– Meillä on ensi viikolla aivan normaali jo aiemmin sovittu UPIn neuvottelukunnan kokous. Kun Venäjä-raportti tuli julki ja aiheesta ryöpsähti keskustelu, otin yhteyttyä UPIn johtajaan Teija Tiilikaiseen ja toivoin, että neuvottelukunnan kokouksen asialistalle lisätään asiaa käsittelevä kohta, Huovinen kertoo Demokraatille.

Huovisen mukaan on hyvä käydä keskustelu muun muassa siitä, miten raportti on syntynyt.

– Kaikille ei ole varmaan selvää, että se on tehty valtioneuvoston kanslian tilauksesta. On hyvä käydä asiaan liittyvät yksityiskohdat läpi.

– On selvää, että UPI sinänsä on varsin itsenäinen tutkimustoiminnassaan. Ei tässä ole kyse siitä, että neuvottelukunta alkaa tekemään instituutin puolesta tutkimusta. Meillä ei ole neuvottelukuntana mandaattia eikä tarvetta puuttua tutkimustoimintaan.

Huovisen mukaan neuvottelukunnassa on epätietoisuutta myös siitä, millä tavalla tutkimusprosessi on edennyt ja sekin asia on hyvä käydä läpi.

– Mitkä ovat olleet menettelytavat asiassa ja miten neuvottelukunta on ollut informoitu hankkeesta ja sen julkistuksesta? Raportti on aiheuttanut paljon keskustelua. Instituutin itsensä ja sen oman jatkon kannalta on tärkeää käydä keskustelu siitä, millaisena tämä prosessi on näyttäytynyt ja milaista palautetta itse kukin olemme neuvottelukunnan jäseninä saaneet.

– Olisi ollut hyvä, että olisimme etukäteen tienneet, että tämäntapainen raportti on tulossa julkisuuteen. Olen saanut neuvottelukunnan jäseniltä viestiä, että julkistus on tullut yllätyksenä.

Alexander Stubbin (kok.) pääministerikaudella tilattu Venäjä-selvitys ilmestyi viime viikolla. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne antoi raportista palautetta Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan tekstissä. Rinteen mukaan raportti jää mielipidetasolle, ja tekstiä voi lukea enemmän pelkoja nostattavana kuin aitoja vastauksia antavana. Hän kirjoitti, että selvitys tarkastelee Venäjän toimintaa tyhjiössä analysoimatta, mitä maailmassa muuten tapahtuu.

Selvityksen parasta antia on Rinteen mukaan kuvaus Venäjän sisäisestä tilanteesta. Kansanedustaja Eero Heinäluoma on tarkastellut raporttia kriittisesti Maaseudun Tulevaisuudessa. ”Roiston ja hyvisten roolit ovat kirkkaat”, hän kirjoittaa.

Susanna Huovinen sanoo, ettei hän käy neuvottelukunnan puheenjohtajan roolissa mielellään analysoimaan tutkimustoimintaa, koska asiassa mennään mielipiteiden puolelle.

– Sen verran nyt voi varmasti todeta myös sisällöstä, että ei tällainen keskustelu nyt ihan vähällä synny ja sillä tavoin ymmärrän hyvin sitä, että on herännyt kysymyksiä siitä, mikä on kyseisen raportin sävy ja tyyli. Neuvottelukunnassa keskustelun käyminen on tärkeää myös siitä näkökulmasta, että UPIn oma painoarvo ja asema riippumattomana instituuttina varmistetaan.

Venäjä-tutkimuksella on ollut valtioneuvoston kanslian asettama ohjausryhmä. Sen puheenjohtajana toimi ulkoasiainministeriön suunnittelu- ja tutkimusyksikön johtaja Antti Kaski.

Kaski kertoo, että valtioneuvosto tilaa monenlaisia raportteja, jotka liittyvät hallitusohjelmassa määriteltyihin politiikkatavoitteisiin. Tavoitteita tukemaan hankitaan tietopohjaa. Rahaa vuosittain tällaiseen tutkimustoimintaan menee 10 miljoonaa euroa.

– Valtioneuvosto päättää otsikko -ja tietotarvekuvaustasolla aiheet, joista tietoa tarvitaan. Sen jälkeen aiheet avataan kilpailuun ja esimerkiksi eri tutkimuslaitokset kirjoittavat ehdotuksen, miten he lähtisivät asiaa käsittelemään. Sitten valitaan paras ehdotus ja tarjous valtioneuvoston toimesta. Valtioneuvoston kanslia tekee sopimuksen tutkimuslaitoksen kanssa.

Jokaiselle tutkimushankkeelle nimetään ohjausryhmät, joita eri ministeriöiden edustajat johtavat. Ryhmä koostuu eri ministeriöiden edustajista ja tarvittaessa asiantuntijoista.

Tällä hetkellä käynnissä on muun muassa Aleksanteri-instituutin tutkimushanke Venäjän hybridisodan ytimessä: määritelmiä, toimia, käytäntöjä ja uhkiin varautumista.

– Tutkijoilla on vapaus tehdä oma analyysi, muuten toiminnasta ei olisi mitään hyötyä. Minusta on hyvä, että tutkimukseen pohjaavaa tietoa käytetään politiikan suunnittelussa ja tutkijoilla on oma etiikka, jota en epäile. Emme tietenkään sormeile heidän päätelmiään, mutta raportin jälkeen seuraava askel on miten tietoa käytetään ja politiikkaa muotoillaan sen pohjalta.

Venäjä-vastaisuutta Ulkopoliittisen instituutin raportissa ei Antti Kasken mielestä ole.

– Siinä oli tutkijoiden analyysiä ja sitä voi tulkita eri tavoin. Mielestäni se ei ollut poliittinen raportti. Se vastasi tutkimuskysymyksiin, joita oli esitetty.