Lupa tankkien edelleen vientiin tarvittaisiin paitsi vaunuja tällä hetkellä käyttäviltä tai varastoivilta mailta myös niiden alkuperämaalta Saksalta. Esimerkiksi Puola on jo viestittänyt olevansa valmis Leopardien lähettämiseen, jos Berliinistä näytettäisiin vihreää valoa. Presidentti Andrzej Duda sanoi keskiviikkona maan haluavan antaa Ukrainalle panssareitaan osana kansainvälistä koalitiota. Mahdollinen päätös voi olla pöydällä Ukrainan aseapukokouksessa Ramsteinissa ensi viikon perjantaina.

Mitään nopeaa vaikutusta Leopardeilla ei tämän hetken sotatilanteeseen Ukrainassa kuitenkaan olisi, muistuttaa muun muassa Panssariprikaatin komentajana toiminut kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri. Hänen mukaansa taistelutekniikan ja -taktiikan jo entuudestaan tuntevan panssarimiehistön kouluttaa uuteen kaluston helposti kahdeksassa viikossa, ehkä nopeamminkin.

-  Kunnossapito- ja korjaushenkilöstön koulutus kestää pitempään. Mekaanikot kouluttaa kentällä tehtäviin huoltotoimenpiteisiin ja yksinkertaisiin komponenttivaihtoihin 2-3 kuukaudessa, mutta vaativimmissa huolloissa ja korjauksissa tarvittava osaaminen ottaa pidempään, Toveri kuvailee sähköpostikirjeenvaihdossa STT:n kanssa.

-  Tämä edellyttäisi, että vaunumiehistöt ja mekaanikot kyetään kouluttamaan lähes yhtenä eränä ulkomailla, kalustolla korvataan vanhempia vaunuja olemassa olevassa prikaatissa ja että huollossa voidaan tukeutua naapurimaihin, Toveri luettelee.

Mahdollisesti merkittävä askel kohti läntisen taistelupanssareiden toimittamista Ukrainalle otettiin heti vuoden ensimmäisellä viikolla, kun Saksa ja Yhdysvallat ilmoittivat lähettävänsä taistelukentälle Marder- ja Bradley -rynnäkköpanssarivaunuja. Myös Ranska oli ilmoittanut antavansa Ukrainalle panssaroituja pyörillä kulkevia AMX-10 RC -taisteluajoneuvoja.

Erityisesti Saksassa toivottua ennakkotapausta nämä eivät vielä muodostaneet. Sellainen saattaa olla tulossa pian, jos huhut Britanniassa valmisteilla olevasta päätöksestä Challenger 2 -taistelupanssarien lahjoittamisesta Ukrainalle vahvistuvat.

Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin tiedottaja tosin sanoi keskiviikkona, ettei Britannian päätös muuta mitään. Politico-verkkolehden saksalaislähteiden mukaan Scholz haluaa koordinoida mahdollisen panssariavun Yhdysvaltain kanssa.

Ennakkotiedoissa mainittu kymmenen Challenger-tankkia on lukumääräisesti käytännössä merkityksetön apu. Toverin mukaan voidaan puhua “melkein kiusanteosta”, koska vähillekin panssareille pitää rakentaa koulutus-, ylläpito- ja korjausjärjestelmä. Mutta tärkeämpää voikin olla poliittinen viesti.

-  Jos tällä saadaan pallo liikkeelle ja Saksa aktivoitua, se on vaivan arvoista, Toveri kirjoittaa.

MIKSI sitten juuri Leopardeja eikä esimerkiksi Challengereja tai vaikka yhdysvaltalaisia Abramseja? Toverin mukaan mainittujen vaihtoehtojen suorituskyvyissä ei ole merkittävää eroa, mutta käytettävyydessä on.

Vain brittien käyttämän Challengerin ammukset sopivat vain sen kanuunaan, Leopardissa taas on Toverin mukaan yksi maailman yleisemmin käytettyjä vaunukanuunoita. Lisäksi “yleiseurooppalainen” Leopard on käytössä erittäin monessa maassa, mikä helpottaa huolto- ja koulutusjärjestelmän rakentamista saksalaisvaunun ympärille.

Pidemmälle tulevaisuuteen katsottuna houkuttelevuutta lisää Toverin mukaan Leopardien hyvä kehityspotentiaali eli niiden taisteluarvoa voidaan entisestään kohottaa suojausta ja tulivoimaa parantamalla.

Ukraina ei ole ollut täysin vailla taistelupanssariapua lännestä. Kyiv Post -lehden mukaan maa on saanut helmikuun jälkeen noin 350 modernisoitua neuvostovalmisteista T-72-tankkia muun muassa Puolasta ja Tshekistä. Kalusto on tuttua ukrainalaisille, ja sitä on käytössä rintamalinjan molemmin puolin.

T-72 oli aiemmin käytössä myös Suomessa, ja se on Toverille tuttu. Neuvostuotteen laatuero Leopardiin riippuu saksalaisvaunun mallista, joita on A4:stä A7:ään, ja T-72:een mahdollisesti tehdyistä parannuksista. Lähtökohtaisesti Leopard on Toverin mukaan neuvostovaunua paremmin suojattu, liikkuvampi ja tulivoimaisempi sekä helpompi huoltaa ja korjata.

-  Myös johtaminen on parempien tähystyslaitteiden ansiosta helpompaa, ja miehistö väsyy tehtävissään vähemmän kuin ahtaissa neuvostovaunuissa, Toveri lisää.

NATON Euroopan-joukkojen komentaja Christopher G. Cavoli korosti alkuviikosta Sälenin turvallisuuskonferenssissa Ruotsissa, että Ukrainan sodan valtava mittakaava on jotain aivan muuta kuin mitä lännessä on totuttu viime vuosina ajattelemaan. Sama pätee myös panssariaseeseen. Yksinään taistelukentällä pyörivää tankkia on monissa arvioissa kuvattu lähinnä kalliiksi panssaroiduksi ruumisarkuksi.

Toverin mukaan panssarijoukon “perustyökalu” on nimeltään mekanisoitu pataljoona tai panssaripataljoona, jossa on 15-30 taistelupanssarivaunua sekä lisäksi 15-40 rynnäkköpanssarivaunua ja muun muassa kymmeniä kuljetuspanssarivaunuja ja erikoispanssarivaunuja. Eikä siinä vielä kaikki: tuekseen ja suojakseen panssarit tarvitsevat jalkaväkeä, pioneereja, tykistöä, tiedustelua ja ilmatorjuntaa sekä tietysti huoltoa.

Tällainen yleensä noin tuhannen sotilaan pataljoona ei Toverin mukaan kykene itsenäiseen toimintaan kuin ehkä muutamien päivien ajan, joten yleensä se osa useiden panssari- ja muiden aselajien pataljoonien muodostamaa prikaatia, jossa on tuhansia taistelijoita. Ukrainasta esitetty toive 300 taistelupanssarista viittaa haluun varustaa Leopardeilla kokonainen prikaati. Määrä vastaisi reilua kymmenesosaa kaikista Euroopan eri maissa käytössä olevista Leopard 2 -vaunuista.

SUOMEN yli 200 taistelupanssarin kalusto koostuu Leopard 2A4 ja 2A6 -vaunuista. Ensiksi mainittuja ostettiin käytettyinä Saksasta pääosa 2000-luvun alussa. Yhteensä 2A4-vaunuja on hankittu 139. Tämän vaunumallin pohjalle on rakennettu myös raivaus-, silta- ja ilmatorjuntapanssarivaunuja.

Uudenaikaisemmat 2A6-panssarit ostettiin niin ikään käytettyinä, tällä kertaa Hollannista vuosina 2014-19. 2A6-vaunujen hankintamääräksi on ilmoitettu sata.

Puolustusvoimien mukaan 2A6 -mallissa on aiempia versioita parempi tulivoima, kehittyneempi ballistinen suoja ja sisäpuolinen sirpalesuojaus sekä johtajan itsenäinen pimeätoimintakyky.

Erilaiset panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot sekoittuvat uutisoinnissa helposti toisiinsa. Toverin mukaan tärkein ero esimerkiksi taistelupanssarivaunun ja rynnäkköpanssarivaunun välillä on ensiksi mainitun parempi suojaus ja raskaampi aseistus. Esimerkiksi Leopard 2A6 voi hänen mukaansa kestää toisen etusektoriinsa tulleen osuman toisesta panssarivaunusta. Muista panssariajoneuvoista tällainen 120 millimetrin kanuunan osuma menee lähes aina läpi, Toveri kertoo.

Niilo Simojoki / STT