reijo_frank

Kommentti: Soinin tilalle tarjolla markkinaliberaali perussuomalainen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puheenjohtajaehdokas Sampo Terho esittelee ohjelmaansa puolueen uudistamiseksi eduskunnassa Helsingissä perjantaina.

Ihmisten ja pääomien liikkuvuus on hyväksi. Sulkeutuminen ei ole ratkaisu. Edeltävät lauseet voisivat olla peräisin esimerkiksi kokoomuskynästä, mutta puhuja on perussuomalainen, puolueensa puheenjohtajaksi pyrkivä kansanedustaja Sampo Terho. Hän julkisti perjantaina Helsingissä Uusi alku -puheenjohtajaohjelmansa.

Terho totesi puolueen pysyvän jatkossakin isänmaallisena ja EU-kriittisenä. Suomen ero yhteisvaluutta eurosta olisi hänen mukaansa todennäköinen tulevan parin vuosikymmenen aikana.

Omaa kantaansa EU:sta eroamiseen hän ei paljastanut vaikka lupasikin kysyä puolueen jäseniltä haluavatko he nostaa kansanäänestyksen perussuomalaisten tavoitteeksi, jos hänestä tulee puheenjohtaja.

Samalla Terho muistutti, että EU-eron ajaminen veisi perussuomalaiset hyvin todennäköisesti oppositioon vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Uskallan veikata, ettei Terho itse ole kovin innokas erottamaan Suomea EU:sta. Syy on alussa mainittu ihmisten ja pääomien liikkuvuus, josta koituvat kilpailuedut Suomi EU:n ulkopuolella menettäisi.

1990-luvun kysymyksenasettelu halutaanko täysin sulkeutua vai täysin avautua on lapsellinen.

Terho ei vaikuttaisi kannattavan EU:n liittovaltiokehitystä. Sitä vastustaa myös moni muu, muun muassa perussuomalaiset puolueena. Samasta syystä hän vastustaa euroa, jonka toimiminen edellyttäisi EU:n syvenevää integraatiota tai liittovaltiota. Lisäksi euro pakottaa Suomen kikyn kaltaisiin sisäisiin devalvaatioihin kilpailukyvyn nimissä myös jatkossa, Terho ajattelee.

Ihmisten liikkuvuuteen Terho tekee perussuomalaisittain maltilliset varaukset. Vaeltavien kansojen virtoja on oltava mahdollista ohjata ja rajoittaa. Apua tarvitsevia on autettava lähtömaissa.

– 1990-luvun kysymyksenasettelu halutaanko täysin sulkeutua vai täysin avautua on lapsellinen, Terho sanoi ja viittasi ensisijaisesti talouteen.

Rahan ja ihmisten liikkuvuus kytkeytyy kuitenkin vahvasti toisiinsa, ja perussuomalaisten jäsenistössä on myös täyden sulkeutumisen kannattajia. Heidän mielestään paras ratkaisu ei ole ohjaaminen ja rajoittaminen vaan rajat kiinni.

Pääomien vapaan liikkuvuuden kannattaminen on yllättävän oikeistolainen lausunto, kun lähtökohtana on työväenpuolue ilman sosialismia. Samaa voi sanoa siitä, että työmarkkinapoliitikko Terho puhuu paikallisen sopimisen puolesta ja sääntelyä vastaan.

Markkinauskoa edustaa myös Terhon näkemys kehitysavusta, jonka tehokkain muoto on hänen mukaansa bisnes. Terhon mukaan jako poliittiseen oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut. Markkinaliberaaliksi häntä uskaltaa kutsua. Vanhaa perussuomalaisuutta edustaa puheenjohtajaohjelman ajatus ”uskomme suomalaiseen ihmiseen, emme rahavaltaan tai hallintokoneistoihin”.

Terhon kampanjaslogan ”Toivo on valinta” tuo mieleen Suomen virallisen toivopuolueen, kokoomuksen.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Kolme plus kolme veljeä

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini julisti eilen puoliväliriihen tiedotustilaisuudessa olevansa ”hersyvän iloinen” siitä, että ”hyvät veljet ovat tämän ratkaisun kanssa valmiita hyvin elämään”.

Ratkaisu, johon Soini viittasi oli perhevapaauudistus ja vieressä olevat veljet valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.).

Hallitus ei päässyt päätökseen edes perhevapaauudistuksen selvityksen käynnistämisestä. Perhevapaauudistuksen tärkeimpiä vaikutuksia olisi tasa-arvon edistyminen. Se nimittäin parantaisi naisten työllisyysastetta. Tämä asia siirtyy siis nyt historiaan ja seuraavan hallituksen kontolle.

Tasa-arvon edistäminen ei ole ollut Sipilän hallituksen vahvuusalueita sen alusta alkaen. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutettu on nähnyt kysymyksen tasa-arvon parantamisesta puuttuvan hallitusohjelmasta kokonaan.

12 miestä ja 5 naista?

Hallituksen kolme veljeä kertoivat, että ministereitä tulee kolme lisää. Ministereiksikin saattaa olla tulossa kolme veljeä.

Vahvimmin uusiksi nimiksi ovat spekulaatioissa esillä Sampo Terho (ps.), Antti Häkkänen (kok.) ja Jari Leppä.

Terhon nimitystä puoltaa paitsi hänen asemansa parantaminen ennen perussuomalaisten puoluekokousta myös se, että salkkuun on tulossa eurooppaministerin tehtävät Timo Soinilta. Ne Terho, entinen europarlamentaarikko hallitsisi eittämättä. Häkkänen taasen on juristi ja kokoomuksessa ei ole muita juristeja kuin Ben Zyskowicz, joka ei ole aiemminkaan ollut ministeriksi käytettävissä.

Jari Lepällä puolestaan on vahvaa kokemusta maatalousasioista, joten hän olisi saamassa Kimmo Tiilikaisen pestistä osan ja Tiilikaisen jäisi ympäristöministeriksi. Tosin myös toinen vahva nimi Anne Kalmari on Lepän tavoin mukana maa- ja metsätalousministerispekulaatioissa. Hän on Keskisuomalaisen mukaan kiinnostunut.

Sipilän hallituksessa on nyt 9 miesministeriä ja 5 naisministeriä. Jatkossa olisi siis 12 miesministeriä ja 5 naisministeriä, mikäli Terho, Häkkänen ja Leppä valittaisiin. Tosin, kun Juha Rehula (kesk.) ja Annika Saarikko (kesk.) kesällä vaihtavat kapulaa perhe- ja peruspalveluministerinä, suhdeluku on 11/6.

”Oli vähän liian optimistiset ajatukset.”

Demokraatti tapasi aamupäivällä eduskunnassa Jari Lepän. Leppä ei pidä hallitukselle tappiona sitä, että se alku-uhosta huolimatta on nyt taipunut ministereiden määrän lisäämiseen.

– Se on ihan oikea toimenpide. Silloin oli vähän liian optimistiset ajatukset siitä, että niin pienellä ministerimäärällä päästään eteenpäin.

Leppä toteaa, että kahden salkun ministereillä esimerkiksi asioiden hoitaminen Euroopassa teettää valtavasti töitä.

Leppä ei lähde kommentoimaan sen koommin ministerinimitysten sukupuolinäkökulmaa kuin omaakaan mahdollista ministeripestiään.

– Hallituspuolueiden puheenjohtajat kommentoivat. En tiedä, miten ne jaot menevät. Katsotaan, mikä esitys on.

–  Erilaisia spekulaatioita on paljon, mutta odotellaan sitä, kun tulee tieto, Leppä sanoo.

Kommentti: Teloitukset ja raha on huono yhdistelmä – Rahapaja mokasi

Kuva: Työväen arkisto
Punavankeja Tampereella keväällä 1918.

Pian sata vuotta täyttävän Suomen orastavia juhlallisuuksia on hallinnut 1940-luvun sotahistoria. Kansakuntaa yhdistänyt traumaattinen sota päättyi torjuntavoittoon, itsenäisyys säilyi. Kun kaikki hävisivät ja voittivat, suomalaisilla on yhteinen kertomus mitä muistella.

Sata vuotta sitten tilanne Suomessa oli dramaattisesti jakautuneempi. Itsenäisyyden alkutahdit poikkesivat kaikesta muistelemisen arvoisesta siinä määrin, että niiden kertaaminen on herkkyydessään kuin hapuilua heikoilla jäillä, yksin pimeässä.

Hapuilusta on saamassa osansa Suomen Rahapaja, joka löi juhlakolikkoonsa kuvan punavankien teloituksesta keväällä 1918.

Sisällissodan silmitön väkivalta teloituksineen ja vankileireineen ei sovi aiheeksi juhlarahaan muun muassa sen vuoksi, että kansanmurhat eivät luo juhlamieltä eivätkä kohota kansallistunnetta.

Tuntuu uskomattomalta, että kenelläkään on käynyt moinen mielessä vakavasti otettavana vaihtoehtona.

Vuoden 1918 tapahtumista on kirjoitettu erinomaisia tutkimuksia ja kirjoja, mutta aiheen vakavuuteen sopivaa muistamisen tapaa ei ole ihan helppo löytää. Kunnioittamisen rituaalit ovat vakavien aiheiden kuten kuoleman osalta rapautumassa ja muuttumassa.

Muistokivien pystyttäminen ja kirkolliset seremoniat eivät helposti tavoita laajoja kansanjoukkoja eivätkä ihmiset ymmärrä niiden kieltä samalla tavoin kuin ennen.

Jotakin yleisesti puhuttelevaa tarvitaan tilalle, mutta se jokin ei ole kolikko. Suomen sisällissodassa tuhotulle elämälle ei ole hintaa.

(Korjattu klo 15.31: Poistettu viittaus Tampereen taisteluihin.)

Kommentti: Hallitus pelastaa itseään syöttelemällä Terhon lapaan – päätökset jäämässä haaveiksi

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Hallitus on koolla puoliväliriihessään Kesärannassa.

Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokas, eduskuntaryhmän pj Sampo Terho (ps.) on saanut tänään kunnian tiedottaa kehysriihessä istuvan hallituksen päättäneen, että 2 200 koululaista saa valita, opiskelevatko ruotsia tai jotain muuta kieltä.

Tiedotustilaisuuden oli määrä alkaa kello 17, mutta perussuomalaisten hevoset karkasivat hillotolpalle Terhon sähköpostin muodossa jo kello 14.11.

Terhon tiedottama kokeilu koskee myös lukioita ja ammatillisia opintoja.

Perussuomalaiset oli riitauttanut hallituksessa ammatillisen koulutuksen uudistuksen ja sitonut sen kielipolitiikkaan. Perussuomalaisten ukaasin mukaan kielen vapaaehtoisuutta piti kokeiltaman ”niin laajasti, että asiasta saadaan kunnon tietoa”.

Nyt näyttää siltä, että 2 200 on perussuomalaisten kannalta riittävä luku siihen, että Terho saa asiasta sulan hattuunsa. Hän on kertonut muun muassa hiljattain Työmiehen tuumaustunnilla ruotsin kielen aseman muuttamisen olevan hänen lempiaiheensa. Se on, totta kai, tärkeää myös perussuomalaisten kesän puoluekokouksen äänioikeutetuille.

Sumutus siirtyi syksyyn?

Hiljattain sisäministeri Paula Risikko (kok.) esitti pakolaiskiintiön nostamista. Siihenkin Terho tarttui nopeasti ja ilmoitti, ettei se perussuomalaisille käy. Voi olla, että pakkopalautusten kanssa kipuileva sisäministeri oli asiassa hyvinkin tosissaan, mutta tämä ei estä ihmismieliin juontuvaa tulkintaa, jonka mukaan tässäkin syötellään hallituksen ps-puheenjohtajatoivon lapaan.

Oppositio pelkäsi ennen vaaleja, että hallituspuolueet tekevät samanhenkisen sumutuksen kuin ennen eduskuntavaaleja muun muassa koulutuslupausten kanssa. Puoliväliriihen, joka oli taktisesti siirretty kuntavaalien jälkeen, pelättiin johtavan isoihin leikkauksiin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kehysriihestä on siivottu kaikki verolinjauksia myöten pois syksyyn. Siitä uhkaa tulla torso.

Kansalaisten on syytä toivoa, ettei näin käy, sillä esimerkiksi nuorten syrjäytyminen ja pitkäaikaistyöttömien tilanne vaatii pikaista ratkaisua. Työllisyystavoite ei toteudu, mikäli keinoja pohdittaessa katse yltää vain parin kuukauden päähän. Yhtä lailla esimerkiksi koulutukseen ja innovaatioiden edistämiseen sekä turvallisuuskysymyksiin kaivataan kipeästi (ei kipeitä) ratkaisuja.

Näkymättömänä nuijan varressa.

Hallitus on ollut taitava ajoittamaan tiedotustilaisuuksiaan ja julkistuksiaan vaikkapa viikonlopun alle tai loma-ajan alkuun. Nyt ylimääräisen valtioneuvoston istunnon ammattikoulureformista ja ruotsin kielen kytkemisen siihen voi ajatella olevan myös eräänlainen tempaus. Ruotsin kielestä, yhtään väheksymättä sen merkitystä, mesoaminen vie huomiota siltä, jos puoliväliriihestä ei tule ulos yhtään mitään merkittävää.

Vaikka trio eli Sipilä, Orpo ja Soini vakuuttelivat tänään kilvan, että hallituspuolueitten kuntavaalien tappio ei vaikuta kehysriiheen eikä perussuomalaisten puoluekokous luo hermostuneisuutta, näyttää siltä, että Jussi Halla-aho (ps.) saattaa istua näkymättömänä kehysriihen pöydän päässä.

Mikäli Terhon mielitään perivän Soinilta puheenjohtajuuden, koko kevätkesää ei hänen pussiinsa kannattaisi pelata. Näkymättömältä Halla-aholta kannattaa ottaa nuija pois ja luoda katse aina ensi eduskuntakaudelle saakka. Siitähän julkisen talouden suunnitelmassa on kyse. Sitä paitsi Terhokin voittaa varmemmin, jos näin tehdään.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Punavihreä kupla voitti kuntavaalit – kärjessä vihreät sosialidemokraatit

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Poliittisessa kielenkäytössä on puhuttu yliopistokaupunkien punavihreästä kuplasta ja sitä hallitsevasta vihervasemmistosta. Nimitys on perussuomalainen keksintö, joka on sittemmin vahvistettu Turun yliopiston Polittiset kuplat -tutkimushankkeessa.

Nyt kupla on puhunut ja ottanut vaalivoiton.

Nousu on ollut pitkä ja tasainen. Se on ennakoitu politiikan tutkijoiden parissa, ja sen on aavistanut myös fillarikommunismin kaltaisiin soinismeihin aikaansa käyttänyt perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini, jonka puolue oli pääministeripuolue keskustan ohella vaalien suurimpia häviäjiä.

Viikolopun kuntavaalien selkeitä voittajia olivat täysin ylivoimaisesti kannatustaan kasvattanut vihreät (213 lisäpaikkaa) ja vähän maltillisemmin tulostaan petrannut vasemmistoliitto (21 lisäpaikkaa).

Molemmat ovat oppositiossa ja hyötyivät Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen epäsuosiosta, joka on erityisen suurta koulutusleikkauksia ja kovaa maahanmuuttolinjaa vastustaneissa yliopistokaupungeissa. Oma omituinen lukunsa on Helsinki, jossa hallituspuolue kokoomus pärjäsi pormestariehdokas Jan Vapaavuoren ansiosta erinomaisesti, vaikka kokoomus menetti koko maassa 243 paikkaa edellisten kuntavaalien tulokseen verrattuna.

Suurin oppositiopuolue SDP ei vaalivoittoon yltänyt, vaikka tutkijoiden mukaan SDP:n pitäisi sijaita vihreiden ja vasemmiston kanssa samassa poliittisessa kuplassa. Opposition ainoana isona puolueena SDP:llä olisi ollut mahdollisuus yhdistää kaupunkien punavihreät ja maakuntien perinteisempi työväki.

SDP:n tulos (-33 paikkaa) oli pettymys muun muassa Helsingissä, jonne jäi tappion myötä kaksi suurta puoluetta, ja Turussa. Erityisen suuri pettymys oli Jyväskylässä, jossa vihreät nousi viidenneltä sijalta suurimmaksi puolueeksi ja SDP menetti viime kuntavaalien kannatuksestaan yli viisi prosenttiyksikköä.

Taustalla oleva trendi on tuttu muun muassa Eduskuntavaalitutkimuksesta vuodelta 2015.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa yliopistokoulutetuista 16 prosenttia äänesti SDP:tä. Viime eduskuntavaaleissa yliopistokoulutettujen osuus oli enää yhdeksän prosenttia.

Vihreät ovat tämän päivän demareita.

Vihreissä kannatuskehitys oli täysin päinvastainen. Yliopistokoulutettujen äänestäjien osuus nousi vuoden 2003 10 prosentista vuoden 2015 vaalien 18 prosenttiin.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.) totesi kuntavaali-iltana Twitterissä, että vihreät ovat tämän päivän demareita. Puheet ovat Jaakonsaaren mukaan täysin samat. Yhtäläisyyden on huomannut myös Eduskuntavaalitutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä, jonka mukaan puheenjohtaja Ville Niinistö (vihr.) käyttää paljon ja sujuvasti sosialidemokraattisia argumentteja.

Vihreät on kokoaan suurempi puolue. 350 000 suomalaista äänestäjää ei Demokraatin selvityksen mukaan pystynyt heitä kuntavaaleissa äänestämään, koska ehdokkaita ei kaikkialle riittänyt.

Jos kannatustrendi jatkuu ja ehdokasasettelua parannetaan, vihreiden puheenjohtajasta tulee jossakin vaiheessa Suomen pääministeri.

Kannattajiensa ikääntymisen kanssa kamppailevan SDP:n pitäisi tehdä jotakin, jos se haluaa jatkossa johtaa punavihreää rintamaa.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: SDP:n kakkossijassa on pettymyksen makua, ja sen myönsi Antti Rinnekin

Kuva: Lehtikuva

SDP hävisi kuntavaalit, äärimmäisen niukasti mutta kuitenkin. Totuuskomissiota ei tarvita.

SDP:n tulos jatkaa puolueen synkkää vaalitappioiden sarjaa. Viimeksi SDP on juhlinut vaalivoittoa suurimman puolueen asemassa kuntavaaleissa vuonna 2004.

13 vuotta sitten.

Tarja Halonen onnistui vielä uusimaan paikkansa presidenttinä vuonna 2006 SDP:n ehdokkaana.

Kaikissa muissa vaaleissa äänestyssunnuntai on päättynyt tappioon. Puolueen suosio on laskenut tasaisesti niin eduskuntavaaleissa, kuntavaaleissa kuin europarlamenttivaaleissa.

Edellisissä kuntavaaleissa 2012 SDP jäi alle 20 prosentin kannatuksen ensimmäistä kertaa kuntavaalien sodanjälkeisessä historiassa. Eduskuntavaaleissa 2011 SDP onnistui haalimaan niukasti yli 19 % äänistä lähinnä Jutta Urpilaisen onnistuneilla tv-tenteillä.

Se toi hallituspaikan, jolla oli hintansa. Urpilainen sai maksaa henkilökohtaisestikin. Puheenjohtaja vaihtui Antti Rinteeseen vuonna 2014. Heti perään SDP hävisi europarlamenttivaalit.

Kevään 2015 eduskuntavaaleissa SDP syöksyi entistä alemmas. Kannatus hyytyi 16,5 prosenttiin ja oppositiotaival alkoi.

Sipilän hallituksen alkumatkan aikana SDP:n suosio on palautunut hiljalleen. Eduskuntavaaleja koskeva gallup-suosio on vakiintunut 20–21 prosentin paikkeille. Tästä odotuksesta puolue lähti myös kuntavaaleihin.

Todellisuus iski ensimmäisen kerran silmille, kun kuntavaaleja koskevat gallupit lyötiin pöytään. Kisasta olikin tulossa tasaisempi kuin uumoiltiin. Monelta jäi muistamatta ja huomioimatta, että kokoomus sai edellisissä kuntavaaleissa lähes 22 prosentin kannatuksen. Sillä oli varaa menettää.

Jan Vapaavuoren lähtö vaaleihin muutti kokoomuksen suunnan, ei kysymystäkään siitä. Hänen henkilökohtainen superäänipottinsa maan suurimmassa kaupungissa pelasti kokoomuksen vielä suuremmalta tappiolta. Kokoomus hävisi enemmän kuin keskusta, toiseksi eniten perussuomalaisten jälkeen. Ykkössija koko maassa ja Helsingissä peittää tätä tosiasiaa ja antaa hyvänolontunnetta jatkoon.

Etelän keskuksista SDP on vahvoilla vain Vantaalla ja Tampereella, suurin molemmissa. Tampereella kannatus laski, mutta ykköspaikka tarkoittaa demaripormestaria kaupunkiin. Tämä on merkittävä muutos Pirkanmaalla, ja vaihteeksi SDP:n näkökulmasta eduksi.

Helsingissä ja Turussa SDP sen sijaan jatkaa marginalisoitumistaan. Pääkaupungissa SDP valui murheellisesti jo alle 14 prosentin ääniosuuden. Nyt myös Turussa vihreät paineli ohi.

Iloa on kaivettava kovista tuloksista muun muassa Lahdessa, Rovaniemellä, Raumalla ja Varkaudessa, jossa SDP nappasi lähes 45 prosenttia äänistä. Pitkällä tähtäimellä suunnan nimenomaan Helsingissä ja muutenkin suurissa kaupungeissa on pakko muuttua.

SDP koetti tehdä kuntavaaleista äänestyksen hallituksen luottamuksesta. Yritys toimi vain osittain. Eniten asetelmasta hyötyi vaalien kiistaton suurvoittaja vihreät, joka eteni rajusti yliopistokaupungeissa. SDP oli ainoa oppositiopuolue, joka menetti kannatustaan edellisistä kuntavaaleista. Tämä jättää pohdittavaa puoluejohdolle ja kentälle.

Vaalituloksen kultareunus löytyy hallituspuolueiden vielä suuremmasta tappiosta ja siitä, että eduskuntavaaleista SDP:n kannatus nousi noin kolme prosenttiyksikköä. Se antaa nojaa myös puheenjohtaja Rinteelle, joka uusi paikkansa puheenjohtajana helmikuun alun puoluekokouksessa. Rinne myönsi silti itsekin, ettei ole tyytyväinen tulokseen. Tavoitteena oli ykkössija.

Torjuntavoitot eivät jatkossa riitä, eivät millään.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta