Jätteiden ja romujen keräys on nyt paremmin organisoitu ja kierrätystä ja uusiokäyttöä harjoitellaan. Hyvä niin. Maailman mittakaavassa jäämme kuitenkin koko ajan luokalle koska kulutushysteria meidän leveysasteellamme yhä jatkuu ja kehittyvissä maissa koetaan tärkeäksi päästä kuluttamisen kyytiin mukaan.

Tuli tämä jatkuvan talouskasvun ideologia, jota ei voi toteuttaa ilman kasvavaa tuotantoa.  Olihan tässä vahva linkki myös työllisyyteen. Kestokulutushyödykkeiden eliniästä alettiin tinkiä tarkoituksella vaikka teknologia olisi päinvastoin sallinut elinikäisten hyödykkeiden valmistamisen. Korjauspajoja meillä ei enää juuri ole. Teknologian kehitys ja massatuotanto toivat arkea helpottavat hyödykkeet yhä laajempien väestönosien ulottuville meillä ja muualla.

Kestävästä kehityksestä on puhuttu melko pitkään. Omantunnon lepyttämiseksi ylläpidetään väitettä, että uudella tekniikalla ympäristö ja ilmasto ehtivät vielä pelastua. Itse näen, että keskeisintä on kulutustottumusten muutoksen aikaansaaminen. Ilman suuria ponnistuksia emme pysty tähän edes itse. Miten realistista ja millä aikavälillä voimme toivoa, että myös kehittyvien maiden köyhät ihmiset ottavat tämän vaatimuksen todesta? Sadat miljoonat ihmiset eivät ole vielä nähneet ensimmäistäkään pesukonetta. No mitäpä ne niillä tekisivätkään kun puuttuu vielä sähkö ja vesi – toteaa moni kyynikko.

Verotetaan lisää  – lentovero, autovero, bensavero, ALV:n nosto ym. –  mitä vielä lisää ympäristön ja ilmaston nimissä. Eihän tämä rikkaita hetkauta. Riittääkö toimenpiteen mittakaava ympäristö-ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi? Tuskin, kunhan taas omaatuntoa hiukan silitellään. Tämä tie tarkoittaa, että olemme siis valmiit jakamaan kansaa lisää. Yhteisen arjen kokemukset vähenevät taas. Köyhillä on vapaus jäädä kotiin.

Etsittäessä ratkaisuja ympäristöongelmiin ja ilmastonmuutoksen hallitsemiseen meidän tulisi puhua paljon nykyistä enemmän kulutustottumusten muutostarpeesta. Miksi kestävä kehitys ei voi tai ei saa tarkoittaa kestohyödykkeitä – paino sanalla KESTO? Mitä seurauksia olisi sillä jos veisimme kehitystä kohti vähemmän brändi-keskeistä maailmaa?

Mielestäni ollaan väärillä jäljillä jos laaja valikoima yhdistetään käsitteeseen hyvinvointi. Hyvin voidakseen ihminen ei tarvitse läheskään kaikkea tuota, mitä markkinoilla tarjolla on. Varakkaiden mieltymysten esilläpitoa kaupoissa subventoi laaja väestönosa, joka päivästä toiseen ostaa vain nopeasti kiertäviä tuotteita. Juuri tämä tekee vaikeaksi muuttaa tilannetta, mutta ei mahdottomaksi.

Nyt ikäni näyttää antavan minulle yhä paremman suojan brändi-ja kertakäyttökulttuuria vastaan. En suostu kuluttamaan aikaani brändihyllyjen välissä. En suostu siihen, että minun pitäisi yksinkertaisen jugurttiostoksen takia verrata satoja vaihtoehtoja. En usko olevani tässä toisinajattelija.

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.