan väärin muista, juuri Kasimirin sairaus sai Einon pelkäämään sukurasitusta ja kirjoittamaan: ’Oi, Herra, Herra, Herra, ota multa kaikki muu,/ ota leipä, laulun lahja, tai sulje mullalla suu, /mutta varjele järkeni valo!'”

OSSI LEHTIÖ löysi yhteisiä nimittäjiä itsensä ja Kasimirin välille.

”Toimittajana Hämeen Sanomissa ennen kuin siitä tuli äänitorvi sinimustille. Veli koululaisena Hämeenlinnan lyseossa ennen se tuloa sinimustien pesäkkeeksi. Lyseossa minäkin olen saanut opettaa, joskin sinimustat olivat 1970-luvulla vain paha muisto.

On meillä muutakin yhteistä kuin aamuisin luettava lehti ja Lyseo. Haettu henkilö valmistui akateemisesti maisteriksi ja väitteli tohtoriksi. Yhteistä meillä on tietenkin kirjallisuuden kääntäminen ja vieläpä ranskasta. Oikeaa ja suomalaista kirjallisuutta en ole ollut itse kykenevä luomaan, kuten kohdehenkilö ansiokkaasti teki.”

Pekka Jäntti kiistää visatyömiehen runoluokituksen.

”Kyseessä on Kasimir Leinon runo, joka ei tosin ole ytimeltään työväenruno vaan perinteinen romanttishenkinen taiteilijakutsumuksen kuvaus.”

Jari-Pekka Vuorelakin tuntuu olevan vähän skeptinen työväenrunokategorisoinnin suhteen.

”Voi vapauden ja totuuden etsinnän tietysti työväenrunouteenkin liittää, mutta kokoelman yleishenki on kyllä toisenlainen. Tässä säkeitä Runosta Hengen tasavalta:

’Näin vihdoin kansa jo tulistui
Ylivaltijas sortui, kukistui.
Maat’ itse kansa nyt hallitsee,
Muka onnesta nautitsee.
En huoli tuosta mä onnestaan;
Oli ennen sortaja yksi vaan,
Nyt joukkiot suuret, tuhannet,
Lyö vangiksi aattehet.’

Sinänsä kunnioitettavaa, että runoilija tavoitteli ’yks’valtaa järjen’.”

Raimo Harjunen taas on katsonut säkeitä sillä silmällä, että minkäs sortin sosialisti kirjailijassa kirjailijassa saattoi piillä.

”Visatirehtöörin valitsemassa Kasimir Leinon runossa ”Kaksi vaalia” on minusta aika lailla bernsteinilaisen sosialismin sävyä. Leinolle totuuden etsintä on arvokkaampaa kuin sen valmiina saaminen, ja Bernsteinille tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike. Tämä viisaus olisi hyvä muistaa myös pian edessä olevissa kaksissa vaaleissa. Niin kokoomus kuin perussuomalaiset tulevat tarjoamaan tylyä leikkauspolitiikkaa ainoana totuutena niin sotepalveluiden kuin perusopetuksenkin kuntoonlaittamiseen.”

Tarmo Tikka haki oikean vastauksen valkokankaan/tv-ruudun kautta.

”Ratkaisua auttoi tällä kertaa onni, sillä olin ammoin sitten katsonut elokuvan Runoilija ja muusa joka on kertomus Eino Leinon elämästä. Esko Salminen näytteli Einoa ja Paavo Liski hänen veljeään Kasimiria.”

EDELLISEN KAIMA Tarmo Metsälä kulki itsensä Gutenbergin viitoittamaa tietä!

”Ollakseni rehellinen, niin täytyy myöntää, että sekä runoilija, että erityisesti kirja olivat minulle ennen Kirjavisan kysymyksiä täysin tuntemattomia. Käytin hyväkseni netistä löytyvää the Project Gutenbergin ekirjastoa runon etsimiseen ja lukemiseen. Sen sijaan tietoa runoilijasta löysin omasta kirjahyllystä: teoksesta Aleksis Kivestä Olavi Siippaiseen, toimittanut Martti Haavio, 1944.

Kasimir Leinoa (1866-1919) kuvataan lyhyessä elämäkerrassa seuraavasti: ’Parhaina päivinään Kasimir Leino oli varsin keskeinen ja huomattu henkilö pääkaupungin suomalaisissa kulttuuripiireissä: lahjakas runoilija, ’nuoren Suomen’ johtava esteetikko, arvovaltainen kriitikko, pariisilaisittain hienostunut maailmanmies, tunnustettu arbiter elegantiarum.'”

Myös Unto Vesa oli hoksannut Gutenbergin projektin hyödyllisyyden.

Mauri Panhelainen teki vähän laajempaa kaarrosta kohteeseen.

”Ajankohtaa koskeva kirjavisan vihje vei tutkimaan 1800-luvun lopun työväenrunoutta, runoilijaveljeksiä tai -sisaruksia etsien. Ei löytynyt Kössi Kaatran, Kaarlo Uskelan tai Kustaa Ahmalan suvusta toista runoilijaa, eikä heitä nuoremman Lauri Letonmäenkään perheestä.

Voisiko vastaus olla noin ilmeinen, Eino Leinon vanhempi veli Kasimir Leino? Ja kirjoittiko hän työväenrunoja, oliko visaruno sellainen? Pian ilmeni, että hän se on.”

Visakapunne sohaisi edellisen tehtävän ohjeistuksessa palautuspäiväksi 17.3. mikä saattaa tuoda vielä ”jälki-ilmoittautuneita” ratkaisijoiden joukkoon. Lasse Saharinen ei siis ehtinyt printtiversioon mukaan. Kierroksen muut visatietäjät ovat Stefan Ek, Veikko Huuska, Juhani Niemi, Helena Nurmio, Rauni Anita Martikainen ja Eero Pirttijärvi. Palkintoja juhlan kunniaksi kaksi, Pekka Jäntille ja Raimo Harjuselle.

Visasitaatti 4/2025

Jos edellä jotkut vastaajat kyseenalaistivat K. Leinon työväenkirjallisuuden edustajana, niin entäs sitten tämä? Sillä siinä ”prolefakissa” tämän kirjailijan tuotantoa on pidetty aina 1970-luvun alkupuoliskolla ilmestyneestä, kirjoituskilpailussa voitokkaasta ja muutenkin palkitusta esikoisteoksesta lähtien. Juurevaan proosansa nähden iskelmärunollisella nimellä siunattu kirjailija keräsi romaaneillaan kriitikoilta kiitosta läpi vuosikymmenten, mutta massojen suosikkia hänestä ei tullut.

Siis kenestä työläiskirjailijasta nyt on kyse? Mikä on haettu teos? Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 3.3. klo 12. Yhdelle palkinto.

”Hän ei tiennyt, milloin ja miten, mutta joskus äijät tulisivat näkemään, kuinka hän koukkaisi tummat Jordanit rennosti silmillä, punaisella Ferrarilla kaupan pihalle ja vinkkasi Pirjolle: ’Ei muuta kuin menoksi.’ Ne jäisivät moljottamaan silmät renkaina heidän lähtöä. Asvaltti siinä vain hieman savuaisi. Pirjon tukka vain tuulessa liehuisi.”