”Visa ratkesi elokuvan kautta. 1990-luvun ehkäpä eroottisin jännityselokuva on Stanley Kubrickin ohjaama Eyes Wide Shut, jonka pääparia näyttelivät Tom Cruise ja Nicole Kidman. Elokuva perustuu Arthur Schnitzlerin (1862-1931 novelliin Unikertomus (1926).

Eyes Wide Shut jäi Stanley Kubrickin viimeikseksi, sillä hän menehtyi viikon kuluttua leikkaustöiden päättymisestä. Ohjaaja piti elokuvaa parhaana saavutuksenaan.”

Vesa Paavola taitaa vähän liioitella visan mahtia. Tai vähätellä lukuhistoriaansa.

Alun perin hänen tarkoituksenaan oli tehdä natsiaiheinen elokuva Wartime Lies, mutta kun hän kuuli Spielbergin Schindlerin lista -hankkeesta, hän perui aikomuksensa. Sen sijaan hän otti kohteekseen Arthur Schnitzlerin kirjan Unikertomus (Traumnovelle).”

* * *
Näin kirjoittaa Sirpa Taskinen:

”Lähes sadan vuoden takainen Wien on yhä helposti tunnistettavissa Arthur Schnitzlerin Unikertomuksessa (1926). Päähenkilö asuu Josefstadtissa, ei kovinkaan kaukana Berggasselta, jossa puolestaan asui itse Freud. Katujen nimetkin ovat säilyneet samoina. Sen sijaan Suomi on muuttunut, pari vuotta ilmestymisensä jälkeen kirja suomennettiin ensin nimellä Tohtori eksyy erotiikkaan (!).

Näkemättä Staley Kubrickin elokuvaa Eyes Wide Shut en tiedä, mitä kaikkea hän on Schnitzleriltä lainannut, varmaan herkullisen aiheen. Joka tapauksessa kirja on oiva esimerkki siitä, miten unien tulkitseminen suoriksi päivätajunnan muodoiksi voi viedä harhaan.”

Mauri Panhelainen tulkitsee unimaailmoja tähän tapaan.

”Kirjailija häivyttää Unikertomuksessa taitavasti rajan todellisuuden ja fantasioiden väliltä. Kirjaan sisältyy runsaasti keskenään yhteenkietoutuvia freudilaisia teemoja, joihin tekijä oli psykiatrina perehtynyt. Sen voi nähdä päähenkilön matkana oman psyyken alimpiin kerroksiin tai kuvauksena avioliiton sisäisistä jännitteistä velvollisuuden ja halujen, epävarmuuden ja petoksen, eroottisten fantasioiden ja arkipäivän välillä. Ehtaa Freudia alusta loppuun sellaisena kuin se on monesti nähty myös elokuvissa. Jotkut Freudin lumoihin jääneet kriitikot ovat väittäneet, että mm. kaikki Alfred Hitchcockin elokuvat ovat ’freudilaisia’, selvimmin mystinen Vertigo.

Schnitzlerin Unikertomukseen perustuu Stanley Kubrickin viimeinen elokuva (1999) Eyes wide shut, joka valmistui vain muutamia viikkoja ennen mestariohjaajan menehtymistä sydänkohtaukseen 71-vuotiaana. Kubrick siirsi eroottisen jännitysleffan tapahtuma-ajan ja -paikan 1920-luvun Wienistä 1990-luvun New Yorkiin ja kuvitti taitavasti alkuteoksen teemoja ja tavoitti sen unenomaisen tunnelman. Niin alkuteoksen taustalla kuin elokuvan tapahtumissakin näkyvät Freudin teoriat ihmisluonnosta, libidokeskeinen alitajunta sekä unien ja todellisuuden hämärä rajapinta.”

Veli-Pekka Salminen seikkaili muistinsa pohjakerroksissa.

”Syvältä 80-luvulta löytyy joitakin jälkiä ja jäämiä esifreudilaisesta tekstistä nimeltä Piirileikki, jonka silloin luin. Samoihin aikoihin näin tuon Piirileikin myös näyttämöllä, muinoisen Intimiteatterin esityksenä. Kubrick ei kuitenkaan tehnyt filmiä Piirileikistä vaan täysfreudilaisen Unikertomuksen innoittamana.”

Markku af Heurlin tunnustaa, että ”tämäkin vastaus on saatu douppaamalla eli katsomalla tiedot netistä. Kirjaa en lähtenyt etsimään, joten kyseessä on selvän vihjeen perusteella tehty perusteltu arvaus. – – – Sen verran kuitenkin katosoin kirjaakin, että etsin myös WSOY:n Isosta tietosanakirjasta (tämä osa vuodelta 1996) hänestä kirjoitetut noin kymmenen riviä.”

Oikeinhan se siis lopulta meni.

***
Lopuksi Eero Reijonen pudottelee sarjatulella mutta myös pasifistisin vivahtein näkemyksiään kirjasta, rovioista, tappokouluista ja tietysti Kubrickista.

”Visapähkinä aukeni Kubrickin ja Freudin kautta. Leffa teki aikanaan vaikutuksen, niin kuin kaikki sen miehen työt. Jokainen Bronxin varttuneen ohjaajamestarin suoritus on perin juurin erilainen, yhteinen nimittäjä on vain ammattitaito.

Visakirjaa en ollut aiemmin lukenut. No, nopealukuinen se oli, kivasti yhden kisapäivän hiihtojen lomassa sen ehti tutkia. Molemmilla tyyleillä mentiin, hitaasti ja nopeasti. – – –

Natsien kirjaroviolla visakirjailijan teokset sitten käristyivät, Freudin, Einsteinin, Kafkan ja muiden juutalaisten rienaajien joukossa… ’Siellä missä poltetaan kirjoja, palavat kohta myös ihmiset.’ Tämäkin on pääsyt nykyihmisiltä unohtumaan. Sen pitäisi olla vain pahaa unta. Mutta kun se ei ole.

Enää ei ihmisten tappamiseen tarvitse kouluttautua ryömimällä kuukausitolkulla mielipuolisen Lee Ermeyn käskyttämänä alokasleirillä, ja kuolla sitten suossa moskiittojen jo valmiiksi puoliksi tappamana, niin kuin Kubrickin podium-leffassa Full Metal Jacket.

Nyt riittää vankka sotapelikokemus, pleikkarilla aloitettu. Pahan unen ja pelimaailman voi sitten muuttaa todeksi vaikka Minnesotan hirsibungalowin kotisohvalla, täysin valtuuksin. Kukaan, ei edes Haagin tuomioistuin,tule koskaan huutamaan pelisotilasta vastuuseen siviiliuhreista, joita näissä hybridisotilaan lennokki-iskuissa aina kuolee enemmän kuin terroristeja. – – –

Tämän visapähkinän jälkimaku ja anti löytyivät pähkinänpurijalle siis Stanley Kubrickin 12 vuotta kypsyneessä taiteilijanäkemyksistä. Ne muodostivat tietysti täysin oman, erityisen maailmansa, vaikka Kubrick oli tosiaan yllättävän uskollinen alkuperäiselle tarinalle. Leffaan on tuotu vain yksi uusi hahmo, Viktor Ziegler (Sydney Pollack), joka järjesti ensimmäiset yhteiset bileet – ei tosin naamiaisia, kuten kirjass a- ja ikimuistoisen keskustelun sen klassisen punaisen biljardipöydän äärellä…ja sama mies vuokraa ne ihmeelliset vankkurit.

Siirtymä viime vuosisadan alun Wienistä 1990-luvun Isoon Omenaan, kuvaukset tehtiin tietysti pääosin Lontoon lähistöllä, sujuivat normaalisti. Kubrick oli, myös viimeisessä projetissaan, jo väsyneenä miehenä, vaativa ja tiukka alaisilleen. Suomeksi sanottuna tosi vittumainen esimies. Kissoistaan ja koiristaan maestro huolehti, rakennutti niille hulppeat tilat ja videovalvonnan…Ja 16-vuotiaan lempikissa Jessican kuolema oli suuri tragedia, joka lamaannutti maestron toviksi.

Toivuttuaan ohjaaja teki itse ympärivuorokautisia päiviä, ja vaati ryhmältään melkein samaa. Hymyily ja kiitokset olivat kortilla, mutta jo taputus selkään sai kokeneenkin leffa-duunarin taas jaksamaan, ohjaaja-gurua sekä arvostettiin ja pelättiin. Omenaa ei mestarille lepytykseksi tarjottu, mutta tuoreet kanamunat kelpasivat hyvin.

Kubrickin avustajista tärkein, jokapaikanhöylä Leon Vitali, joka aloitti Barry Lyndonissa sivuosanäyttelijänä, poltti itsensä vuosikymmenien työleirillä karrelle; äijä painoi yhdessä vaiheessa hikiset 30 kiloa ja joutui välillä letkuruokintaan. Kubrickin henkeen sekin kai sopi, että tämä mies joutui lopulta sitten viimeistelemään visakirjan filmatisoinnin raakamatskusta leffaksi, koska maanisella työtahdilla itsensä tappanut 70-vuotias Stanley Kubrick menehtyi jo toukokuussa 1999.”

Vastauksen tiesi myös Hannu Björkbacka. Palkinnon saa Vesa Paavola.

Viikon sitaatti 6

Kirjailijamme julkaisi esikoisteoksensa jo 28-vuotiaana 1960-luvun puolivälissä. Suomeksi häntä alettiin julkaista kuitenkin vasta viime vuosikymmenellä, vaikka nyt kysyttävä teos oli voittanut arvostetun kirjallisuuspalkinnon jo edellisen vuosikymmen alussa. Tämä kirja menestyy hyvin myös merkittävimpien nykyromaanien äänestyksissä, esimerkiksi erään kirjallissussivuston rankingissa parhaista vuoden 1990 jälkeen julkaistuista kirjoista se mahtui kevyesti top-20:een.

Kuka on hän, mikä merkkiteos? Vastaukset viimeistään 11.3. klo 14.00 mennessä sähköpostilla kirjavisa@demokraatti.fi tai osoitteella Demokraatti/Kirjavisa, PL 338, 00531 Helsinki. Yhdelle palkinto.

”Oli ilmiselvää, että kirja oli saanut olla koskemattomana hyvin kauan, ehkä siitä pitäen, kun se oli haudattu kammioonsa. Kirjastonhoitaja haki ruudullisen pölyrätin ja pyyhkäisi pölyn, paksun, mustan, sitkeän viktoriaanisen pölyn, joka koostui ennen ilmanlaatua sääteleviä lakeja kertyneistä savu- ja sumuhiukkasista. Roland avasi siteet. Kirja ponnahti auki kuin lipas ja sylki sisuksistaan haalistuneen lehden toisensa jälkeen, sinisiä, kermanvärisiä, harmaita papereita, joita peitti ruosteenruskea kirjoitus, mustekynän terästerällä piirretty. Roland tunnisti käsialan ja vavahti innosta.