Samaan tapaan koulu heijastaa myös niitä yhteiskunnan kielteisiä puolia, jotka kuvaavat tätä aikaa. Joskus oli olemassa aika, jolloin sivistys oli kaikille yhteistä. Jatkuva muutos on enää pysyvää ja opetuksestakin on tullut räätälöity palvelu, jota opettajien odotetaan annostelevan metrimittaisena kuin kangaskaupassa.

Koulun arjessa oppimisen tuen määrä on kasvanut jyrkästi. Se, mikä oli ennen marginaalissa, on nyt normaalia. Esimerkiksi käytöksen ongelmat, joita oli ennen murrosikäisillä yläasteella, ovat siirtyneet arkipäiväksi varhaiskasvatukseen. Monet perheet ja siten lapset sekä nuoret voivat pahoin.

Meneillään oleva sote-uudistus tarjoaa tervetulleita parannuksia oppimisen, sivistyksen ja hyvinvoinnin tuottamiseen. Moniammatillisuus ja yhteistyö ovat kouluissa jo arkipäivää. Muutoksen myötä näistä palveluista voidaan rakentaa kokonaisvaltaisempia. Tuloillaan on kuitenkin vielä soteakin suurempi murros siinä, kuinka yhteiskunnan rakenteilla pystytään vastaamaan eriarvoisuuteen ja hyvinvointivajeeseen tulevaisuudessa.

Korkealuokkaisten palveluiden järjestämiseen tarvitaan lisää työvoimaa ja lapsia. Maahanmuutto on myös keskeisessä asemassa tulevaisuuden päätöksenteossa. Kunnan palveluiden keskeisin tehtävä tulevaisuudessa on tukea yhteiskuntaan sopeutumista ja elinikäisen oppimisen taitojen karttumista. Tarvitsemme paljon avointa mieltä siinä, että osaamme arvostaa erilaisuutta ja yhteistyötä.

Vaikka kuva on monelta osin synkkä, on nähtävillä myös paljon toivoa. Opetuksen ja varhaiskasvatuksen henkilökunta Suomessa on maailman koulutetuinta ja parasta. Nyt on yhdessä löydettävä sellaiset toiminnan rakenteet, jotka tukevat hyvinvointia ja oppimista mahdollisimman tehokkaasti ja varhaisessa vaiheessa. Koulu ja varhaiskasvatus kokoaa lapset sekä nuoret päivittäin. Niiden yksiköt ovat siis myös luontevia paikkoja tuen, avun ja ohjauksen järjestämiseen.

Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri ja opettaja Lapualta.