Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n sisällä toimiva uusi yhteisjärjestö JHL Infra edustaa raideliikenteessä, energia-alalla, lentoasemilla, puolustuskiinteistöjen ja raskaan maantiekaluston kunnossapidossa sekä lossiliikenteessä työskenteleviä ammattilaisia.

– Kaikki kuusi ovat huoltovarmuuskriittisiä aloja. Yhteisjärjestön tarkoitus on vahvistaa niiden yhteiskunnallista näkyvyyttä ja edunvalvontaa, Lillqvist kertoo.

Tarve yhteisjärjestölle nähtiin, koska JHL:n sisällä teknisten, energian ja liikenteen alat ovat jääneet hieman paitsioon.

KRIITTISEN infran parissa työskentelevien ihmisten merkitys ja rooli on noussut uudella tavalla näkyväksi Venäjän hyökkäyssodan myötä, Lillqvist sanoo.

Hän työskenteli vuosina 2004-2010 radio- ja televisioverkkojen parissa Digitalla ja oli paljon tekemisissä liikenne- ja viestintäministeriön valmiustoiminnan yksikön kanssa.

Silloin puhuttiin normaalioloista, harmaasta alueesta ja poikkeusoloista. Harmaalle alueelle siirrytään, kun tilanne eskaloituu – on erilaisia uhkia ja aktiivista sabotaasia, Lillqvist kertoo.

– Oikeastaan siitä lähtien, kun Ukrainan sota alkoi, ollaan oltu yhä voimakkaammin sillä harmaalla alueella. On kaapelivaurioita Itämerellä, drooneja, palvelunestohyökkäyksiä ja niin edelleen. Harmaasta alueesta on tullut nyt uusi normaali.

Lillqvist luonnehtii, että aiemmin Suomessa ehkä vain puolustusvoimat, poliisi ja rajavartiolaitos nähtiin turvallisuuden kovana ytimenä. Infra-alat koettiin tärkeiksi, mutta kovimpaan ytimeen niitä ei luettu, hän arvioi. Nyt erilaisten järjestelmien toimivuuden varmistamisesta on Lillqvistin mukaan tullut kovaa turvallisuutta.

– Tässä uudessa normaalissa viranomaiset ja yhtiöt joutuvat miettimään, miten heidän palvelunsa toimivat. On ymmärretty, että erilaiset häiriöt voivat lamauttaa. Keskusteluun on noussut, mihin kaikkeen se vaikuttaa jos esimerkiksi sähkönsyöttö katkeaa jollain alueella kokonaan tai tapahtuu isompi joukkoliikenteen häiriö.

EDUNVALVONTA on Petri Lillqvistin mukaan muuttanut tällä hallituskaudella muotoaan. Työmarkkinoiden vakautta ja ennustettavuutta horjuttanut ja sopimisen mallin rikkonut hallitus toi työlainsäädännön hallitusohjelman elementiksi.

– Edunvalvontaa täytyy laajentaa yhä selkeämmin niihin pöytiin, missä näistä asioista päätetään. Ei odoteta vain sitä tes-kierrosta, vaan on vaikutettava poliittiseen päätöksentekoon, hallitusohjelmaan ja virkamieskuntaan. Jos yritämme vaikuttaa lainsäädäntöön vasta siinä vaiheessa, kun se on eduskunnan isossa salissa, olemme myöhässä.

Huoltovarmuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä linjattiin, että ”suomalaisen huoltovarmuusjärjestelmän yksi keskeisistä vahvuuksista on viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen tiivis, pitkäjänteinen yhteistyö, jonka toimivuus erityisesti nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä on varmistettava”.

Lillqvist pitää harmillisena, että vaikka lopullisessa laissakin järjestöjen asema huomioidaan, lain toimeenpanosta se puuttuu – lukuun ottamatta työntekijäjärjestöjen yhtä paikkaa Huoltovarmuusneuvostossa. Siellä työntekijöitä edustaa palkansaajakeskusjärjestö SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen.

Lillqvistin mielestä on selvää, ettei työntekijöiden ääni kuulu tarpeeksi.

– Todellinen tieto siitä, miten jokin yritys pystyy käytännössä toimimaan poikkeus- tai kriisitilanteissa, on kentällä, työntekijöillä.

KENTTÄTASON työntekijäpuolen kuten JHL Infran mukanaolo huoltovarmuusorganisaatiossa olisi Lillqvistin mielestä luonnollista ja hyödyllistä.

Hän nostaa esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen sektorit ja poolit, jotka pitävät yllä ja kehittävät huoltovarmuutta ja jatkuvuudenhallintaa oman toimialansa yritysten ja organisaatioiden verkostossa. Työntekijöiden järjestöjä ei verkostoista löydy.

– Tämä on mielestäni heikkous tässä järjestelmässä. Alat ovat sellaisia, että työtä ei osaa suoraan koulun penkiltä, vaan on paljon koulutusta ja erikoistumista työtehtäviin työssä. Huoltovarmuusorganisaatiosta puuttuu tilannekuva siitä, kuka tekee kriisitilanteessa mitäkin.

– Kyllähän se, että pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä, lisää motivaatiota siihen. Ettei ole niin, että työntekijä joutuu ajattelemaan, että tiedän tästä työstä todella paljon, mutta kukaan ei kysy minulta, mitä tapahtuu, jos olen tästä työstä pois.

Lillqvistin mukaan huoltovarmuudessa on kyse myös alojen pito- ja vetovoimasta. Siitä, että tekijöitä ja aloille tulijoita riittää.

VIIME aikoina ovat puhuttaneet työelämän käytännöt drooniuhan sattuessa. Ovatko nämä asiat JHL Infran aloilla kunnossa?

– Meidän tyypithän osuvat juuri siihen ryhmään, että työtä on tosi vaikeaa tehdä etänä. Olin itse ratikkahommissa silloin, kun korona iski Helsingissä. Eihän sitä ratikkaa pystynyt etänä ajamaan. Siellä sitten ajettiin tyhjiä ratikoita ympäri kaupunkia. Matkustajia ei ollut hirveästi. Kokemus sekin, Lillqvist muistelee.

Jos viranomaiset ilmoittavat vaikkapa droonihavainnosta ja jossakin odottaa kiireellinen korjaustehtävä, on Lillqvistin mukaan viime kädessä työntekijän ratkaisu, pysyykö hän kotona vai lähteekö hoitamaan tehtävää.

– Siihen on hirveän vaikea ottaa kantaa. Se on hyvä, että tästä keskusteltiin ja on saatu jonkinlainen suosituspohjainen sopu aikaan. Mutta se tietysti on selvä, että palkka kuuluu maksaa.

Nousevatko nämä kysymykset tulevaisuudessa keskusteluun myös työehtosopimuspöydissä? Kirjataanko sopimuksiin toimintaohjeita?

– En usko, että niin käy.

Tosipaikan tullen on tärkeää, että kriittinen infrastruktuuri toimii, mutta se on toisaalta myös ensimmäinen iskujen kohde. Silloin nykytilanteessa käydyt keskustelut toimintaohjeista ovat toissijaisia.

– Silloin ollaan sotatilassa ja poikkeuslainsäädäntö otetaan käyttöön. Lippu on nostettu salkoon ja torvet soi. Tekijöitä tarvitaan silloinkin, mutta määräykset ja priorisoinnit ovat silloin ihan erilaisia. Silloin valtio määrää ja kun tomu laskeutuu, katsotaan, kuinka monta sopimusta on rikottu ja kuka maksaa mitä.

PETRI Lillqvist kritisoi hallitusta siitä, että se on runnonut läpi työmarkkinalinjauksensa ajankohdallisesti väärin.

– Se osoittaa päätösten puhtaan ideologian, että nyt tehdään, kun vihdoin on hallitus, joka pystyy tekemään nämä kaikki muutokset. Ei ymmärretty, että maailma ympärillä muuttuu ja on muuttunut pysyvästi. Romutettiin luottamus ja keskusteluyhteys, rapautettiin järjestelmää.

Hän kritisoi myös päätöstä laskea esimerkiksi VR:n valtion omistusosuuden vähimmäisrajan 50,1 prosenttiin. Lillqvist muistuttaa, että pääomasijoittajat katsovat lyhyellä tähtäimellä, mitä viivan alle jää. Markkinaehtoisessa toiminnassa jokin varautumiseen liittyvä kulu saatetaan nähdä tarpeettomana, hän sanoo.

– Siihen liittyy myös se riski, että pahimmillaan yhtiö joutuu kertomaan näistä varautumiseen liittyvistä velvoitteista jotakin, mitä ei välttämättä olisi syytä kertoa.

Lillqvist on pohtinut, että esimerkiksi VR FleetCare, joka valmistaa ja räätälöi Nato-maihin panssarivaunujen kuljetusvaunuja, olisi mielenkiintoinen kohde monille pahantahtoisille toimijoille.

– Kyllähän se voi tiettyjä tahoja kiinnostaa, minkälaisia vaunuja ne tekevät. Sen tiedon saamiseen ei tarvitse välttämättä kiivetä yöllä hämähäkkimiehen puvussa pitkin VR:n pääkonttorin seiniä ja tunkeutua jonnekin, vaan voit ostaa osan yhtiöstä ja ilmoittaa, että omistajana nyt haluaisin tiedot ja selvitykset siitä, mitä tämä osa yhtiöstä tekee.

JHL Infran virallinen nimi on Raide-, energia-, liikenne- ja kiinteistöalojen ammattilaiset JHL ry. Se syntyi lokakuussa 2025, kun Raideammattilaiset JHL ry muutti sääntöjään siten, että jäseniksi saattoi liittyä myös viisi muuta ammatti- ja sopimusalaa. Yhteisjärjestön ensimmäinen edustajakokous järjestettiin toukokuussa.

Yhteisjärjestöllä ei ole henkilöjäseniä, vaan siihen kuuluu 51 yhdistystä eri puolilta Suomea. Petri Lillqvist on hyvillään siitä, että yhteisjärjestön hallituksessa ammattialat ovat hyvin edustettuina.

– Meillä on hallituksessa 15 jäsentä, se on aika paljon, mutta näin kaikki pienimmätkin ammattialat ovat edustettuina. Ei mene siis niin, että raide pitäisi kaikki langat käsissään, hän sanoo.

UUDEN JÄRJESTÖN rakentaminen on ollut Lillqvistin mielestä antoisaa – kaikesta voidaan tehdä juuri sellaista kuin yhdessä halutaan. Monet olivat alussa täysin uuden edessä, kun kaikille aloille yhteisjärjestö ei ollut konseptina tuttu. Yhdistyksissä hallinto toimii ja toiminta jatkuu, kuten ennenkin, mutta yhteisjärjestön kautta saadaan edunvalvontaan leveämmät hartiat.

– Ensimmäinen edustajakokous oli kolmipäiväinen 6.-8. toukokuuta. Kaksi palautetta tuli ruuasta, mutta muutoin kaikki olivat tyytyväisiä. Moni sanoi, että nyt on vihdoinkin sellainen tekemisen meininki, että ollaan jonkin uuden äärellä. Odotusarvot ovat nyt isot, Lillqvist summaa.