Valinta ei ole välttämättä tällä selvä, ellei Krista Kiuru tai Antti Lindtman päätä vetäytyä tuloksen kuultuaan. Yleinen uskomus on, että mikäli ero äänissä on selvä ja äänestysprosentti on korkea, toiseksi jäänyt luopuu, eikä äänestystä puoluekokouksessa tarvita.

Jos neuvoa-antavan jäsenäänestyksen tulos on kuitenkin tiukka, ratkaisijoiksi voivat nousta viisisataa puoluekokousedustajaa, jotka äänestävät tällä kertaa sähköisesti. Jos äänestys tarvitaan, homma on joka tapauksessa paketissa pian iltakuuden jälkeen.

HARVA on veikannut Kiurun voittoa. Keväällä ulkomainen vedonlyöntiyhtiö antoi Lindtmanin voitolle kertoimen 1,10, kunnes poisti kohteen kokonaan tarjonnastaan. Kotimaisissa politiikan analyyseissa arviot ovat olleet samansuuntaisia.

2000-luvulla SDP:n puheenjohtajavaaleissa on nähty aidosti merkittäviä keikautuksia. Nuoren Jutta Urpilaisen nousu puheenjohtajaksi vuonna 2008 teki mahdolliseksi Kataisen sixpackin synnyn kimuranteissa hallitusneuvotteluissa 2011. Vaalissa toiseksi jääneestä Erkki Tuomiojasta tuli Kataisen hallituksen ulkoministeri mutta Kataisen hallituksen valtiovarainministerinä häntä tuskin olisi koskaan nähty.

Sixpackin perinnön seurauksia eletään SDP:ssä edelleen. Liittojohtaja Antti Rinne syrjäytti Urpilaisen puoluejohdosta ja ministerinpestistä 2014 kesken hallituskauden ja puoluetta ohjattiin uudelleen vasemmalle, missä SDP tänäkin päivänä on Sanna Marinin puheenjohtajakauden viimeisenä päivänä.

Moni on kysynyt, mikä SDP:ssä nyt muuttuu, kun puheenjohtaja vaihtuu, mutta vastaus on jännitys-mielessä tylsä.

Ei paljon mikään.

RINTEEN, Marinin ja niin ikään paikkansa jättävän puoluesihteerin Antton Rönnholmin aikana puolueessa tehtiin mittava ja perusteellinen ohjelmatyö.

Kaikkea toimintaa ohjaava periaatejulistus hyväksyttiin puoluekokouksessa syksyllä 2020 ja se korvasi edeltäjänsä vuodelta 1999. Samana vuonna 2020 hyväksyttyä poliittista ohjelmaa päivitetään puoluekokouksessa Jyväskylässä, mutta luvassa ei ole radikaaleja muutoksia.

Kevään eduskuntavaaliohjelmassa SDP esitteli ajantasaisempia näkemyksiään politiikasta ja välittömistä kehitystarpeista. Eduskuntaryhmä julkaisee syksyllä varjobudjettinsa, joka pohjautuu suuressa kuvassa kaikkiin edellisiin.

KUMPIKAAN ehdokkaista, ei Kiuru eikä Lindtman, ole tuomassa vallankumousta. Kiuru on pitänyt esillä vasemmistolaisuuttaan kenties hiukan Lindtmania painokkaammin, mutta puolueen suurta linjaa kaksikko ei ole julkisesti haastanut.

Vaikeaa se olisikin tilanteessa, jossa laajan ja jäsenistöä sitouttaneen ohjelmatyön jälkeen puolue kasvatti kannatusosuuttaan reippaasti eduskuntavaaleissa ja keikkuu parhaillaan kannatuskyselyiden kärjessä. Soraääniä eduskuntavaalikampanjoinnin painopisteistä on kuultu eduskuntaryhmänkin sisältä, mutta valtavirtaa ne eivät puolueessa ole.

Neuvottelukumppaneitakaan ei eduskunnassa oikein ole, kun sivistyksen harteiltaan karistanut kokoomus moukaroi palkansaajaliikettä kanveesiin rasismilla ratsastavien perussuomalaisten tuella.

Varmaa on, että SDP hyökkää uuden puheenjohtajansa johdolla Orpon oikeistohallituksen kimppuun väellä ja voimalla, kunhan Arkadiamäen portit taas avautuvat tulevalla viikolla.