Vapaavuoren mukaan Orpolla ovat parhaat edellytykset palauttaa kokoomuksen kateissa oleva talouspoliittinen uskottavuus. Vapaavuori uskoo myös, että Orpo on paras mies yhdistämään puolueen hajallaan olevat rivit.

Kuvaavaa kuitenkin on, että Vapaavuori ei kannata kyvykkäimpänä pitämäänsä ehdokasta, joka on kansanedustaja Elina Lepomäki.

– En varsin pitkän urani aikana ole törmännyt moneenkaan hänen tietämyksellään ja älynlahjoillaan varustettuun poliitikkoon, Vapaavuori hehkuttaa.

Kyse on siis peliteoriasta, äänestystaktiikasta. Koska paras ehdokas ei voi voittaa, kannattaa äänestää toiseksi parasta, jotta ainakaan vähiten toivottu ei voita.

Niin yksinkertaista se on, vaikka Vapaavuori puhuukin isänmaan edusta, “ei kokoomuksen keskisarjaan valahtaneen kannatuksen oikaisemisesta”. Stubb on horjuttanut kokoomuksen talouspoliittista uskottavuutta ja saanut rivit rakoilemaan. Koska Lepomäen kannatus ei riitä kokoomuksen johtoon, Orpo on paras mies tilanteen korjaamiseksi.

Orpon takana on nyt runsaasti kokoomuksen tunnettua sarjaa: eduskuntaryhmästä muun muassa entiset ministerit Paula Risikko ja Sari Sarkomaa, kokoomuksen entinen puheenjohtaja Pertti Salolainen ja nuoremmasta polvesta esimerkiksi Jaana Pelkonen ja Timo Heinonen.

Myös puheenjohtajakisaa harkinnut Harry “Hjallis” Harkimo ja Eero Lehti ovat linnoittautuneet Orpon joukkoihin.

Eduskuntaryhmästä Alexander Stubbille haluaa jatkoa vähemmistö, esimerkiksi ministerin pestistään kiinni pitävä Sanni Grahn-Laasonen ja Stubbin luottomies, SDP:stä loikannut Juhana Vartiainen.

Sisäministeri Orpo on kilpailun suosikki, minkä Stubbkin suoraan myönsi Ylen Ykkösaamun haastattelussa viime viikonloppuna. Siinä asemassa Orpo varoo tällä hetkellä jokaista sanaansa. Molemmat ehdokkaat tukevat toisiaan ja lähettävät tsemppiviestejä. Silti tai juuri siksi kokoomuksen me-hengen vakuuttelussa maistuu astia.

Tilanne on liki absurdi: istuvan hallituksen sisäministeri haluaa syrjäyttää oman puolueensa puheenjohtajan, valtiovarainministerin, tilanteessa, jossa hallituskautta on istuttu vaivainen vuosi ja jossa puheenjohtaja on ollut asemassaan vasta kaksi vuotta ja jossa kokoomuksen kannatuskin on pysynyt suhteellisen vakaana.

Stubb nousi kokoomuksen johtoon päihittämällä kisassa Jan Vapaavuoren ja Paula Risikon. Tuolloin vaalin väliin jättänyt Orpo tuki julkisesti Vapaavuorta.

Silti Orpo on istunut ministerinä niin Stubbin kuin Sipilänkin hallituksissa. Kiitoksena siitä Orpo lähtee syrjäyttämään tukijaansa. Kun Orpolta itseltään kysyttiin viime viikolla asiasta, hän kiemurteli ja sanoi, ettei pidä tilannetta moraalisesti kyseenalaisena mutta hankalana. Sitä se kieltämättä on.

Jos Orpo ei kerran haasta istumansa hallituksen linjaa, jonka takana hän ja kokoomus ovat, hän haastaa kokoomuksen istuvan puheenjohtajan henkilön. Siis Stubbin.

Orpo teki vaalista henkilökohtaisen.

Ennenkuulumatonta tämä kaikki ei toki ole. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja haastoi pääministeri Paavo Lipposen SDP:n puheenjohtajavaalissa vuonna 2002.

Kokoomuksen tilanteesta poiketen Lipponen oli istunut SDP:n johdossa tuolloin jo 9 vuotta. Hallituskausi oli kääntymässä loppusuoralle. Eduskuntavaalit odottivat seuraavana vuonna 2003. Lipponen sai jatkaa puheenjohtajana, mutta SDP jäi vaaleissa niukaksi kakkoseksi Anneli Jäätteenmäen johtaman keskustan taakse.

Kokoomuksen tilanteen tekee erikoiseksi myös se, mitä tapahtuisi kokoomuksen nykyisille ministereille, jos Orpo voittaisi. Eero Lehti ehätti sanoa jo viime viikolla, että koko ministeriryhmä vaihtuu.

Nimiä vaihtamalla voi luoda vaikutelmaa linjan muuttumisesta, vaikka hallitus pitää kiinni ohjelmastaan, jota myös Orpon kokoomus tukee.

Kaikki muuttuu – mikään ei muutu.