tuntematonsotilas
kaisaniemi
Juhannustupla

Kommentti: Soinin tilalle tarjolla markkinaliberaali perussuomalainen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja puheenjohtajaehdokas Sampo Terho esittelee ohjelmaansa puolueen uudistamiseksi eduskunnassa Helsingissä perjantaina.

Ihmisten ja pääomien liikkuvuus on hyväksi. Sulkeutuminen ei ole ratkaisu. Edeltävät lauseet voisivat olla peräisin esimerkiksi kokoomuskynästä, mutta puhuja on perussuomalainen, puolueensa puheenjohtajaksi pyrkivä kansanedustaja Sampo Terho. Hän julkisti perjantaina Helsingissä Uusi alku -puheenjohtajaohjelmansa.

Terho totesi puolueen pysyvän jatkossakin isänmaallisena ja EU-kriittisenä. Suomen ero yhteisvaluutta eurosta olisi hänen mukaansa todennäköinen tulevan parin vuosikymmenen aikana.

Omaa kantaansa EU:sta eroamiseen hän ei paljastanut vaikka lupasikin kysyä puolueen jäseniltä haluavatko he nostaa kansanäänestyksen perussuomalaisten tavoitteeksi, jos hänestä tulee puheenjohtaja.

Samalla Terho muistutti, että EU-eron ajaminen veisi perussuomalaiset hyvin todennäköisesti oppositioon vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.

Uskallan veikata, ettei Terho itse ole kovin innokas erottamaan Suomea EU:sta. Syy on alussa mainittu ihmisten ja pääomien liikkuvuus, josta koituvat kilpailuedut Suomi EU:n ulkopuolella menettäisi.

1990-luvun kysymyksenasettelu halutaanko täysin sulkeutua vai täysin avautua on lapsellinen.

Terho ei vaikuttaisi kannattavan EU:n liittovaltiokehitystä. Sitä vastustaa myös moni muu, muun muassa perussuomalaiset puolueena. Samasta syystä hän vastustaa euroa, jonka toimiminen edellyttäisi EU:n syvenevää integraatiota tai liittovaltiota. Lisäksi euro pakottaa Suomen kikyn kaltaisiin sisäisiin devalvaatioihin kilpailukyvyn nimissä myös jatkossa, Terho ajattelee.

Ihmisten liikkuvuuteen Terho tekee perussuomalaisittain maltilliset varaukset. Vaeltavien kansojen virtoja on oltava mahdollista ohjata ja rajoittaa. Apua tarvitsevia on autettava lähtömaissa.

– 1990-luvun kysymyksenasettelu halutaanko täysin sulkeutua vai täysin avautua on lapsellinen, Terho sanoi ja viittasi ensisijaisesti talouteen.

Rahan ja ihmisten liikkuvuus kytkeytyy kuitenkin vahvasti toisiinsa, ja perussuomalaisten jäsenistössä on myös täyden sulkeutumisen kannattajia. Heidän mielestään paras ratkaisu ei ole ohjaaminen ja rajoittaminen vaan rajat kiinni.

Pääomien vapaan liikkuvuuden kannattaminen on yllättävän oikeistolainen lausunto, kun lähtökohtana on työväenpuolue ilman sosialismia. Samaa voi sanoa siitä, että työmarkkinapoliitikko Terho puhuu paikallisen sopimisen puolesta ja sääntelyä vastaan.

Markkinauskoa edustaa myös Terhon näkemys kehitysavusta, jonka tehokkain muoto on hänen mukaansa bisnes. Terhon mukaan jako poliittiseen oikeistoon ja vasemmistoon on vanhentunut. Markkinaliberaaliksi häntä uskaltaa kutsua. Vanhaa perussuomalaisuutta edustaa puheenjohtajaohjelman ajatus ”uskomme suomalaiseen ihmiseen, emme rahavaltaan tai hallintokoneistoihin”.

Terhon kampanjaslogan ”Toivo on valinta” tuo mieleen Suomen virallisen toivopuolueen, kokoomuksen.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Missä vaiheessa sunnuntaina, Juha Sipilä? – hallituskriisin ratkaisun yksityiskohdat hämärän peitossa

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Juha Sipilän (kesk.) uuden hallituksen syntyminen, korjataan Sipilän hallituksen jatkaminen, oli prosessi, joka jättää paljon poliittisten päiväkirjojen, muistelmien ja historiakirjojen selvitettäväksi. Prosessi ei ollut kaunis. Demokratian kannalta voi tietysti nähdä hyvääkin, että poliittinen peli tulee läpinäkyväksi, mutta kansalaisten demokraattiseen osallistumiseen vaikutus lienee miinusmerkkinen.

Moni asia on yhä selvittämättä. Kuka oli keskeinen vaikuttaja Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän syntymisessä? Milloin ryhmän synty tiedettiin? Mitä kukin poliittinen toimija tai asiantuntija ajatteli hallituksen hajottamisesta tai jatkamisesta? Miten keskusta ja kokoomus taipuivat siihen, että nyt jo yhden jäsenen loikan jälkeen 19 kansanedustajalla revitään hallituksessa viisi ministerin paikkaa?

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tuli julki Kainuun Sanomissa aprikoiden, että pääministeri Juha Sipilä olisi voinut kaikesta huolimatta jättää hallituksen eronpyynnön. ”Taisin olla vähän sitäkin mieltä”, Niinistö sanoitti pehmeästi sivallustaan. Tätä valtiosääntöasiantuntijoiden kanssa rupatellut Sipilä ei siis kuitenkaan tehnyt. Hallitus jatkoi.

Oli asiantuntijoita, jotka olivat toistakin mieltä. Yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen lausui STT:lle 13.6., ettei hallitusta voi enää hyvällä tahdollakaan pitää samana kuin aiemmin. Valtiotieteen professori Göran Djupsund katsoi TT:n haastattelussa, että hallituksen legitimiteetti on kyseenalainen, koska ministerit eivät edusta enää puoluetta, josta heidät valittiin hallitukseen.

Kriisikokoksen paikka.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että Sipilä sanoi eduskunnan täysistunnossa tiedonannossaan hallituksen parlamentaarisen pohjan muuttumisesta seuraavasti: ”Mutta että syntyisi uusi ryhmä ja vielä näin iso ryhmä, niin tällaista keskustelua ei ole käyty. Sellaisesta en ole kuullut mitään ennen tuota viikonloppua. Sunnuntai-iltana kuulin ensimmäisen kerran jotakin mietintää olevan, maanantaina, sen jälkeen kun päätös tehtiin, että arvoeromme on kasvanut liian suureksi, nuo vaihtoehdosta keskustelut alkoivat voimistua.”

Sipilän esikunnasta on vahvistettu STT:lle, että pääministeri keskusteli valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Mikael Hidénin ja oikeusministeriön asiantuntijoiden kanssa sunnuntaina. Hidénin mukaan Sipilän kanssa selvitettiin käytännössä vain toteutuneen kaltaista hallitusvaihtoehtoa.

– Minun tehtäväni ei ollut silloin ja ei ole nyt jälkeenpäin yrittää miettiä, mikä keskustelun tarkoitus oli. Se oli kyselyä yhden mahdollisuuden varalta, Hidén sanoi STT:lle.

Demokraatti yritti kysyä niin Hidéniltä kuin Sipilältä, mihin aikaan sunnuntaina keskustelut käytiin. Ei vastausta. Jos Sipilä kuuli sunnuntai-iltana ”jotain mietintää isosta ja vielä näin isosta ryhmästä”, hänen on täytynyt tarttua oljenkorteen nopeasti ja suurella tarmolla.

Tänään tämä oljenkorsi on sen varassa, ettei Jussi Halla-aho onnistu puhumaan Kike Elomaan lisäksi juuri muita sinisiä takaisin perussuomalaisiin. Jos onnistuu, Suomi 100 -vuosi jatkuu entistä levottomampana.

Jos voi arvata, Sinisen tulevaisuuden juhannuslomille lähtö saattaa myöhästyä jonkin verran. Se on kriisikokouksen paikka, rivit on saatava suoriksi. RKP:n ja KD:n kansanedustajat sen sijaan ovat jo junassa kohti pohjoista.

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Halla-ahon värväysoperaatio voi sittenkin tuhota Sipilän hallituksen

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto
Perussuomalaiset puolueen jättänyt ja siihen palaava kansanedustaja Ritva Elomaa, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja puolueen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari perussuomalaisten eduskuntaryhmän tiedotustilaisuudessa eduskunnassa 22. kesäkuuta 2017.

Perussuomalaisten uusi puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kylmähermoinen taktikko. Välittömästi 20 kansanedustajan irrottua emopuolueestaan, Halla-aho alkoi lähettää kirjeitä.

Ei hän suinkaan lähettänyt niitä kaikille, vain niille, jotka koki olevan itseään lähellä ja jotka houkuteltiin siniseen tulevaisuuteen väärin perustein ja valhein. Hän ilmoitti yksintein myös, että sinisissä on niitäkin, joita ei edes huolita takaisin.

Kirjeissä Halla-aho pyytää loikanneita palaamaan ja antoi heille takarajankin, heinäkuun.

Halla-aho on kuin takavuosien pikkupoikien villin lännen sarjakuvasankari Pecos Bill. ”Pecos Billille ei v-tuilla”, kuultiin pihamailla tuon tuostakin.

Ei Halla-ahollekaan. Nyt hän kostaa pyrkimällä hajottamaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen. Ja on tavoitettaan nyt yhden askeleen lähempänä, kun Ritva ”Kike” Elomaa loikkasi takaisin.

Sipilällä on enää 105 kansanedustajaa turvanaan. Jos ja kun muutamakin sinisen tulevaisuuden kansanedustajista siirtyy takaisin, Sipilän enemmistö voi hyvinkin kääntyä jopa vähemmistöksi.

Uusi hallituskriisi on silloin valmis. Ei Suomessa hallita vähemmistöhallituksella. Ei ainakaan kahta jäljellä olevaa vuotta.

Sipilä joutuu vääntelemään kakkaranvarsiaan juhannuksena autotallissaan uuteen uskoon, sillä uudet vaalit ovat hänelle se vihoviimeinen vaihtoehto. Kannatus on ollut laskussa jo puolitoista vuotta. Tänään mentiin HS-gallupissa jo alle surkeaakin surkeamman kuntavaalituloksen.

Jokaisessa tapauksessa Halla-aho horjuttaa ja heikentää hallitusta pahemman kerran.

SDP:n kannattaa käyttää juhannuksenpyhät oman näkemyksensä ja oppositiotaktiikkansa hiomiseen. Jälleen kerran pääoppositiopuolueelle on tarjolla paalupaikka, kun vihreätkin vasta totuttelevat omaan uutuuttaan kiiltevään johtoonsa.

 

Keskustelua aiheesta

Kommentti: Paavo räjäytti juhannuspommin – joko pian nähdään Väyxit?

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Nyt se tuli. Odotettu tieto siitä, että keskustan kunniapuheenjohtaja ja kansalaispuolueen isä Paavo Väyrynen harkitsee presidenttiehdokkuutta.

Uutiseksi Väyrysen harkinta taipuu huonosti, koska Väyrysen ajatellaan yleisesti harkinneen ehdokkuuttaan päivittäin, koko poliittisen ja mahdollisesti myös sitä edeltävän elämänsä ajan.

Sanakirjassa on opportunismin kohdalla Paavo Väyrysen kuva.

Viimeisin käänne, jonka perusteella uutista saattoi jo pitää varmana, oli Väyrysen ilmoitus, jolla hän veti pois tukensa presidentti Sauli Niinistöltä. Kun ei Niinistö, parhaan on pyyteittä uhrauduttava. Ja Paavohan se taas olikin. Jos yllätyitte, antakaa lääkärin tutkia poliittinen muistinne.

Kun keskustan ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen kirjoitti Väyrysen vallan tavoittelusta kirjan, liki 800-sivuiselle teokselle kertyi painoa yli kilo. Vähempi ei olisi Väyrysen valtakuntaan riittänytKorhosen mukaan poliittiselle uralle pyrkineellä nuorella Väyrysellä on luultavasti hallussaan pikku-Fiatilla ajon maailmanennätys.

Todella pätevät ihmiset ovat todella päteviä ennen muuta omasta mielestään. Väyrynen on heitä pätevämpi.

Ajourakka johtuu paitsi Lapin vaalipiirin pitkistä etäisyyksistä myös Väyrysen halusta vaikuttaa yhteisiin asioihin. Halun liekki palaa puhtaana ja niin kuumana, että jos se tahtomisesta olisi kiinni, Paavo olisi jo polttoleikannut itsensä presidentin panssarimersun takapenkille.

Taustalla on usko omaan asiaan. Todella pätevät ihmiset ovat todella päteviä ennen muuta omasta mielestään. Väyrynen on heitä pätevämpi.

Paavo on poliittinen trickster, omituisilla älynlahjoilla varusteltu peluri, jonka seuraavaa siirtoa olisi vaikea ennakoida, ellei tietäisi sen liittyvän tavalla tai toisella seuraaviin presidentinvaaleihin.

Kun keskusta tuomitsi pikaoikeudenkäynnillä presidenttiehdokkaaksi Matti Vanhasen, oli ajankysymys milloin Paavo tulee mutkassa rinnalle.

Työnsä touhussa Väyrynen on tarvittaessa kreikkalaisille kreikkalainen. Viime presidentinvaaleissa hän oli ironia-Paavo, joka suhtautui presidenttikampanjaansa leikillisenä kuningashaaveena. Jos joku kuvitteli mukikaupan olevan huumoria, hän erehtyi.

Väyrynen on käsitellyt takavuosien poliittisia pettymyksiään myös tekemällä näytelmiä edesmenneistä presidenteistä. Ensin Kekkosesta ja nyt Mauno Koivistosta. Kekkosta kolmikymppisenä ministeriuransa aloittanut Väyrynen näytteli itse, kuinkas muuten.

Kun emopuolue keskusta veti maton Väyrysen alta ja tuomitsi pikaoikeudenkäynnillä presidenttiehdokkaaksi Matti Vanhasen, oli ajankysymys milloin Paavo tulee mutkassa rinnalle. Keskustalle kunniapuheenjohtaja Väyrysen ehdokkuus on kiusallinen asia.

Maailma on nähnyt poliittisia minivallankumouksia, jotka ovat uhmanneet mielipidemittauksia. Ensin oli brexit, sitten Trump. Joko nyt nähdään Väyxit?

Kommentti: Tulihan se sieltä – jäsenäänestys

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Presidentilinna elää päämiehensä mukana - loppuun asti. Suruliputus Mauno Koivistolle.

Hiukan hymyilytti joitain aikoja sitten, kun koko media, eritoten vanhurskaat porvarimediat, koki asiakseen ryhtyä etsimään SDP-paralle presidenttiehdokasta. Puolue kun ei näyttänyt osaavan edes asettaa presidenttiehdokasta murskaavaa Sauli Niinistöä vastaan.

Säälistäkö valtamedia SDP:lle pyyteetöntä apuaan tarjosi?

No ei todellakaan. Se näki tilaisuuteensa koittaneen vaarallisesti gallupeissa kasvaneen SDP:n saattamiseksi naurunalaiseksi. Se oli tietävinään, missä SDP:n heikoin kohta on ja iski sinne – itsetuntoon.

Tänään oli sitten vastauksen paikka, kun kolme voimakasta naista ilmoittautui ehdokkaiksi SDP:n jäsenvaaliin. Tuula Haatainen ensin ja Maarit Feldt-Ranta muutamaa tuntia myöhemmin. Sirpa Paatero on toistaiseksi viimeisin ilmoittautunut.

Se tietää jäsenvaalia elokuussa. Puoluevaltuusto päättää sitten lopullisen ehdokkaan asettamisesta syykuussa. Se tietää kohtuullisen tiivistä kampanjaa loppuvuodeksi valitulle presidenttiehdokkaalle. Samaan aikaan käydään vaalikamppailua maakuntavaltuustoista, joten huisketta puolueaktiiveille riittää koko loppuvuosi. Aktiiveille riittää huisketta kesäksikin, sillä SDP:n ehdokkuudesta pitää kamppailla ja käydä esivaali.

Porvarimedialle näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa ymmärtää, että SDP on läpeensä demokraattinen puolue, jonka proseduurit ottavat aikansa. Se, että puheenjohtaja Antti Rinne halusi antaa aikaa kahdelle merkittävälle ehdokkaalle, Eero Heinäluomalle ja Jutta Urpilaiselle, ei ole mikään heikkouden osoitus, päinvastoin.

SDP ei ole mikään hätähousujen puolue. mitä ei aina ole ole helppo hyväksyä tänä sekuntijournalismin aikana. Kun uutinen ei heti tipahda käteen tai rulo-pöydälle, Billy Wilderin mainion komedian mukaisesti, ryhdytään uutista vääntämään itse.

SDP:n ehdokasasettelu päättyy 26.6. Vielä ehdokaskaartiin mahtuisi. Olisiko miehen paikka?

Kommentti: Mihin kaikkiin hullutuksiin tulee suostua?

Kuva: AFP PHOTO/Kazuhiro Nogi
11-vuotias jättiläispandarouva Shin Shin huilaa japanilaisessa eläintarhassa.

Vaasan hallinto-oikeus totesi lainvastaiseksi Ähtärin kaupungin päätöksen myöntää takaus Ähtärin eläinpuiston pandatalon rakentamiseen. Vaasan hallinto-oikeus päätti, että kaupunki otti asiassa liian suuren taloudellisen riskin.

Joku pandaintoilija varmasti vetää tästäkin herneet nenään ja kutsuu minua ilonpilaajaksi, mutta siitä vaan. Takapuoleni kyllä kestää merivettä ja miksei Ähtärinjärvenkin vettä.

Ähtäri on talousvaikeuksien kanssa kamppaileva pieni 6 000 asukkaan kunta, jonka talous voi horjahtaa jo siitä, että pari ihmistä sairastuu vakavasti ja joutuu kalliiseen erityissairaanhoitoon.

Useimmiten Ähtärintyyppisissä pikkukunnissa kunta on suurin työnantaja. Ja loputkin työnantajat venetehdasta lukuunottamatta liittyvät tavalla tai toisella julkiseen sektoriin. Tällaisen kunnan taloudellinen kantokyky ei ole kovin hääppöinen. Oikeuskin totesi saman.

Ymmärrän kyllä kunnanisien kiihkon saada matkailijoita lisää kuntaan. Joku raja sillä kuitenkin pitää olla. Pandat ovat herkkiä eläimiä, joiden elämisen emmeet Ähtärin talvessa eivät ole ollenkaan taatut. Muutkin riskit ovat suuret. Liian suuret. Raja tuli nyt vastaan oikeuden päätöksellä. Ihan kaikkiin humputuksiin ei pidä suostua.

Kaksi Pandaa voi käydä arvaamattoman kalliiksi. Suosittelen tilalle vaikkapa teepussinheiton ja suoukonkannon MM-kisoja. Riskit ovat pienemmät ja lehdistöjulkisuus taattu.