Jouko Grönholm tarttui vakavissaan visaäijän kepeästi heittämään kysymyksenasetteluun mitä-missä-milloin

“Joskus Kirjavisaan vastaamista auttaa puhdas sattuma: on juuri sattunut lukemaan kysytyn kirjailijan tuotantoa. Niin kävi tällä kertaa minulle, sillä olin juuri lukenut Jukka Koskelaisen runon ‘Illallisen aikaan’ hänen kokoelmastaan ‘Erään taistelun kuvaus’, josta runoilija aikoinaan sai Einari Vuorela -palkinnon.

Nobel-kirjailijakin tuli helposti mieleen, sillä Koskelainen on yhdessä Jyrki Kiiskisen kanssa suomentanut meksikolaisen Octavio Pazin runoja; hänet kruunattiin Nobelilla 1990.

24 vuotta sitten Koskelainen oli mukana perustamassa Erkkiä eli Elävien runoilijoiden klubia.

Mutta siihen visaukon kysymykseen, missä Illallisen aikaan on kirjoitettu, en osaa vastata, sillä esimerkiksi tuon kokoelman lopussa Koskelainen luettelee noin kymmenen eri puolilla maapalloa sijaitsevaa paikkakuntaa ja lisää vielä merkinnän etc. (jne.). Hankala päätellä varmaksi.”

Halki-poikki-pinoon-tiedostoon -tekniikalla käy vihjeiden kimppuun myös Matti Kärkkäinen.

“Sitaatti on Jukka Koskelaisen runo Illallisen aikaan, joka on julkaistu hänen runokokoelmassaan Erään taistelun kuvaus vuonna 1997.

Vihjeessä mainituista:

Koskelainen on suomentanut vuoden 1990 nobelisti Octavio Pazin runoja Jyrki Kiiskisen kanssa. Lisäksi hän on suomentanut ainakin yhden vuoden 1945 nobelisti Gabriela Mistralin runon nimeltään ‘Suomalaisen mestari’.
Maailman ehkä parhaaksi urheiluaiheiseksi esseekirjaksi vihjeessä nimetty teos on Koskelaisen suomentama Eduardo Galeanon Jalkapallo valossa ja varjossa.

Koskelainen oli perustamassa Elävien Runoilijoiden klubia, mikä lienee tapahtunut 1990-luvun alkuvuosina.

Missä ja koska: runokirjan sivulla 66 (numeroimaton) on paikkakuntaluettelo, joka tarkoittanee paikkoja, joissa runoja on kirjoitettu. Lisäksi kirjoittamisaika: (helsinki-caracas-iowa city-new york-berlin-london-guanajuato-caracas-helsinki etc. 1995-1997).”

Veikko Huuska muistelee Erkista/Erssistä, että “Elävien runoilijoiden klubi/seura oli jonkinlainen vastaveto Weirin kulttielokuvalle Kuolleiden runoilijoiden seura. Legendan mukaan ERS perustettiin Nikkilän sairaalassa.. No, jos tosi on todempi, pidä legenda. ”

Legendaahan se toki oli, mutta se ei, että seuran järkkäämässä Helsingin juhlaviikkojen ensimmäisen Huvilateltta-vuoden “Elävien runoilijoiden illassa täydelle teltalle esiintyivät vuoden 1987 nobelisti Joseph Brodsky ja reilu kuukausi Huvila-keikan jälkeen nobeloitu Seamus Heaney. Kotimaan runoniekat Ilpo Tiihonen, Mirkka Rekola ja Raakel Liehu olivat illassa todella hyvässä seurassa.

* * *

Kirsti Luova litteroi Lappilan kirjapiirin keskusteluja tähän tapaan:

“Visan näyteruno herätti Lappilan kirjapiirissä suurta kiinnostusta ja samalla hyvin sekavaa keskustelua. Runoa ei hetikään tunnistettu. Sitä arveltiin ensin naisen tekemäksi. Miksi? On puheenomaista, paljon asiaa sotkettu vyyhdeksi niin kuin naiset puhuvat. (Anteeksi, naiset!). Sitten ihmeteltiin, että kovin kirjallinen se on, jotenkin oudon paljon aineksia se sisältää, melkein kuin olisi tietokoneella hakien keitetty kokoon. (Anteeksi, tekijä!)

Lappilan piirin tueksi tuli avustava ulkojäsen Ville Jolanki, joka löysi oikean te’ksen, Erään taistelun kuvaus. Samassa teoksessa sanotaan ‘Virta tuo sekaan ajopuuta, näkinkenkiä, sakkaa, eli kaikkea mitä riveihini käytän.’ Tuo säe on kuin ohjelmanjulistus – maailman sälä muuntuu runoudeksi.”

Eero Reijonen antaa taas palaa tymäkällä tyylillääm.

“Visateosta olisi ollut hankala saada luettavaksi ilman isäänsä valistuneempaa jälkikasvua. Pääkallonpaikan kirjastot ovat yksissätuumin poistaneet vanhat runoteokset jo varastoistaankin, vain Pasila niitä enää kattavasti säilyttää. No, valtava kaatopaikkahan se Pasila oli visailijan poikuusvuosinakin…

Oman perhekunnan hyllystä lyriikkaa vielä siis löytyy. Se on ukkimiehen luksusta. Pikkuveikkojen asetuttua päivänokosille voi vanha äijä käydä potslojolle ja käydä vaikka runolle.

Nyt, ihan erilaisessa omassa elämäntilanteessa ja rauhassa luettuna huomaa, että visaopus ja sitä edeltänyt ‘Kierros’ vuodelta 1995 ovat oikeastaan saman tarinan jatkumoa. Reissua tehdään; tarkoituksena on unohtaa, saada merimaileja, kilometrejä ja kokemuksia peittämään mennyt, hautaamaan keskeneräiseksi, vailla päätöstä jääneet ihmissuhteet. Eihän se tietenkään onnistu pelkästään kroppaa maanosasta toiseen liikuttamalla, kun tunteet ovat oikeat, mutta nainen on väärä… Ei tältä visarunoilijaltakaan…

Mutta neljännesvuosisata sitten runoilija oli vereslihalla ja teksti sitä myöten tuikeaa: ‘Puhu siis nyt/ kun ilmanpaine viimein hellittää/ ja tiet ovat yhtä suuntaa/ rotkot aukeavat väliin/ yö ja yö yhtyy/ sano sana joka erottaa lihan lihasta/ ja luun siteistään/ joka polttaa vielä huomenna/ kun juuri muuta ei ole/ puhu.'(Kierros, 1995).

Lyhyttä ja vähän pidempää proosaa, arvosteluja ja oivia käännöksiä on sen sijaan syntynyt. Visiiri vinkkaa muutamasta. Se ‘maailman ehkä paras urheiluaiheinen esseekirja’ on Eduardo Galeanon Jalkapallo valossa ja varjossa” (1995).
Mitään tietoa minulla ei ole, mutta uskon, että visataiteilija ei ole kääntänyt itselleen vierasta tekstiä yhdentekevästä asiasta…

Myönnetään, visaisäntä on tässä kohtaa oikeassa, tämä on jalkapallokirjojen maailman valioita, ainakin essee-osastolla. ”

Pertti Vuorela pohtii, että “olisi kiintoisaa nähdä, millainen romaani syntyisi lahjakkaalta ja monitaitoiselta Jukalta. Seurataan runoilijan tuotantoa jatkossa tarkasti.”
Sirpa Taskinen saakoon vielä muistuttaa, että Koskelainen on valittu myös yhdeksi vuoden ajattelijaksi 2012 järjestetyllä Ajattelun viikolla.

Kirjailija tunnistivat myös Mauri Panhelainen ja Juhani Niemi. Palkinto menee Jouko Grönholmille. (rb)

Viikon sitaatti

Nyt visaukko väittää olevansa todella ajan hermolla siitäkin huolimatta, että tämä teos on kirjoitettu 92 vuotta sitten ja kirjailijan läpimurrosta on kulunut pitkälti toista sataa vuotta. Nuo valtavaan kirjalliseen tuotantoon johtaneet alkumetrit eivät olleet ongelmattomat silloisen kustannusmaailman luonteesta johtuen.

Kuka oli tämä radikaali, joka myös on monessa listassa ykkönen? Mikä teos?  Vastaukset viimeistään 5.12. mennessä osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki tai sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi. Yhdelle palkinto.

“Ajonopeuden synnyttämä ilmavirta leyhyi vasten hänen kasvojaan kuin kuiva, lämmin pyyheliina; hän kaipasi sinisten verhojen synnyttämää vaikutelmaa yöstä ja pientä kolmen nuotin sävelmää, jota italialainen suihkulähde lauloi pulputessaan puutarhassa.

‘Kun livahdan nopeasti eteisen poikki, kukaan ei huomaa tuloani. Ne ovat päässeet nyt kahviin.’ Hän tunsi sieraimissaan hienon lounaan tuoksun, melonin ja sen viinin viipyilevän tuoksun, jota Edmèe pyysi aina hedelmätarjoilun jälkeen kaatamaan laseihin, ja hän näki jo etuköteen, miten vihertävänä kuvajaisena sulkisi peilistä heijastuvan oven…
‘Nyt mentiin!'”