Palkittu politiikan aikakauslehti.
Katso hinnat!

Politiikka

21.11.2026 06:30 ・ Päivitetty: 21.11.2026 05:41

Se radikaalimpi vasemmalta – politiikan polarisaatio jäytää keskikentän puolueita

iStock

Ruotsin vaaleista on kulunut jo pari kuukautta, mutta hallitusta ei vain saada muodostettua.

Heikki Sihto

Demokraatti

Punavihreä blokki voitti vaalit niukasti, mutta siihen kuuluva keskustapuolue ei halua vaaleissa eniten kannatustaan kasvattanutta vasemmistopuoluetta samaan hallitukseen.

Vasemmistopuolue puolestaan vaatii ministeripaikkoja – tai muuten se ei tue punavihreän blokin hallitusta.

Ajatuspaja Magman tutkija, poliittisen historian dosentti Mikko Majander ei ihmettele Ruotsin poliittista umpisolmua. Hän muistuttaa, ettei Ruotsissa ole kokemusta siitä, millainen vasemmistopuolue olisi hallituskumppanina.

Erityisesti demareissa muistetaan yhä, kuinka vasemmistopuolue kaatoi pääministeri Stefan Löfvenin hallituksen kesäkuussa 2021, kun se veti siltä tukensa.

Majander arvelee, että vaalimenestys on synnyttänyt vasemmistopuolueessa nyt tai ei koskaan -ajattelun hallitukseen pääsemisestä, vaikka puolueen kannatus on vain hieman yli kahdeksan prosenttia.

– Vasemmistopuolue ei voi aina jäädä hallituksen kynnysmatoksi. Kyllä se haluaa päästä näyttämään, että on kunniallinen ja toimintakykyinen hallituspuolue.

Suomessa vasemmistoliitto osoitti Majanderin mukaan jo 1990-luvulla Paavo Lipposen sateenkaarihallituksissa kykynsä pragmaattiseen yhteistyöhön.

Sen edeltäjät, kommunistiset SKDL ja SKP, olivat toimineet hallituksessa jo aiempina vuosikymmeninä. Yritykset istua kahdella tuolilla, samanaikaisesti sekä hallituksessa että oppositiossa, johtivat lopulta yhteistyön päättymiseen.

– Ruotsissa on tässä suhteessa toisenlainen poliittinen kulttuuri. Meillä on jo kylmän sodan ajalta kokemusta kompromissipolitiikasta ja siitä, että laitavasemmistoa voidaan sitoa vastuuseen.

Ruotsissa vasemmalla laidalla on ihmetelty, miten paljon Magdalena Anderssonin talouspolitiikka eroaa sikäläisen kokoomuksen linjasta.

RUOTSISSA vasemmistopuolue taipuu Majanderin arvion mukaan lopulta tukemaan punavihreää blokkia, vaikka se ei pääsisikään hallitukseen. Hän uskoo, että uudet vaalit olisivat uhkapeliä myös vasemmistopuolueelle.

– Vasemmistopuolueen vaihtoehtoina on saada hallituksen tukipuolueena merkittäviä poliittisia myönnytyksiä ja oma peukalonjälkensä hallituspolitiikkaan tai menettää protestinsa takia mahdollisuus vaikuttaa politiikkaan ja samalla päästää vihaamansa oikeisto valtaan.

Majanderin mielestä Ruotsin sosialidemokraattien ja vasemmistopuolueen tavoitteista ja keinoistakin löytyy riittävästi kosketuskohtia. Yhtäläisyyksiä on myös Suomen vasemmistoliiton ja Ruotsin vasemmistopuolueen välillä – miljonääriverosta alkaen.

– Toisaalta Ruotsissa vasemmalla laidalla on ihmetelty, miten paljon suunnanmuutosta lupaavan Magdalena Anderssonin talouspolitiikka lopulta eroaa sikäläisen kokoomuksen linjasta. Meillä sama kysymys voi odottaa Antti Lindtmania vaalien lähestyessä.

Ruotsin vasemmistopuolue on myös kulttuurisesti varsin heterogeeninen. Sillä on paljon maahanmuuttajataustaista kannatusta, mikä näkyy ajoittain identiteettipolitiikkana.

Yksi tähän liittyvä kysymys on suhtautuminen islamiin ja Palestiinaan. Tämä voi arveluttaa muita puolueita.

MAJANDER muistuttaa, että Ruotsin vasemmistopuolue on maan neljänneksi suurin puolue, mutta sen kannatus on edelleen melko maltillinen, vaikka se vähän kasvoikin vaaleissa.

Hän arvioi, että yksi syy sosialidemokraattien kannatuksen sulamiseen vaalipäivän lähestyssä oli porvarihallituksen talouspolitiikan myötäily.

– Vasemmalla pystyi profiloitumaan terävämmin, ja etenkin talouspolitiikassa.

VAIKKA vasemmiston nousu on Ruotsissa vielä varsin hillittyä, Keski-Euroopassa on Majanderin mukaan jo nähtävissä selvempiä merkkejä poliittisesta muutoksesta.

– Ranska on murroksen tarkasteluun huono esimerkki, koska maan poliittinen järjestelmä on niin sekaisin. Saksassa demarien ja kristillisdemokraattien sauna palaa vuorotellen, mutta pidän nyt Die Linken nousua Berliinin suurimmaksi puolueeksi Euroopan tapahtumista dramaattisimpana. Politiikan polarisaatiosta kertoo äärioikeistolaisen AfD:n samanaikainen vahva nousu.

Berliinin kaltaisen suurkaupungin tilanne ei ole yleiskuva Euroopasta, mutta Majander muistuttaa, että kaupunki on ollut vuoroin tärkeä tukialue niin sosialidemokraateille kuin kristillisdemokraateille – ja välillä yhdessäkin.

Hän uskoo nuorten aktivoitumisen olevan yksi tekijä Linken kannatuksen kasvun taustalla.

– Tästä on kehittymässä jonkinlainen sukupolvikysymys, jossa olennainen tekijä on nuorten pettyminen omiin tulevaisuudenodotuksiinsa.

POLIITTINEN polarisaatio ja äärilaitojen vetovoima ovat vahvistuneet monessa maassa. Ranska on tästä hyvä esimerkki. Tällä hetkellä maan ensi kevään presidentinvaalien kärkiehdokkaat ovat laitaoikeiston Marine Le Pen ja laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon. Poliittisen keskustan ehdokkaat ovat toistaiseksi kaukana kärkikaksikosta.

Vastaavasti Saksassa äärioikeistolainen AfD ja vasemmistopuolue Die Linke ovat kasvattaneet kannatustaan.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Sanna Salo toppuuttelee puheita vasemmiston merkittävästä vahvistumisesta Euroopassa. Hän pitää Ranskan mielenosoituksia ja Linken kannatuksen kasvua Berliinissä kiinnostavina ilmiöinä, mutta kansallisella parlamenttitasolla politiikka ei ole vielä vasemmistolaistunut.

Äärioikeistopuolueita ja keskustapuolueiden äärioikeiston vastaisia strategioita tutkiva Salo on kuitenkin jo pitkään ennakoinut vasemmistopuolueiden kannatuksen kasvua. Syynä on ollut monessa maassa nähty poliittisen keskustan kannatuksen heikkeneminen ja erityisesti äärilaitojen vahvistuminen. Salo uskoo, että tälle kehitykselle syntyy jonkinlainen vastavoima.

– Keskustaoikeiston tai -vasemmiston puolueet ovat monessa Euroopan maassa kantaneet hallitusvastuuta, mutta viimeisen 15 vuoden aikana on menty kriisistä toiseen. Kansalaisten kannalta tulokset eivät ole olleet kovin ihmeellisiä. Tämä on vahvistanut äärilaitoja, Sanna Salo sanoo.

Salo näkee äärioikeiston vahvistumisen jatkumona eurooppalaisen politiikan pitkään jatkuneelle oikeistolaistumiselle.

– Maahanmuutosta alkaen kriisejä ja ongelmia on sanoitettu ja ratkottu oikeiston poliittisesta näkökulmasta. Itse näen mahdollisen äärivasemmiston vahvistumisen yhtenä reaktiona politiikan oikeistolaistumiseen.

POLITIIKAN tutkija Johanna Vuorelma on pitkälti samoilla linjoilla Sanna Salon kanssa. Hän varoittaa yleistämästä liikaa Euroopan poliittista tilannetta – etenkään väittämällä vasemmiston nousseen merkittävästi.

– Oma tulkintani on, että eurooppalaisessa politiikassa merkittävämpi tekijä on oikeistopopulismin nousu kuin vasemmiston nousu. Suomi eroaa tästä siinä mielessä, että meillä on oikeistopopulistinen puolue hallituksessa, Vuorelma sanoo.

Suomesta poiketen monessa maassa äärilaitoja yhdistää jonkinasteinen Venäjä-myönteisyys. Esimerkiksi Saksassa on laajalla rintamalla vastustettu Venäjän osallistumista vuoden 2027 jääkiekon MM-kisoihin, mutta oikeistopuolue AfD ja vasemmistopuolue Die Linke toivovat Venäjän osallistuvan.

– Suomessa Venäjä on historian takia selvästi kielletty aihe, eli vasemmisto suhtautuu siihen kielteisesti kuten muutkin puolueet, Vuorelma sanoo.

Toinen ero Suomeen verrattuna liittyy suhtautumiseen Palestiinaan ja Hamasiin. Vuorelman mukaan suhtautuminen Israeliin ja Gazaan on politisoitunut myös Suomessa, mutta vähemmän kuin monissa muissa maissa.

– Eri puolilla Eurooppaa Palestiina yritetään kytkeä paikallisiin poliittisiin kamppailuihin. Esimerkiksi Ranskassa oikealla laidalla moni yhdisti radikaali-islamin protestiaaltoon.

Vasemmiston hajanaisuus jarruttaa vasemmistolaista hallituspoliittista käännettä.

SANNA Salo pitää vasemmistoblokin – niin keskustassa kuin laidallakin – ongelmana sen hajanaisuutta.

– Tämä on kohtalonkysymys myös monen maan sosialidemokraateille. Vaikka kannatus olisi vielä kohtuullisella tasolla, hallituksen muodostamiseen tarvitaan useamman muun puolueen tuki. Se taas edellyttää lisää kompromisseja. Hajanaisuus jarruttaa vasemmistolaista hallituspoliittista käännettä.

Politiikan oikeistolaistumiseen ovat osaltaan vaikuttaneet monet globaalit kriisit. Salon mukaan turvallisuuspolitiikka, talouden sopeutustoimet ja maahanmuutto ovat vieneet ilmatilaa vasemmistolle tärkeiltä aiheilta.

– Kun esimerkiksi sosiaalinen oikeudenmukaisuus, elinkustannuskriisi tai asunnottomuus ovat jääneet politiikassa sivuraiteille, tyytymättömyys voi purkautua kuten Berliinissä, jossa asumisen kalleus synnytti mellakoita ja nosti Linken kannatusta.

Eurooppalainen vasemmisto osoitti Salon mukaan viimeksi laajemmin voimaansa finanssikriisin aikaan, liki 20 vuotta sitten.

Tuolloin Kreikassa Syriza nousi valtaan talouskuria vastustavalla ja velkojen leikkaamista vaatineella populistisella ohjelmalla. Ajan myötä puolue on maltillistunut ja siirtynyt lähemmäs keskustavasemmistoa.

Yhdysvalloissa finanssikriisin jälkimainingeissa syntynyt Occupy Wall Street -liike kritisoi taloudellista eriarvoisuutta ja finanssisektorin valtaa. Liike levisi Eurooppaan vuonna 2011. Monessa maassa järjestettiin siihen liittyviä telttaleirejä ja mielenosoituksia. Myös Helsingissä vaadittiin uudistuksia talousjärjestelmään.

– Finanssikriisikään ei lopulta muuttanut politiikan suuntaa. Sen ja monien muiden kriisien hoito on ollut keinoiltaan aika oikeistolaista.

KESKUSTAVASEMMISTON tai -oikeiston tilanne ei kuitenkaan ole menetetty, Sanna Salo arvioi. Hän näkee äärilaitojen vahvistumiselle orastavia vastatrendejä.

– Kansainvälisessä politiikassa esimerkiksi Kanadan hyvin maltillinen, jopa teknokraattinen liberaalipuolueen pääministeri Mark Carney on noussut liberaalin maailmanjärjestyksen puolustajaksi.

Salon mielestä vasemmiston poliittisen vetovoiman vahvistaminen vaatii konkreettisia ratkaisuja ja uskottavan kertomuksen tulevaisuudesta. Pelkkä puhe velan vähentämisestä tai talouskasvun luomisesta ei riitä.

– Sekä vasemmistolla että keskustavasemmistolla on pitkään ollut vahva, tulonsiirtoihin perustuva poliittinen ohjelma. Tämä vaikeuttaa niiden nousua pitkään jatkuneen huonon taloustilanteen aikana. Hyvinvointivaltion rakentamista on vaikea perustella, kun rahaa on vähän. Tarina hyvästä tulevaisuudesta edellyttää uudenlaisten ratkaisujen löytämistä.

 

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

Demokraatti.fi

Tilaa Demokraatti

Demokraatti on politiikkaan, työelämään ja kulttuuriin erikoistunut aikakauslehti, joka on perustettu Työmies-nimellä vuonna 1895.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

Tilaa demokraatti →
2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE
KIRJAUDU