Ensiksi se väärä. Raila Rinne otti hatunnoston (ja palkinnon) arvoisesti haasteen vastaan, teki mielessään kivoja hakuja, mutta ei ihan osunut kohdalleen.

”Nyt menee ihan arvailuksi, mutta kun tiedän Visaukon mieltyneen yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen niin veikkaan sitaatin koskevan John Irvingin kirjaa Vesimies. – – –

Ja laulu sitten, hmm. On olemassa laulusuomennos Vesimies aikanaan tavattoman suositusta Hair-musikaalin laulusta Aquarius, jolla se meilläkin on levytetty. Toisen Irvingiin viittaavan teoksen Kaikki isäni hotellit sanat löytyvät Palefacen yhdestä kappaleesta, mutta eivät sen nimestä. – – –

Sirpa Taskinen oli varma, ei ollut, ja oli taas.

”Olin aivan varma, että kysymyksessä on P. G. Wodehousen (1881-1975) viimeinen Jeeves-tarina, joka julkaistiin hänen 90-vuotisvuonnaan 1971. Suuri oli hämmästykseni, kun tekstiä ei löytynyt Kaisa Siveniuksen suomennoksesta Parahin Jeeves – vain hieman sitä muistuttavaa: ’Dahlia-täti vastasi tervehdykseeni roippealla jahtihihkaisulla – taisi olla Puskii! Ilmeisesti ihminen, joka on viettänyt paljolti aikaansa Quornien ja Pytchleyn seuroissa kehittää tavakseen poiketa normaalikielestä. – Siinähän olet, Bertie poikaseni.’

Sitten välähti. Visasitaatti on varmaan vanhemmasta Raija Mattilan käännöksestä Suurenmoista, Jeeves – saman niminen laulukin näemmä on olemassa.

P. G. Wodehouse kirjoitti 90 kirjaa – muitakin kuin Jeeveksiä – ja teki 20 elokuvakäsikirjoitusta. Humoristiset kirjat kuluvat edelleen kansan känsäisissä käsissä.”

Jeeves-tarinoita tuskin voi kommentoida mainitsematta nimiä Hugh Laurie ja Stephen Fry.”

Suurenmoista Jeeves -nimisen mainion folk-biisin on muuten kirjoittanut ja levyttänyt AP Sarjanto. Se ei kerro butlerista. Kannattaa tsekata vaikka Youtubesta.

Mauri Panhelainen palaa poikavuosiinsa ja on nauttinut Jeeves-tarinoiden ajattomuudesta.

”Luin Jeeves-kirjoja jo koulupoikana. Ne jäivät muistiin hauskoina ja nokkelina poikakirjoina, joissa brittihuumori kukkii. Myöhemmin luettuna kirjoista löytyi muutakin kiinnostavaa kuin rikkaan ja epäkäytännöllisen Bertie Woosterin ja hänen yläluokkaisen lähipiirinsä kohellusta ja ongelmatilanteita, joita Bertien hovimestarina ym. tehtävissä toimiva Jeeves ratkoo onnistuneesti.

Jeeves-kirjoja ilmestyi yli 50 vuoden ajan, mutta samoin kuin Aku Ankka veljenpoikineen Wodhousen huumorikirjojen päähenkilöt eivät vanhene, vaan säilyttävät ulkomuotonsa ja joutilaisuuteen taipuvan elämänasenteensa vuosikymmenestä toiseen.”

* * *

Eero Reijonen lähtee liikkelle television laatusarjoja käsitelleestä laaturadiosarjasta ja siteeraa lopuksi vastauksessaan Jeevesiä näytellyttä miestä.

”Tv-sarja on toki mainio, muttei Visa-Eero tämän perusteella ensimmäistä kertaa uudelleen lukenut tätä Brittiklassikkoa. Sytykkeen sain Ylen mainiosta Television tiiliskivet -radio-ohjelmasta, vajaan vuosikymmenen takuisesta. Kertauskin onnistui: vuosien takainen lähetys on vielä nytkin kuultavissa Areenassa. Mielikuva piti paikkansa; laatutuote ei vanhene. Visaan liittyvässä jaksossa pähkinän kohdetta ruotivat sarjan vetäjä, loistava kulttuuritoimittaja J.P. Pulkkinen ja visakirjafanittaja, jo edesmennyt kustannustoimittaja Silja Hiidenheimo. Tämä monitietokaksikko tomutti aikanaan sauvakävelylenkillä ohjelmaa kuunnelleen Niipperin Kalkkiksen aivokurkiaista tehokkaasti. Joku pahantahtoinen puhuisi aivopesusta. – – –

Hiidenheimo ja Pulkkinen löysivät yllättäviä vertailukohtia visakirjailijan ja muutaman suomalaisen laatukirjailijan tekstien välillä. Verrattava suomalaiskaksikko on yllättävä, ihan ensimmäisenä ei tule mieleen etsiä yhtäläisyyksiä näistä kirjailijoita, ei edes suomalaisprosaisteista keskenään, saati sitten kun soppaan sekoitetaan vielä visakirjailijaa, jonka Visakallo on, lievää tietovajetta poteneena, sijoittanut ihan toisen lajityypin taiteilijaksi.

Silja Hiidenheimon tarjoilema avainsana – viipyilevyys – ohjaili Niipperin harhailijaa lähemmäs kohdetta. Tämän laatuisen kerronnan lajityyppiin kuuluu se, että tekstiä ei typistetä, vaan maailma ikään kuin kiertyy sen ympärille. Viipyilevyys on tyylilaji, jonka puhtain viljelijä Suomessa on ollut tietysti Volter Kilpi. Modernimpi sanojen selittäjä on Mikko Rimminen. No, ei tämäkään taiteilija enää pähkinänratkojalle ihan puskista tullut, ainakaan silloin, kun asianmukainen opus kädessä vertailemaan ryhdyttiin: molemmat hienot kertojat ”luistavat mielellään sivuasioihin, hetkeä rikastetaan ja maailma kiertyy aluksi mitättömän pieniltä näyttäneiden asioiden ympärille. Tämän asian kuvaaminen saattaa viedä parikin sivua. Taito on siinä, että ne aluksi turhanaikaisilta vaikuttaneet lauseet pystytään muuttamaan merkityksellisiksi.” Olisin mielelläni keksinyt näin hienon arvion, mutta myönnetään, että teksti on ehtaa Hiidenheimoa vuodelta 2013. – – .-

Koska teknistä taituruutta on harvoin yhdistetty visakirjailijan teosten määräviin ominaisuuksiin, niin nämä marjat pitää ehdottomasti poimia: kyseessä on jokaisen kustannustoimittajan painajainen. Silja Hiidenheimo ammattilaisena tämänkin on oivaltanut. Visakirjailijan tyypillinen Jeeves-tarinoiden avausrepliikki on luokkaa ’Puhelin soi’, tai ’Ovi avautui’,’Avasin silmät’ ja niin edelleen. Tämän tyyliset avausrepliikit laittavat Hiidenheimon mukaan punakynän suhisemaan kustannustoimittajan käsissä.- – –

Yleensä arvioidaan, että Granada TV:n ITV:lle tuottamat Jeeves-filmatisoinnit ovat hyvin uskollisia Wodehousen alkuperäistekstille. Teksti noudattaakin aika tiukasti visakirjailijan vuosikymmenten kuluessa kirjoittamaa kieltä. Dramatisointi ja ohjaus ovat kuitenkin muuttaneet ainakin sarjan päähenkilöiden luonteenpiirteitä. Televisioversiossa Jeeves tavallaan syrjäyttää Bertie Woosterin ja nousee tarinoiden keskiöön. Samalla henkilöiden luonteet muuttuvat. Alkuperäisteksti piirtää kertojana esiintyvästä Bertie Woosterista lukijalle huomattavasti miellyttävän kuvan kuin telkkariversio. Kirjoissa esiintyvä Jeevesin tietty kovuus ja ajoittainen omanvoitontonpyyntö loistavat Granada tv:n versioissa poissaolollaan.

Oman ammattinsa käynnistymisessä Stephen Fry laskee Wodehousen merkittävimmäksi tekijäksi: ’Eniten hän opetti minua luonteeni kehittymisessä. Hyväntuulisuus oli avainasia. Lempeys ja ystävällisyys, joita esim. Bertie Wooster edustaa Jeeves-tarinoissa on ollut oiva oppi nuorelle näyttelijälle.’

Hupaisaa on se, että Stephen Frey teki tv-produktiossa mahtavan roolin juuri Jeevesinä, etäisenä, tietoviisaana, ja kylmän viileänä miespalvelijana. Tämä on erikoista siksi, että Freyn saama oppi P.G. Wodhouselta koostui melko suoraan Bertie Woosterin hahmon hyvistä ominaisuuksista. Toisaalta Hugh Laurien luoma Bertie Wooster oli napakymppi, ylittämätön. Todennäköisesti Stephen Frey nautti ystävänsä nappisuorituksesta. Ja oppi samalla lisää Wodehousen nautittavasta tavasta kirjoittaa komediaa. No, tosielämässä Hugh Laurie on vain astetta miedompi Wodehouse-fani kuin Stephen Fry. ’”

Visabutlerianne on jäänyt iäisesti mietityttämään tuo Wooster-nimi. Tuleisiko se ehkä kukosta tai kukkoilijasta (sitähän Bertie osaa olla) eli sanasta rooster juuri sillä tapaa äännettynä kuin Bertien vahvasti ärrävikainen kaveri – oliko se nyt Gussie Fink-Nottle vai Bingo Little – sen lausuisi.

Myös Helena Nurmio tunnisti Wodehousen ja hänen luomuksensa, myös Dahlia-tädin. Palkinto kaikille vastaajille! (rb)

Visasitaatti 21*

Koska seuraava, jouluaaton aattona ilmestyvä numero on vuoden viimeinen, on perinteisen joulurunon aika. Tämä on tällä erää myös viimeinen asteriskitehtävä, eli jo visassa aiemmin esiintyneiden kirjailijoiden uusintakierros päättyy.

Vihjeeksi annettakoon ainoastaan, että tämä runoilija on saanut kirjallisuuspalkinnon, joka on vain yhdellä toisella suomalaisella ja yhteensäkin vain kymmenellä koko maailmassa. Siis kuka? Mikä? Mistä? (sitaatissa kaksi viimeistä säkeistöä runosta)

Vastaukset viimeistään 13.12. klo 12 mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Viimeisiä palkintoja viedään.

”Salaisuus, ihme joulun –
en tiedä ymmäränkö sen.
Lymysi tonttu aina,
en tiennyt, näinkö vaiko en.
Vain viittaus ja liike –
hyvyyden, valon, lämmön
tajusin heltyen.

Etäällä tähti kiertää
kimaltaa korkealla kuu.
Valaise lempeästi
nyt maata, joulupuu.
Suo lohdutus ja lämpö
valojen pienten tuikkivain.
Kumarru, oksa nöyrä,
iloa kannattain.”