Työssäkäyvien osuus avunhakijoista on ollut aiempina vuosina noin 8 prosenttia, kun viime vuonna se nousi jo 16 prosenttiin, kertoo Kirkkohallituksen diakonian asiantuntija Anita Salonen.

-  Eniten diakonia kohtaa kuitenkin eläkeläisiä, pitkällä sairauslomalla olevia sekä työttömiä ihmisiä.

Salosen mukaan diakonian vastaanotoilla oli viime vuonna noin 655  000 kohtaamista. Avunhakijoita oli noin 15  000 enemmän kuin toissa vuonna. Kasvua tuli nimenomaan talouteen ja asunnottomuuteen liittyvissä yhteydenotoissa.

Moni on saanut kehotuksen muuttaa edullisempaan asuntoon, mutta omalta alueelta ei välttämättä löydy sellaista. Omistusasunnon myyminen voi olla hyvin hidasta varsinkin syrjäseuduilla.

Yli puolet diakonian asiakkaista on yksin asuvia, ja entistä useampi tarvitsee apua juuri asumisen kustannuksiin. Salonen huomauttaa, että sosiaaliturvan heikennykset iskevät usein rajuimmin yksin asuviin, sillä yhden aikuisen taloudessa on vähemmän joustovaraa.

-  Seurakunnat eivät lähde kauhean helposti ottamaan sellaisia tehtäviä, jotka kuuluvat yhteiskunnalle, eli pyrimme siihen, että apu olisi ensisijaisesti ruoka-apua. Sosiaaliturvan pitäisi mahdollistaa ihmisarvoinen elämä kaikille. Jos yhteiskunnan tuet eivät riitä tai niitä ei ole saatavilla, annamme myös isompaa apua.

Kirkon diakonia-avun saaminen ei edellytä kirkkoon kuulumista.

DIAKONIA auttaa ihmisiä useilla eri tavoilla. Moni tarvitsee keskusteluapua elämän erilaisissa haastavissa tilanteissa, kuten eron tullen tai läheisen kuoleman jälkeen.

Taloudellisissa ongelmissa olevia asiakkaita autetaan hakemaan kaikkia yhteiskunnan tarjolla olevia tukia. Ruoka-avun antamisen lisäksi diakonia saattaa maksaa asiakkaiden puolesta esimerkiksi välttämättömiä laskuja.

Lisäksi on vielä yhteisöllisiä ruokailuja, joissa tarjotaan joko ilmaisia tai hyvin edullisia aterioita.

-  Yhteisölliset ruokailut ovat sellaisia, joissa ruokaa voidaan myös valmistaa yhdessä. Se vahvistaa ihmisen elämisen ja yhdessä olemisen taitoja, tuo sisältöä päivään ja lisää siten osallisuutta. Yritämme vähentää ihmisten yksinäisyyden kokemuksia, Salonen kertoo.

Ennen koronapandemiaa diakonia-apu auttoi Suomessa asuvia ihmisiä vuosittain noin 8 miljoonalla eurolla, mutta korona-aikana ja sen jälkeen summa on pysynyt vuosittain 10 miljoonan tuntumassa.

Viime vuonna jaettiin lisäksi noin 180  000 ruokakassia, ja yhteisöllisiä aterioita oli tarjolla noin 310  000. Nämä sisälsivät muun muassa eri tahojen lahjoittamaa ruokaa.

Salosen mukaan jaettujen ruokakassien määrä on ollut kasvussa.

VAIKKA hakijoita oli viime vuonna selvästi toissa vuotta enemmän, kokonaisbudjetti pysyi ennallaan, sillä budjettirahat loppuivat ennenaikaisesti.

-  Viime vuonna taloudellisten avustusten määrä kasvoi jo ensimmäisen puolen vuoden aikana 30 prosentilla, minkä seurauksena moni seurakunta joutui lopettamaan taloudellisen avustamisen kokonaan jo syksyllä tai vetämään todella tiukan rajan siihen, ketä pystyttiin auttamaan.

Diakonian kokonaisbudjetista noin 65 prosenttia on kirkon omia budjettivaroja ja loput 35 prosenttia lahjoitettuja varoja.

-  Seurakuntien kautta annetaan valtavasti erilaisia lahjoituksia, joita on vaikea rahassa mitata. Kauttamme kulkee sekä yksityishenkilöiltä, yrityksiltä että järjestöiltä saatuja tavara- ja rahalahjoituksia. Lahjoituksilla on siis todella iso merkitys siihen, miten pystymme auttamaan.

Salonen on huolissaan ja harmissaan siitä, että lahjoittaminen on saanut viime aikoina negatiivista julkisuutta. Alkuvuodesta kävi ilmi niin sanottu Anteeksi Pekka -huijaus, jolla oli onnistuttu huijaamaan suomalaisilta rahalahjoituksia.

-  Toivon, että suomalaisten auttamisenhalu ei täysin tyssää tällaiseen epäilykseen, että rahaa jotenkin aina vedettäisiin välistä, sillä ei se niin ole. Suomessa on monta luotettavaa toimijaa.

Teksti: STT / Janita Virtanen