Toki media on jälleen kerran tärkeiden asioiden sijaan keskittynyt ruotimaan kaksinaismoralistisesti mieluummin nuorten naisten normaaliin elämään kuuluvia asioita, kuten tanssimista, nauramista ja laulamista. Huoh, edellä mainittu olisi ihan oma tekstinsä, mutta keskitytään kuitenkin oikeasti merkittäviin asioihin.

Kaikkein heikommassa asemassa olevista pitää hyvinvointiyhteiskunnassa huolehtia, sillä yhteiskunta on tasan niin hyvinvoiva kuin sen heikoinkin jäsen. Onneksemme nykyinen hallituksemme on onnistunut myös pitämään lupauksistaan kiinni helpottaen monen pienituloisen arkea. Myös nykyhetken inflaatioon on pyritty löytämään apu heikompien arkeen erilaisilla korotuksilla. Kuitenkin tämän hirvittävän hintojen nousun keskellä suurempi huoleni kohdistuu myös keskituloisten osaan.

KESKITULOINEN maksaa polttoaineesta, sähköstä ja ruuasta, kuten suuri- ja pienituloisetkin. Pienituloisilla tätä kuitenkin kompensoidaan erilaisten tukijärjestelmien kautta ja toisaalta suurituloisille näiden menojen prosentuaalinen osuus tuloihin nähden on kuitenkin pieni.

Moni varmasti ajattelee, että ”mitä sitten, eihän keskituloisella ole kuitenkaan mitään hätää”. Ja tässä mennäänkin sitten eniten metsään: juuri keskituloinen on se, jonka paine pärjäämisestä onkin kaikkein kovinta.

Monilla menot ovat suhteessa tuloihin tiukalle mitoitettuja, eikä esimerkiksi kulutuksen karsiminen olekaan yhtäkkisesti niin helppoa. Keskituloinen painaakin entistä kovemmin töitä inflaation keskellä, jättäen entistä vähemmän aikaa parisuhteelle, perheelle, ystäville ja omalle hyvinvoinnilleen. Sitten kun keskituloinen uupuu, ei hän pyydä apua.

Keskituloinen ajattelee, että hänen pitää pärjätä, sinnitellä, eihän hän kuuluu niihin yhteiskunnan heikompiin. Sitä paitsi, jos hän pyytäisi apua, ei hänellä olisi siihen varaa, koska vaikkapa perhetyö ei hänen kohdallaan olisikaan tulojen mukaan ilmaista.

NÄIN itsekin keskituloisena uskallan kuitenkin viikonlopun jäljiltä ajatella vähän valoisammin, vaikka media asiaan ei kiinnittänytkään juuri huomiota. SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokous Kuopiossa poiki nimittäin monta positiivista uutista myös muille kuin pienituloisille.

Sähkön hintakatto, kaksivuotinen esiopetus (poistaisi varhaiskasvatusmaksun 5-vuotiailta), pieni- ja keskituloisten tuloverotuksen keventäminen, varhaiskasvatusmaksujen alentaminen kaikissa tuloluokissa sekä polttoaineen sekoitevelvoitteen kevennyksen jatkaminen vuoteen 2023 ovat osa niistä toimenpiteistä, joita SDP:n inflaatiopaketissa esiteltiin. Vihdoin jotain konkreettista myös keskituloisten helpotukseksi!

Kirjoitukseni nostaa keskituloisten tilanteen tapetille, mutta tarkoituksena ei ole vähätellä pienituloisten hätää, päinvastoin. Edelleen olen sitä mieltä, että yhteiskunnan toimivuus mitataan sen kyvyllä huolehtia heikoimmassa asemassa olevista.

Haluan tällä herättelyllä kuitenkin nostaa sitä ajatusta, että joskus ne, joiden hätä ei näy tai kuulukaan kaikkein selkeimmin, ovat niitä, joihin katsetta pitäisikin kääntää. Ehkäpä sen myötä ihmisten paha olo ei enää näkyisikään roskamedioiden kommenttipalstoilla toisten ihmisten iloa arvostellen vaan voimia riittäisi vaikkapa johonkin hyvään.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja Ähtäristä.