Esko Hellsten on niitä lajityypin faneja.

“Vastaus on tietysti Malin Persson Giolito ja teos Suurin kaikista. Kirja palkittiin Ruotsin Dekkariakatemian vuoden parhaana rikosromaanina ja sai myös Pohjoismaiden parhaan rikosromaanin Lasiavain-palkinnon. Isäpappansa Leif G.W. Persson on samat palkinnot saanut muutamaa vuotta aikaisemmin.

Dekkareiden ystävälle helppo kisa, kiitos siitä.”

“Netissä hehkutetaan kovin visakirjaa Suurin kaikista (2016), jonka Ruotsin Dekkariakatemia arvioi parhaaksi ruotsalaiseksi rikosromaaniksi 2016, ja se sai pohjoismaisen Lasiavain-palkinnon. Se oli myös Malin Persson Gioliton (s. 1969) kansainvälinen läpimurto. Tylsä todeta, mutta minä en jaksanut kuin etsiä loppuratkaisun ja tapaukseen johtaneen tilanteen. (Ei juonipaljastusta.) Dekkarista on tehty tv-sarja Quicksand.”

MAURI PANHELAISELLA oli visaan vastatessaan opuksen lukeminen vielä vaiheessa.

“2010-luvun puolivälissä ilmestyi Ruotsissa paksu, väsyttävyyteen asti perusteellinen ja psykologisesti taitavasti rakennettu rikosromaani kouluampumisesta, joka tapahtui kuvitteellisessa Djursholmin lukiossa. Koukuttava tarina voitti kirjallisuuspalkintoja ja se käännettiin pian yli 20 kielelle. Kaupalliselle TV-kanavalle siitä tehtiin menestyssarja, joka toi toisen polven juristi-kirjailijalle rahaa ja nimeä varsinkin dekkaripiireissä.

Suurin kaikista -rikosromaanin tekijä on kirjailijaksi heittäytynyt juristi Malin Persson Giolito, jonka isä Leif G.W. Persson on alan miehiä, poliisista kriminologian professoriksi kohonnut itsetietoinen TV-julkkis, joka on tunnettu myös vetävien rikosromaanien tekijänä. Harvinaista on, että rikoskirjallisuuden pohjoismainen Lasiavain-palkinto vuoden parhaasta rikosromaanista on annettu sekä isälle että tyttärelle.

Tarina kouluampumistapauksesta paljastetaan pala palalta takautumina oikeudenkäynnistä kertomisen lomassa ja syylliseksi epäillyn 18-vuotiaan Majan vankila-ajan sisäisenä monologina. Viisi oppilasta ja opettaja on surmattu, joukossa Majaksi kutsutun oppilaan poikaystävä Sebastian, jonka kontolle maan kallein puolustusasianajaja Peder Sandler koettaa käräjäsalissa vyöryttää syyllisyyden kuohuttavaan rikokseen.

Kirja on paksu, yli 400 sivua, ja sen vuoksi vielä kesken. Olen onnistuneesti välttänyt kurkkimasta viimeisille sivuille, joten tarinan loppu on vielä hämärän peitossa.”

Juhani Niemi on vaikuttunut.

“Tämä on hieno rikosromaani. Tuon määritelmän lisäksi, teosta voi lukea rakkausromaanina, yhteiskunnallisena ja poliittisena teoksena ja sen tasoja voi analysoida muiltakin kanteilta. Monitasoisuuden takeena on kirjailijan erityisen syvällinen taustatyö, joka taipuu niin psykologian kuin sosiologiankin suuntaan. Kyse ei siis ole vain viihderomaanista, joskin tämän tarinan yhteydessä voin kuvitella hyvin monien viihtyvän sen parissa yömyöhään. Suvaitsevuuden käsitekin saa tässä lisää pohjoismaista perspektiiviä. Raha ei tee onnelliseksi. Vanhempien pahuus voi tehdä lapsesta pahan. Välinpitämättömyys väärällä hetkellä voi saattaa rakastetunkin lapsen ongelmiin. Yllätyin monesti lukiessani teosta.”

JURISTERIAN PIIRISSÄ elämässään paljon pyörinyt Eero Reijonen on totta kai viihtynyt myös moneen suuntaan laajenevan oikeussalidraaman parissa.

“Jos Visakallo nappaisi siivun visakirjan tekijän omasta kuvauksesta (Helsinki Lit 13.5. 2017): ‘Se on tarina tytöstä, joka rakastuu poikaan ja sitten rakastuu toiseen poikaan. Lopulta kaikki menee täysin pieleen ja sitten melkein kaikki kuolevat.’ Tottahan se on, näinhän kirjan voisi kiteyttää, mutta näillä tiedoilla ei ainakaan tämä visailija opukseen tarttuisi. Leimakirveskin heiluisi: nykypäivän teinityttöromaani, mausteena traaginen loppu. Visa-Eeron löytämistä bloggaajista vain yksi sortui tähän kirjailijan kurillaan tekemään yleistykseen, ja tämä arvioija jätti opuksen kesken. Sääli, sillä alkulämmitellyn jälkeen tarina alkaa viedä mukanaan. – – –

Yhdellä määritelmällä tätä parhaana ruotsalaisena dekkarina v. 2016 palkittua opusta ei voi ohittaa.Tragediastahan tässä on kyse, siitä melkein pahimmasta mahdollisesta. Teoksen voi ottaa, joko oikeussali- trillerinä, tai empaattisena muotokuvana nuoresta ihmisestä,ja kummastakin toki tässä tapauksessa on kyse.Visakirjailija itse kuitenkin asemoi teoksensa pätevimmin: ‘Halusin kertoa oman tulkintani siitä, mitä etuoikeuksien riisuminen tekee ihmiselle. Kyse on myös ennen kaikkea yhteiskunnan normien mitätöimisestä silloin, kun yhdistelmänä ovat rikkaat teinit, välinpitämättömät vanhemmat. Ja koko joukon pahimpana riehuu tappajan isä, tämän kuopuspoikansa mitätöivä ja alistava, väkivaltainen, kaikkivoipa ja tietysti hyvin esiintymistaitoinen mies, joka sattuu olemaan myös Ruotsin rikkain mies. ‘ – – –

Visakirjailija hallitsee tragedian kulissit suvereenisti: oikeussalin päänäyttelijöiden, puheenjohtajan, syyttäjän ja Majan puolustusasianajajien repliikit osuvat nasevasti kohdilleen. Hieno tarina on mahdollista rakentaa näiden elementtien ja näköjään ihan mahdollisten tapahtumien varaan. Ruotsin dekkarikirjallisuudessa nykyään liian usein esiintyviä väkivallankäytön ylilyöntejä – mihin ikävä kyllä syyllistyvät Ruotsin muuten mainiot naisdekkaristit. Lukijan shokeeraamista ei todellakaan vaadita hyvän dekkarin rakennuspuiksi.

Majan pääpuolustusasianajajan, Peder Sanderin työskentelyn kuvaus toimisi jopa nuorten juristien oppimateriaalina. Vaikka tälle henkilölle ei selvästikään ole kirjoitettu varsinaista sankarin roolia, niin Sander kyllä lunastaa sen. Mies on tarkasti määritellyt puolustusstrategiansa ja hän myös pysyy siinä. Jos syyttäjän väitteet vaativat tältä tieltä poikkeamista, niin väistöliike tehdään ja sitten palataan pääväylälle. Asianajaja Sander kääntää keltaisen lehdistön verenhimoiset lööpit päälaelleen. – – –

Peder Sander ei ole vakiintuneiden dekkariperinteiden mukainen ketku, niljakas ja johdatteleva pykälänvenyttäjä, vaan ihan asianajajaliittojen suositusten mukainen juristi. Virkistävää ja poikkeavaa nykydekkarikerrontaa on myös se, että pääsyyttäjä, jolle Maja on antanut nimen ‘kutsu minua Lenaksi’, ei jyrkistä kannanotoistaan huolimatta syyllisty hänkään ylilyönteihin. Syyttäjä tulee puhumaan paljon enemmän Sebastianin tekemisistä kuin kaikista muista yhteensä. Mutta Sebastianin esillä pitämiseen on myös kohtuullisen pätevät syynsä. – – –

Myönnetään, Visakallo ‘nautti’ pähkinäopuksessa eniten juuri Sanderin peliliikkeistä, urheilumiehiä kun on. Jos teinit tästä tykkäävät, niin helvetin hyvä, mutta kyllä tämä tuote kelpaa visavaarillekin. Ja kelpasi opus käännettäväksi yli 30:een maahan. Yksin Ruotsissa kirjaa myytiin lähes miljoona kappaletta.”

Rauni Anita Martikainen tykkää genrestä rajatusti.

“En ole lukenut, dekkarigenreä ja muutakin liian vähän viime aikoina. Diggaan kyllä ruotsalaisista.

Kirjailijan kirjailijaisä, kriminaaliprofessori, käy metsällä mm. Ruotsin kunkun kanssa. Leif G.W. Persson on hurmaava tyyppi, oli Skavlan-ohjelmassa reilu vuosi sitten. Valitettavasti ko. ohjelma on lopetettu. ”

Raila Rinne muistuttaa kirjailijan pelinavauksesta:

“Malin P. G:n esikoisromaani Molemmille poskille kertoo naisesta, joka irtisanotaan työstään raskauden takia. Tämä 2008 ilmestynyt teos perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin ja herätti aikanaan suurta huomiota.”

Eipä ole siis omena pudonnut kauas puusta tässäkään mielessä. Isä GW “syväkurkkuili” työskennellessään poliisihallinnossa vuonna 1977 Dagens Nyheterin toimittajalle, että maan oikeusministeri Lennart Geijerillä oli yhteydet tukholmalaiseen prostituutiorinkiin. Siitä vasta kohu syntyikin. Seuraus: Leif GW Persson sai potkut poliisihallinosta, jutun kirjoittanut toimittaja Peter Bratt niin ikään DN:stä, ja ylimmällä päättäjätasolla “Geijeraffären” vaiettiin kuoliaaksi.

Vuoden toiseksi viimeisestä tehtävästä kunnialla selviytyivät myösVeikko Huuska, Eero Pirttijärvi, Ossi Lehtiö ja Mauri Nurmi. Palkinto Esko Hellstenille,

Visasitaatti 18/2022*

Kuten huomaatte, asteriski on ilmestynyt taas tehtävään. Näin siksi, että Kirjavisa 30 -juhlasyksy tulee päätökseensä, ja toiseksi siksi, että joulurunojen kaivaminen ennennäkymättömiltä kirjailijoilta on kovin työlästä.

Kirjailija on siis aiemmin ollut visassa siteerattuna, ja nyt taas esillä vaikkapa siksi, että ensi vuuonna vietetään hänen syntymänsä 150-vuotisjuhlaa.

Kuka rakastettu runoilija, mistä on kaivettu tämä runo (josta ohessa vain pari alkupään säkeistöä 19:stä)? Vastaukset sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi viimeistään 12.12. klo 12 (sattuipas!) Yhdelle vielä palkinto.

“Kirkonkastissa pöydän päässä
huojuu hiirivaari hajasäärin,
pitkää nälkää nälvi hiirimuori,
poijat rippisaarnan vastas väärin.

‘Hohhoo’, huokaa vanha hiirimuori,
‘muinoin jouluks saatiin kyrsää, kuhaa,
nyt saa jyrsiä vain kirjankantta,
tääll’ ei muuta saa kuin yskää nuhaa.'”