[pro_ad_display_adzone id=68868]

”Koulutus on yksinkertaisesti liian kallis” – Toisen asteen opinnot jäävät monelta rahapulan vuoksi

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Kokelaat valmistautuivat tekemään sähköisen ylioppilaskirjoituksen keskiviikkoaamuna maaliskuussa Ressun lukiossa.

Joka neljäs opiskelija kertoo keskeyttäneensä toisen asteen opinnot osittain rahapulan vuoksi, kertoo Pelastakaa lapset -järjestö. Sen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este.

Järjestön mukaan lukion kustannukset voivat nousta 2 600 euroon ja joidenkin ammatillisten tutkintojen hinta vielä korkeammaksi. Kustannuksia aiheuttavat esimerkiksi oppikirjat ja työvälineet, kuten suojavaatteet ja kokkiveitset.

Nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahapulasta kärsivät eniten ammatillisen linjan opiskelijat. Rahanpuute on vaikuttanut lähes joka kolmannen päätökseen keskeyttää koulutus.

– Pelastakaa lapsille tulleiden avustuspyyntöjen kautta olemme nähneet, että toisen asteen oppimateriaalien hinta on sadoille perheille aivan liian korkea. Uskomme, että nämä yhteydenotot ovat vain jäävuoren huippu, sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta tiedotteessa.

– Monelle ammatillinen koulutus tai ylioppilastutkinto on yksinkertaisesti liian kallis. Tässä tilanteessa lapsen oikeudet eivät toteudu.

Tärkeintä olisi saada jokainen nuori kouluttautumaan vähintään toisen asteen tutkintoon.

Pelastakaa lasten mukaan viisitoista prosenttia suomalaisista ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa 25 ikävuoteen mennessä. Osuus on suuri etenkin pienituloisten perheiden lapsilla, mikä katsotaan ongelmalliseksi köyhyyden periytymisen kannalta. Alle 18-vuotiaista suomalaisista lapsista yli 100 000 kuuluu pienituloiseen perheeseen.

Tiedot perustuvat Valtion nuorisoneuvoston sekä Nuorisotutkimusverkoston tammikuussa 2018 julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietoihin.

Useat lapsi-, vanhempi- ja opiskelijajärjestöt vaativat lukio- ja ammatillisten opintojen muuttamista maksuttomiksi. Järjestöt avaavat syyskuussa kansalaisaloitteen, jossa viranomaisia vaaditaan selvittämään, miten maksuttomaan toisen asteen koulutukseen voitaisiin siirtyä.

– Tärkeintä olisi saada jokainen nuori kouluttautumaan vähintään toisen asteen tutkintoon, yhtäkään nuorta ei voi jättää syrjäytymään opintojen hintalapun takia, sanoo Sakki ry:n varapuheenjohtaja Pinja Perholehto.

”Suurin saavutus oli kieltää pahvimukit” – Muistelmakirja paljastaa: Lasse Laatunen ei ottanut nykyistä ministeriä vakavasti

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Oikeusministeri Antti Häkkänen ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (oikealla) eduskunnan täysistunnossa.

Yle teki kesällä 2013 tehdä jutun työllisyys- ja kasvusopimukseen kaavailluista kriisilausekkeista. Kiireinen EK:n työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen päätyi antamaan haastattelun golf-kentältä.

Laatusen ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittajan Arto Niemisen kirjoittamassa Laatusen uraa läpikäyvässä muistelmakirjassa Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House) kerrotaan, miten Laatunen sai tämän jälkeen Kai Mykkäseltä viestin, jonka mukaan oli harkitsematonta antaa haastattelu golfkentältä.

Kokoomuslainen Mykkänen toimi tuolloin EK:ssa vaikuttamishankkeista ja uudistumisesta vastaavana johtajana. Tätä nykyä hän on Sipilän (kesk.) hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri.

Kirjan mukaan Laatunen ei oikein jaksanut ottaa Mykkästä vakavasti.

”Mykkäsen suurin saavutus Etelärannassa oli kieltää pahvimukit ympäristölle vaarallisina. Fiksut sihteerit piilottivat pahvimukit tiettyyn kaappiin, jota Mykkänen ei tiennyt. Muut tiesivät ja käyttivät niitä niin kuin ennenkin”, kirja kuvaa.

Hapan kommentointi Mykkäsen tärkeiksi näkemille asioille jatkuu.

”Lisäksi Mykkänen halusi asentaa EK:n toimitalon Palacen katolle aurinkopaneelit ja hankkia autotalliin kymmenen pyörää, joilla asiantuntijoiden olisi pitänyt kulkea ministeriöihin kokouksiin ja eduskunnan valiokuntiin kuultavaksi. Oletettavasti talo olisi tarjonnut pyykkipojat housujen lahkeisiin, etteivät ne olisi menneet ketjujen väliin”.

Laatusesta aurinkopaneelit Palacen katolla olisivat olleet lähes yhtä synkkä näky kuin sirppi ja vasara eduskuntatalon katolla.

”Polkupyörät hallintojohtaja Hannu Rautiainen jätti hankkimatta.”

EK yritti estää Lasse Laatusen läksiäishaastattelut – tänään julki kirjan verran muistelmia

Kuva: Pekka Sipola
Lasse Laatunen ei pidä EK:n työmarkkinapoliittista alasajoa viisaana toimintana.

Kolme vuotta sitten Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) työmarkkinajohtajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt Lasse Laatunen ja Ylen pitkäaikainen työmarkkinatoimittaja Arto Nieminen ovat kirjoittaneet Laatusen uraa läpikäyvän muistelmakirjan Kolmikannan kulisseissa – Lasse Laatusen neljä vuosikymmentä työmarkkinapolitiikassa (Art House).

Yhteistyössä tehdyn kirjan tarinan runko on Laatusen itsensä käsialaa. Juristi Laatunen aloitti 1973 asiamiehenä Suomen Työnantajain Keskusliitossa (STK), joka sittemmin on muuttunut fuusioiden seurauksena EK:ksi.

Vuoden 2005 fuusiossa Palvelutyönantajat ja STK:n seuraaja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT yhdistettiin yhdeksi elinkeinoelämän etujärjestöksi EK:si. Laatunen pitää fuusiota virheenä. Jäsenten intressit menevät ristiin. Edunvalvonta vaikeutuu.

Laajasti verkottunut ja vaikutusvaltainen Laatunen toimi työnantajakeskusjärjestössä monissa eri tehtävissä. 1984 hänet valittiin STK:n laki- ja sosiaaliasiain johtajaksi. Tässä ja tätä seuraavissa rooleissa hän on jättänyt ison kädenjäljen muun muassa vuosikausia neuvoteltuun eläkeratkaisuun 2014.

Kirjan mukaan valtiovarainministerinä toiminut Antti Rinne (sd.) otti roolia eläkeratkaisun loppuvaiheissa, kun näytti, että Kuntatyönantajat KT olisi lähtenyt Akavan kelkkaan ja jäänyt ratkaisun ulkopuolelle.

Asiat järjestyivät, kun Rinne otti yhteyttä Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajana toimineeseen Antti Lindtmaniin, joka puolestaan kertoi soittavansa Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jaloselle. Pian palaset loksahtivat paikoilleen.

Lasse Laatunen on vaikuttanut työmarkkinaratkaisujen ohella keskeisesti lukuisiin suomalaisen sosiaalipolitiikan ja työelämän lainsäädännön uudistuksiin.

Sosiaali- ja terveysministereistä Laatunen kertoo arvostavansa uransa parhaimpana Sinikka Mönkärettä (sd.).

Ihalaisen kanssa yhteinen aaltopituus.

Laatunen ja Nieminen katsovat ay-liikkeen olleen poliittisesti vahvimmillaan Sorsan IV hallituksen ja Lipposen hallitusten aikana. Toimintatapa muuttui Lauri Ihalaisen puheenjohtajakaudella SAK:ssa.

”Ihalainen oli yhteistyökykyinen kaikkiin suuntiin, myös työnantajiin. SAK:n ja STK:n (ja sen seuraajien) neuvotteluakseli voimistui ja työmarkkinaneuvottelut työ- ja sosiaalilainsäädännön hankkeissa irtautuivat poliittisista suhdanteista”.

SAK:n puheenjohtajana 1990–2009 toiminut Ihalainen oli Laatuselle tuttu jo pidemmältä aikaa. Ihalainen saa kirjassa varauksetonta kiitosta. Työmarkkinakuvioissa he kokivat olevansa samalla aaltopituudella. Perhetuttuja lähensi entisestään lasten syntyminen samana päivänä, tosin eri vuosina.

Loppusanoissaan Arto Nieminen kirjoittaa – tässä yhteydessä keihinkään henkilöihin viittaamatta – miten on ollut niinkin, että vain kaksi ihmistä on voinut neuvotella kaikkia suomalaisia koskevista muutoksista esimerkiksi eläkejärjestelmään tai työttömyysturvaan.

”Se on lukumääräisesti varsin vähän. On vaikea arvioida, olisiko laajemmalla porukalla saatu parempia ratkaisuja aikaan”.

”Tsemppiä.”

Paavo Lipposta kirja kuvailee ”sodan jälkeisen ajan parhaana pääministerinä”. Kirjoittajat katsovat Lipposen lopulta toteuttaneen isoja Etelärannan tavoitteita, kun hän pääministerinä karsi julkista taloutta, teki leikkauksia ja vei Suomen Euroopan ytimeen.

”Lipposkritiikki tulikin ay-liikkeen demarijohtajilta. Esko Ahon tapaan myös Paavo Lipponen sai niskaansa yleislakkouhan työttömyysturvaleikkaussuunnitelmien takia.”

Kun asiaa ratkottiin eräässä tapaamisessa, kirjan mukaan Lipponen kääntyi hissin ovella Laatusen puoleen ja toivotti tsemppiä.

”Siinä demaripääministeri kannusti työnantajapomoa. Laatunen kertoi tsemppitoivotuksesta myöhemmin Lauri Ihalaiselle. Ihalaista ei paljoa naurattanut.”

Lasse Laatunen itse kertoo pitävänsä Paavo Lipposta parhaana pääministerinä sotavuosien jälkeen.

Sipilän pelisilmä petti.

Laatunen ei ole ollut minkään puolueen jäsen. Liki aina hän kertoo äänestäneensä Ben Zyskowiczia (kok.).

”Toisaalta on Laatusesta joskus puhuttu myös Etelärannan ainoana demarina, mitä hän ei tietenkään ole. Hän osasi rakentaa suhteensa myös demaripäättäjiin, ja ne suhteet olivat lämpimät. Kaveruussuhde Lauri Ihalaiseen on tästä tietysti ääriesimerkki, mutta Laatusella on takataskussaan paljon muitakin demarinimiä, viimeisenä varmaankin Antti Lindtman, jota Laatunen pitää arvostettuna nousevana tähtenä”, kirja kertoo.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kuuluisa Rukan lumilla syntynyt eläke-esitys nousee myös esiin. Tosin se tuskin oli Vanhasen omaa keksintöä. Vanhasen erityisavustaja Mikko Alkio on kertonut Laatuselle, että esitys tehtiin pääministerille ja valtiovarainministeri Jyrki Kataiselle (kok.) heidän vieraillessaan OECD:ssä.

Yhteiskuntasopimuskeskustelussa Sipilän hallituksen muistutetaan sortuneen samaan virheeseen kuin toinen keskustavetoinen Ahon hallitus yli 20 vuotta aiemmin.

”Sipilä lähti heti työntämään yhteiskuntasopimustaan työmarkkinajärjestöjen kurkusta alas.” Kirjoittajat kuittaavat Sipilän poliittisen pelisilmän pettäneen.

”Häkämiehen sielussa Ruotuväen toimittaja.”

Laatusen suhteista EK:n nykyiseen toimitusjohtajaan Jyri Häkämieheen syntyy rosoinen kuva, vaikka yhteistyön vakuutetaan sujuneen ristiriidoitta.

Herrojen välille oli saattanut jäädä Laatusen takavuosien mediakommentit Jyri Häkämiehen puheisiin eläkeläisten taitetusta indeksistä. Laatunen oli antanut ymmärtää, ettei silloisen kansanedustajan pidä sekaantua asioihin, joita ei osaa.

Vasta aivan eläkkeellelähdön kynnyksellä Laatusen kerrotaan havainneen, että ”Häkämiehen sielun syövereissä asustaa sittenkin pieni Ruotuväki-lehden toimittaja”.

Työuransa päättymishetkellä Laatusen kerrotaan alkaneen saada EK:n viestinnän edustajilta Jyri Häkämieheen viittaavia soittoja, joissa toivottiin, ettei Laatunen antaisi läksiäishaastatteluja. Tätä toivetta Laatunen ei noudattanut.

”Kyllä mekin temput tiedetään.”

Kirjan kiinnostavista yksityiskohdista yksi liittyy niin kutsuttuun kassakaappisopimukseen keskustan Paavo Väyrysen, kokoomuksen Ilkka Suomisen ja RKP:n Christoffer Taxellin välillä. He olivat sopineet porvarihallitukselta vuoden 1987 vaaleihin.

Laatunen sanoo tietävänsä, että STK ei järjestönä puuttunut vuorineuvosten ja porvaripoliitikkojen kassakaappioperaatioon.

Laatusen mielestä kassakaappisopimusta on julkisuudessa käsitelty liiaksi Paavo Väyrysen juonena. ”Laatunen näkee isompana perusteena SDP:n ja SAK:n vahvan vallankäyttöakselin murtamisen, jota usein tuki myös SKDL SAK:n kommunistien kautta”.

Laatunen kertoo myös silloisen, nyt jo edesmenneen Hiihtoliiton puheenjohtajan Eino Petäjäniemen tapaamisesta vuodelta 1993. Petäjä oli sanonut yks kaks illanvietossa, että ensi talvena suomalaiset hiihtäjät eivät häviä norjalaisille lähtövaatteen alla valmiiksi kahta minuuttia, sillä ”kyllä mekin temput tiedetään”.

Suomalaisten hiihto sujuikin hyvin seuraavana talvena. ”Tarinalla on merkitystä, kun tietää, mitä kaikkea hiihdon ympärillä sitten myöhempinä vuosina tapahtui”, kirjoittajat päättelevät.

”Jos keinovalikoima on hävitetty, sitä ei hetkessä luoda uudelleen.”

Kirjan loppusanoissaan Lasse Laatunen katsoo, että eteneminen kohti hajautettuja työmarkkinaneuvotteluja ja paikallista sopimista on oikea malli.

Hän ei kuitenkaan pidä viisaana Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinapoliittista alasajoa.

”Maailma ei ole stabiili tulevaisuudessakaan, eivätkä sitä ole työmarkkinatkaan. Kannattaa muistaa historian opetukset. Liitot eivät ole toistensa sopimusten koordinoijia. Kullakin liitolla on sopimusautonomiansa. Siihen voivat kajota vain keskusjärjestöt jäsenliittojensa osalta”, Laatunen kirjoittaa.

Olennainen kysymys työmarkkinoilla on Laatusen mukaan se, miten vältetään vuoden 2007 liittokierroksen ”palkkakatastrofin” toistuminen.

”Muuttuvissa olosuhteissa pitää olla käytettävissä hädän hetkellä mahdollisimman laaja toimenpidearsenaali. Ei sitä käyttää tarvitse, ellei ole pakko. Jos keinovalikoima on hävitetty, sitä ei hetkessä luoda uudelleen”, hän toteaa.

Arto Niemisen mukaan työnantajat tarvitsevat jonkin tahon koordinoimaan, ettei alojen välinen palkkakilpailu karkaa käsistä.

”Koordinointia tarvitsee myös palkansaajapuoli. Ja koordinointi on vain peitenimi tulopolitiikalle. Keskitetyt tuloratkaisut ovat aina olleet työnantajille halvempia kuin liittoratkaisut”, Nieminen kirjoittaa.

Keskustelua aiheesta

[pro_ad_display_adzone id=139152]

Britannian Mayn ”renessanssi-puhe” hurmasi eurooppaministerit – Sampo Terhokin kuvasi otetta ”rakentavaksi”

Kuva: Lehtikuva

Britannian pääministerin Theresa Mayn (kuvassa) rakentava ote sai maanantaina Brysselistä vuolaasti kehuja. Kaupungissa koolla olleet eurooppaministerit pitivät Mayn ”renessanssi-puhetta” askeleena oikeaan suuntaan.

– Rakentava ote on sama, joka meillä on. Se on mielentila, kehui EU:n brexit-neuvottelija Michel Barnier Mayn perjantaista puhetta Firenzessä.

Britannian ja EU:n neljäs neuvottelukierros alkoikin maanantaina suotuisten tähtien alla. Tulosta ei ole syntynyt tätä ennen juuri lainkaan, mutta neuvotteluiden toivotaan vauhdittuvan tulevina päivinä.

Eurooppaministeri Sampo Terho (sin.) kuvasi hänkin Mayn otetta rakentavaksi, mutta muistutteli, ettei neuvotteluita käydä julkisten puheiden kautta.

– Pitää olla konkreettisia ehdotuksia, joita tuoda pöytään, Terho sanoi.

Barnier taustoitti ministerit juuri ennen neuvottelukierroksen alkua. Selvyyttä haetaan Terhon mukaan yhä siihen, miten Britannia aikoo huolehtia kansalaisten oikeuksista tai minkälainen rahoitusratkaisu saarivaltiolle kelpaa. Myös Irlannin rajakysymys on vielä pitkälti avoinna.

Eurooppaministerit keskustelivat myös siitä, mitä tehdä Britannian 73 paikalle EU-parlamentissa. Suomen kantana on Terhon mukaan, että niin meppien määrän kuin budjetin täytyy pienetä brexitin myötä.

– Ilmoitin myös, että Suomi ei pidä ylikansallisia listoja hyvänä menettelynä, Terho kertoi.

Ylikansallisia listoja, joissa EU-kansalainen saisi eurovaaleissa äänestää myös EU-puolueiden asettamia ehdokkaita, on pyöritelty EU:ssa jo pitkään. Viime aikoina ehdotus on noussut uudelleen esiin, koska yhteislistat voisivat tuoda EU:ta lähemmäs ihmisiä.

Komissio yrittää jatkaa dialogia Puolan kanssa.

Puolan oikeuslaitoksen luisuminen kohti poliittista ohjausta oli sekin eurooppaministerien asialistalla. Suomi tukee Terhon mukaan komission yritystä käydä vuoropuhelua Puolan kanssa

– Korostettiin maa toisensa jälkeen, että jonkinlainen ratkaisu pitää löytyä ja kannustettiin dialogiin komission ja Puolan välillä, Terho summasi.

Komission varapuheenjohtajan Frans Timmermansin mukaan työtä on tehtävänä vielä paljon. Komissio toivoo, että niin sanottu Venetsian komissio arvioisi uudistukset, joiden arvioidaan vievän oikeuslaitoksen riippumattomuutta.

Ministerit eivät tehneet vielä maanantaina päätöksiä. Timmermansin mukaan komissiolla on työkalut puuttua yhteisiä arvoja rikkovan jäsenmaan toimintaan, eikä se epäröi niitä käyttää.

– Myöhemmin tänä vuonna tai sen jälkeen voi tulla hetki, että meidän pitää ottaa vastuu. Meillä on tarvittavat työkalut ja jos tarvetta, emme epäröi käyttää niitä.

Komissio voi käynnistää seitsemännen artiklan, mikä voisi johtaa siihen, että Puolan äänioikeutta EU-kokouksissa rajattaisiin.

STT–ANNIINA LUOTONEN

”Vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta” – tutkija arvioi asetelmia kohti presidentinvaaleja

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö ja vaimo Jenni Haukio juhlivat vuonan 2012 toisen kierroksen tulosten ratkettua.

Presidentinvaalien eteneminen toiselle kierrokselle vaatii ennakkosuosikki Sauli Niinistön kilpakumppaneilta täydellistä onnistumista, arvioi eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta. Jos Niinistö saisi ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valittaisiin suoraan presidentiksi.

Gallupmenestystäkin keränneen Niinistön asemia vahvistaa hänelle kerätty valtava 156 000:n kannattajakortin potti, joka julkistettiin maanantaina. Kyse on politiikan tutkijan mukaan ”veret seisauttavasta kampanja-avauksesta”, vaikka Niinistön kampanjaa ei vielä ole edes virallisesti avattu.

– Onhan tämä sellainen lähtö, että näiden toisten ehdokkaiden kilpailuasetelma suhteessa Niinistöön näyttää erittäin hankalalta. Jos joku aikoo kisan toiselle kierrokselle työntää (viedä), kyllä se vaatii täydellistä kampanjan onnistumista haastajalta, sanoi Jokisipilä STT:lle maanantaina.

Jokisipilän mukaan mahdollista toiselle kierrokselle etenevää Niinistön haastajaa on vaikea veikkailla, koska vaalikampanjointi on vielä hyvin alussa. Ainakin vihreiden Pekka Haavistolla ja perussuomalaisten Laura Huhtasaarella voisi hänen mielestään tämänhetkisessä valossa olla mahdollisuus siihen.

Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien määrä on ”nelinumeroinen”.

Istuva presidentti Niinistö pyrkii ehdokkaaksi tammikuun presidentinvaaleihin valitsijayhdistyksen kautta. Ehdokkuuteen olisi riittänyt 20 000 allekirjoitettua kannattajakorttia.

Niinistö kiitti maanantaina kaikkia kannattajakortin allekirjoittaneita.

– Nöyrin kiitos saamastani tuesta! Tuli 156 000 kannustusta, se antaa voimia, presidentti kirjoitti Facebookissa.

Niinistön kannattajayhdistys sai kannattajakortteja niin tapahtumissa kuin postitse yksityishenkilöiltä, kertoo kampanjapäällikkö Pete Pokkinen.

– Kortteja tuli todella paljon postissa yksityishenkilöiltä, jotka olivat keränneet niitä esimerkiksi kaveripiiristään.

Niinistö on ilmoittanut aloittavansa vaalikampanjansa vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Sitä ennen hän osallistuu muutamiin keskustelutilaisuuksiin loka- ja marraskuussa.

Pokkisen mukaan kansanliikkeen budjetista tulee pienempi kuin Niinistön presidentinvaalikampanjalla oli vuonna 2012. Tuolloin Niinistön kampanjakulut olivat vaalirahoitusilmoituksen mukaan noin kaksi miljoonaa euroa. Tarvetta puoluerahoitukselle ei näytä olevan.

Virallisen ilmoituksen ehdokkuudestaan ovat tehneet Tuula Haatainen (sd.), Pekka Haavisto (vihr.), Matti Vanhanen (kesk.), Merja Kyllönen (vas.), Laura Huhtasaari (ps.) ja Nils Torvalds (r.).

Myös Paavo Väyrynen pyrkii ehdokkaaksi kannattajayhdistyksen kautta. Kampanjapäällikkönä toimiva Seppo Hauta-aho kertoi maanantaina, että Väyryselle kerättyjen kannattajakorttien lukumäärä on tällä hetkellä nelinumeroinen.

– Mutta kyllä paljon kerättävää vielä on. Tavoitteemme on, että 20 000 korttia olisi kerätty itsenäisyyspäivään mennessä, Hauta-aho sanoo.

Perussuomalaisista irtautuneet siniset eivät ole vielä päättäneet, asettuvatko he tukemaan jotain tiettyä ehdokasta vai jättävätkö he ottamatta presidentinvaaleihin kantaa. Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin.) sanoi Brysselissä maanantaina, että päätös asiassa tehdään lähiviikkoina.

STT–MATIAS ÅBERG, REETA PAAKKINEN

”Laittaa jäitä hattuun liittovaltiovisioihin” – Sampo Terho arvioi Saksan vaalitulosta

Kuva: LEHTIKUVA / ANNIINA LUOTONEN

Saksan sunnuntainen vaalitulos laittaa eurooppaministeri Sampo Terhon (sin.) mukaan jäitä hattuun EU:n liittovaltiovisioihin.

Terho arvioi, että EU:n kehittämisvisiot asettuvat nyt lähemmäs Suomen hallituksenkin tavoitteita.

– Henkilökohtaisesti pidän sitä realistisena. Vaalitulos saattaa hyvinkin tuoda keskustelua lähemmäs myös Suomen hallitusohjelmaa ja sen henkeä, Terho sanoi suomalaistoimittajille Brysselissä eurooppaministerien kokouksen jälkeen.

Saksan liittopäivävaaleissa Angela Merkelin CDU/CSU-puolue pysyi suurimpana, mutta menetti ison osan kannatuksestaan. Samalla maahanmuutto- ja EU-kriittinen AfD nousi parlamenttiin vajaan 13 prosentin kannatuksella ja kolmanneksi suurimpana puolueena.

– Niin kauan kun turvapaikkajärjestelmän ongelmia ei korjata, nousee maassa kuin maassa uusia puolueita, jotka ottavat tämän (maahanmuuton) pääagendakseen, Terho arvioi.

Eurooppaministerien kokouksen agendalla oli maanantaina Puola ja huoli sen oikeuslaitoksen luisumisesta poliittiseen ohjaukseen. Suomi tukee Terhon mukaan komission yritystä käydä vuoropuhelua Puolan kanssa

– Korostettiin maa toisensa jälkeen, että jonkinlainen ratkaisu pitää löytyä ja kannustettiin dialogiin komission ja Puolan välillä, Terho summasi.