Ritva-Leena Viitapohja näyttää mallia kaikille empiville vastaajille: rohkeasti vain tulta päin. Hän tekee hyviä hakuja ja aika lailla oikean ikäpolven näyttelijöistä, lisäajalla se oikeakin olisi varmaan löytynyt.

”Vastaan nyt: Peter Franzen tai Reidar Palmgren! Ihan vain päästäkseni kirjoihin, on ollut mielenkiintoinen visasyksy. Tiedän, että nuo herrat ovat väärin, sen verran ehdin tutkia, mutta vaisto sanoo Mari Rantasila… tutkimukset ovat kesken. Oli miten oli, visaisännän vihjeillä pääsee tällaisiinkin tuloksiin, saadaan väärin vastanneiden kiintiötä kuntoon!”

Triviana kerrottakoon, että Rantasilan Mari on visakirjailijaa kahdeksan vuotta, ”Reitari” viisi vuotta ja Peter F. kaksi viikkoa vanhempi.

”Eipä ollut runsaasta vihjetarjonnasta huolimatta kovin helppo selvitettävä tehtävä tällä(kään) kertaa!. Aikani yritettyäni käännyin ”avustavan” perheenjäsenen puoleen, ja hän tuota pikaa löysikin ihan oikeille jäljille. Sitten tuo vastaus tähän visaan selvisi nopsaan lehdessä annettuihin vihjeisiin tukeutuen. Kyseessä on siis näyttelijä/ohjaaja-kirjailija Tiina Lymi. Kirja ilmestyi nimellä ’Susi sisällä’ vuonna 2010. Edellisenä vuotena oli Tampereen Työväen Teatterissa esitetty samanniminen kirjan näytelmäversio.”

Pertti Vuorelalla on aina faktat hallussa. Ja mielipiteitä:

”Monilahjakas Tiina Lymi murtautui suuren yleisön tietoisuuteen Anna-Leena Härkösen romaanin pohjalta tehdyssä elokuvassa ’Akvaariorakkaus’ vuonna 1993. Siitä tuli Saaran roolista parhaan naispääosan Jussi-palkinto. – – –

Tiina ura jatkunut menestyksellisesti Akvaariorakkauden jälkeen. Hän on näytellyt lukuisissa elokuvissa, televisiosarjoissa, teattereissa ja myös ohjannut. Pitkän kauden vv. 1995–2004 Tiina näytteli KOM-teatterissa, sitten kiinnityksiä on ollut Ryhmäteatteriin, Tampereen Työväen Teatteriin ja Uuteen Iloiseen Teatteriin. Muistan nähneeni Tiinan Tampereen Teatterin Kaasuvalossa 2005. Rooleja televisioelokuvissa on kertynyt parikymmentä. Melkein voisi kysyä, missä tämän ajan elokuvassa tai teatterissa hän ei ole mukana. Nyt kuvioon ovat tulleet myös elokuvien ohjaustyöt, josta olen nähnyt ainakin ’Napapiirin sankarit 3’. – – –

Pikaluin visakirjan. Susi sisällä kuvaa Tuulan ja Vesan avioliiton onnea ja hajoamista. Vesa on ulospäin kaikin puolin kunnollinen aviomies, jolle perhe on kaikki kaikessa. Tuula tekee käännöstöitä ja haaveilee omasta talosta omenapuineen Porvoossa. Yhtenä aamuna poika Petteri huikkaa isälleen, että olet Hesarin kuvassa. Kuvaan katutöistä Mannerheimintiellä on tullut myös Vesa, joka suutelee vaaleatukkaista naista. Sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan. – – –

Uskoisin, että Susi sisällä on näytelmänä parempi kuin kirjana. Juonessa on äkkikäänteitä kuin vekkihameessa ja parisuhteita vatvotaan perusteellisesti. Kirjassa ohuiksi jäävät henkilöt tuntuisivat elävän paremmin näyttämöllä.
Joka tapauksessa esikoisromaani on räväkkä alku proosan kirjoittamiselle.”

Näin on. Tämän jutun otsikoksi voisi siis sopia moni muukin Anni Polvan Tiina-sarjan kirjan nimi: ”Tiina ottaa vastuun”, ”Tiina toimii”, ”Tiinastako näyttelijä?” ”Tiina vauhdissa” ja sitä rataa.

* * *

Eero Reijonen jatkaa noista Lymin laatutöistä

”Pidän kovasti tämän visataiteilijan näyttelijän ammattitaidosta. Hän on esittänyt hienoja rooleja valtakunnan parhaissa teattereissa: KOM-teatterista muistan ’Tarpeettomia ihmisiä’ ja ’Suomen hevosen’ Ryhmiksestä ’Haapojan’ ja niin edelleen. – – –

Akvaariokkauden roolisuoritus oli epäilemättä Jussi-pystin arvoinen. Anna-Leena Härkösen luoman nuoren Saaran, villikkonaisen ja sukupuolisesti hyvin vitaalin roolin esittäjävalinta meni nappiin: ohjaaja Claes Olsson kehui nuorta tähteään: ’Koska Tiina Lymi tuntui tietävän kuka Saara on, katsojakin tietää’, kommentoi innostunut ohjaaja Hesarille.

Juoksuhaudantie oli leffanakin hyvä. Siviilissäkin yhdessä asunut kolmikko – Eero Aho, Tiina Lymi ja Ella Lymi – näytteli hienosti ihmisten särkymisen. – – –

Visakirja on selvästi kirjoitettu näytelmäksi. Stoorin alku toimii lukuromaaninakin, mutta jo reilusti ennen kääntöpaikkaa, teatteri nappaa niskalenkin. Ei tämä oikein näytelmätekstinäkään innostanut … Paitsi tietenkin pohtimaan, miksi teksti piti vielä rustata romaaniksi asti. Onhan näytelmistä kirjoitettu ihan kelvollistakin lukuproosaa, mutta ihan siihen tämä teos ei yllä.”

Sirpa Taskinen pohtii tyylilajia.
”Kirja ilmeisesti poikkeaa varsin paljon näytelmästä, jossa tuskin on voitu esittää esim. visatekstin mukaista laskuvarjohyppyä. Minun piti oikein miettiä, onko Susi sisällä arkirealismia vai ei, siksi karikatyyrisiä jotkut henkilöt ovat. Kieli ainakin on hyvin arkista ja meno raadollista. Lapsia kävi sääliksi, niin kuin eroriidoissa aina.”

Raila Rinne on jäljittänyt tietoja Lymi jr:sta.

”Tutulta tuntui teksti kiroilevan naisen laskuvarjohypystä. Eiköhän kyseessä ole palanen näyttelijä-ohjaaja Tiina Lymin romaanista Susi sisällä, joka ilmestyi vuonna 2010. – – –

Musisoiva tytär on Ella Lymi (s. 1997), joka lapsena esiintyi molempien vanhempiensa kanssa mainiossa Juoksuhaudantie-elokuvassa. Näyttelijäksi (kas kas) pyrkivä Ella on niin nuori, etten löytänyt hänestä juuri muuta tietoa kuin sen, että hän on tehnyt ainakin tunnuslaulun Tiina Lymin ohjaamaan elokuvaan ’Äkkilähtö’ ja levyttänyt sen ’Mulle käy’ -nimisenä singlenä.”

Lymin tunnisti myös Matti Kärkkäinen. Vuoden toiseksi viimeinen palkinto osoitetaan Pertti Vuorelalle.

Uutta sitaattia ei nyt tule, koska visatonttu alkaa jo päästellä porukkaa joulutauolle. Ensi viikolla on kuitenkin luvassa vielä jouluisen runotehtävän purku. (rb)