Tämä lämminhenkinen puhe pidettiin Valkoisessa talossa, maailman politiikan keskuksessa.

Talon ovet avautuvat vain harvoille ihmisille maailmassa. Vain huipputärkeille. Nyt heidän joukkoonsa kuuluu Kuopion Kimmo Timonen – jääkiekkoilija, urheilija.

Puhe korosti myös sitä inhimillistä puolta, mitä kannattaa korostaa. Elämässä terveys ja sen menetetty palauttaminen ovat tavoiteltavia ja ponnistelun arvoisia elon varrelle.

***

Kyllä jalkapallon huippuosaaminen on kuin katsoisi akrobatiaa.

Pelaajien taiturimainen pallonhallinta ahtaissakin, ahdistetuissa tiloissa, syöttötyöskentelyn tarkkuus ja nopeus, sadan kilometrin tuntinopeuden ylittävät yllätyskutit, vastustajan elintilan eliminoiminen tiukalla miesvartioinnilla ja herhiläisahdistelulla sekä pelaajan vikkelyys, nopeus, äkilliset harhautukset, rajaton fyysinen kunto ja pelattavalle paikalle hakeutuminen ovat lajiherkkua.

Ken sen osaa, on arvossaan. Ja osaajia löytyykin nykyään pilvin pimein.

Pelaako seurayhdistelmä vai maajoukkue parempaa futista? Vastaus on seurajoukkue.

Siksi, että se on koottu koko maailman pelaajavalikoimasta. Seurojen pelaajat hitsautuvat yhteen pitkän ajan kuluessa. Maajoukkue puolestaan koostuu vain oman maan pelaajista, joiden yhteispelin rakentamisaika on huomattavan lyhyt.

On vielä talouskin. Seuratulot ovat pitkän pelikauden aikana aivan eri luokkaa kuin harvemmin pelaavien maajoukkueiden. Raha puolestaan on tärkeä pelaajamarkkinoiden kaupassa.

Koko laji on harpannut vuosien saatossa aivan eri tasolle kuin se oli vaikkapa Suomen ollessa vuonna 1912 Tukholman olympiakisoissa neljäs. Sellainenkin ero on havaittavissa, että Suomi ei ole pysynyt kehityksessä mukana. Ei myöskään upeiden yleisöystävällisten areenoiden rakentamisessa.

Mutta onhan meillä niitä muitakin jälkijunalajeja.

***

Mäkihyppy on yksi uljaimmista ja ihailluimmista talvisista urheilumuodoista. Onko maailman ilmastonmuutos vai mikä syynä siihen, että tuulet riepottelevat nykyään niin rajusti ja oikukkaasti, että useinkin joudutaan hyppääjien terveyden turvaamiseksi perumaan kisoja.

Tietenkin tällainen epävarmuus rassaa niin järjestäjiä, hyppääjiä, televisiota ja paikan päälle matkannutta yleisöä. Mutta minkäs teet jyllääville luonnonvoimille. Harmi!

Jääkiekko ja taitoluistelu ratkaisivat aikanaan taistelunsa luontoa vastaan rakentamalla jäähalleja. Niissähän voi taiteilla, kiitää ja taklata minkälaisella kesähelteellä tahansa. Jalkapalloilijat sovelsivat samaa säveltä. Mäkihyppy on rakentanut tuuliverkkoja, mutta nythän on jo suunniteltu jääpallon ja pikaluistelun sekä muiden tapaan mäkihyppyhalleja.

Mitä enää jääkään talviolosuhteiden vaatimiksi lajeiksi talviolympialaisiin. Jos lumikin puuttuu, niin ovathan lumitykit satamassa uutta ja hiihtohallejakin jo on. Tekniikka on kukistanut ajatuksemme talven rajoituksista.

Salpausselän yleisömäärän romahtaminen johtui Suomen hiihtourheilun alennustilasta.Edessä ovat lajin MM-­kisat. Emme ehdi nostaa urheilutasoamme, joten ei kannata odottaa ensi talveksikaan yleisöryntäystä.