Sipilän, Orpon ja Sinisten hallituksen talousarvio vuodelle 2018 leikkaa pienituloisimmilta noin 37 euroa ja lisää suurituloisimpien tuloja noin 400 eurolla. Hyvinvointivaltion pohja vuotaa – yhteiskuntamme jakautuu yhä selvemmin hyvin- ja pahoinvoiviin kansalaisiin. Hieman alle viidennes suomalaisista jättää ainakin joskus lääkkeitä ostamatta tai muita hoitoja käyttämättä niiden kustannusten vuoksi. Useampi kuin joka neljäs pienituloinen vanhus ei saa riittävästi tai lainkaan kotipalvelua ja lähes viidennes ei saa riittävästi tai lainkaan kotisairaanhoitoa. Vuositasolla lähes 400 000 ulosotto-asiaa kohdistuu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.

Luin jokin aika sitten uudestaan Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin kirjan Tasa-arvo ja hyvinvointi vuodelta 2011. Teos on yhä ajankohtainen ja se osoittaa, että tuloerot ja eriarvoisuus heikentävät yhteiskunnan hyvinvointia kaikilla tulotasoilla. Politiikan tavoitteena onkin pitkään ollut väestöryhmien tulo- ja terveyserojen kaventaminen. Nykyhallituksen toteuttama politiikka osoittaa, että tästä tavoitteesta on luovuttu. Suosittelen kirjaa kaikille, mutta erityisesti maamme ministereille. Se saattaisi auttaa heitä näkemään, kuinka vahingollista nyt toteutettu politiikka on.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomesta on tullut sattumanvarainen – lapsen elämään vaikuttaa paljon se, mihin perheeseen ja mihin kuntaan hän syntyy. Monet kunnat rajoittivat lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta ja osa kunnista suurensi hoitajakohtaista lapsimäärää. Onneksi kaikki kunnat eivät lähteneet samalle tielle. Sipilän hallitus tavoitteli lasten oikeuksia heikentävillä päätöksillä taloudellisia säästöjä. Varhaiskasvatusjohtajien arvio iden mukaan säästöjä ei kuitenkaan synny. Sen sijaan byrokratia on lisääntynyt muun muassa siksi, että vanhemmat joutuvat anomaan lapselleen laajennettua varhaiskasvatusoikeutta. Yleisimmät perustelut laajennetulle varhaiskasvatusoikeudelle ovat lastensuojelulliset tai lapsen kehitykseen liittyvät syyt.

Nykyinen perhevapaajärjestelmä on monimutkainen ja vanhanaikainen. Se ei tue työn ja perheen yhteensovittamista, kannusta isiä osallistumaan lastenhoitoon, eikä se huomioi kaikkia perheitä riittävästi. Sipilän hallitus teki pikayrityksen perhevapaiden uudistamisessa, mutta hanskat heitettiin nurkkaan melko nopeasti. SDP:n valmis malli ei Sipilälle kelvannut, vaikka se olisi voitu toteuttaa vaikka heti. Nyt työ jää seuraavalle hallitukselle ja sosialidemokraatit ovat valmiita viemään tärkeän uudistuksen maaliin. Lisäksi seuraavan hallituksen tulee palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus, alentaa hoitajamitoitusta ja panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin. Kansallinen lapsistrategia on laadittava, jotta politiikka olisi jatkossa johdonmukaista ja lapsilähtöistä.