Vaikka elämmekin nyt Suomessa talouden kasvuaikaa, silti meidän kotimaastamme löytyy jopa 150 000 köyhää lasta perheineen. Onko siis suomalainen hyvinvointiyhteiskunta vain silmänlumetta? On sanomattakin selvää, että juuri heitä tulee tukea ja auttaa. Näistä apua tarvitsevista perheistä vain murto-osa saa heille kuuluvan avustuksen. Näin ei voi olla. Toiset kieriskelevät rahoissaan ja elävät kulutushysterian vuosikymmentä.

Samaan aikaan toinen osapuoli joutuu joka päivä miettimään mitä perheellä on esimerkiksi suuhun laitettavana tai millä tänään voi ansaita edes vähän, että huomiseen selvitään. Kolmannessa ryhmässä on sitten ne ihmiset, jotka näkevät niin elämän sikailijat kuin köyhätkin. Tämä ryhmä on se voima, joka voi auttaa köyhän ylös polviltaan, koska he tekevät sen myötätunnosta heikommassa asemassa olevaa kohtaan.

Nykyinen hallitus on kohdistanut kovimmat kiky-iskut juuri heikoimmassa asemassa olevien hartioille ja julmasti alkanut repimään sitä niin kutsuttua selkänahkaakin heiltä itselleen, kun muuta otettavaa ei enää ole. Tästä hyvänä esimerkkinä on alati kasvavat palvelujonot niin työttömien palveluissa, kelalla kuin ulosoton rekisterissäkin. Ei näissä jonoissa rikkaita näy.

Minun Suomessani ei 1900-luvun alkupuolen kaltaisia yhteiskuntaluokkia ole. Suomessani jokaisella tulee olla mahdollisuus elättää perheensä, kasvattaa ja kouluttaa lapsensa ja omistaa jotain mitä omaksi voi kutsua. Haluatko sinä tukea ja edistää hyvinvointiyhteiskunnan häpeää vai joko sinäkin haluat auttaa? Haluatko pysäyttää vääryyden ja rakentaa parempaa ilman luokkaeroja?

Maamme tarvitsee nyt osaajia ja asiantuntijoita. Se tarvitsee sinut, minut ja nuo muut, vain yhdessä me pystymme siihen. Tulevaisuus tulee olla avoin kaikille ja jokaisen pitää pystyä sitä tarvittaessa muuttamaan omalta kohdaltaan. Takaiskun kohdatessa perheen arjen tulee olla turvattu ja silloin apu tulee olla helposti saatavilla. Ei lyödä enää lyötyä vaan annetaan heikommassa asemassa olevienkin olla ja elää arvokas elämä. Lopetetaan turha rankaiseminen, koska lyöty ei kaipaa enää uusia iskuja. Kaikkien paremman huomisen puolesta kannattaa taistella, vaikka se sattuisikin vähän kättä ojentavaan. Me kaikki ihmiset olemme samanarvoisia ja yhtä tärkeitä.

Kirjoittaja on logistiikkavastaava ja kuntapäättäjä Kurikasta.