Tynkkynen summaa Venäjän pitkään pohjustaman energiapelin tuloksen: Venäjä sai edullisella kaasullaan lännen polvilleen. Hän kutsuu Vladimir Putinia kaasuimperialistiksi, tsaarin seuraajaksi, joka on rakentanut energiasta osan suurta venäläistä tarinaa, jossa suurvalta Venäjä on kaasulla ja öljyllä alistanut lännen.

– Venäjä vaurastui Euroopalta saamillaan energiatuloilla ja on tällä vauraudella rakentanut väkivaltakoneistoaan, Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen arvioi, että lännellä olisi ollut vielä vuonna 2008, Venäjän hyökättyä Georgiaan, mahdollisuus vaikuttaa maan kehitykseen. Tämä olisi edellyttänyt keppiä, kovia sanktioita, mutta sen sijaan Eurooppa tarjosi porkkanaa eli jatkoi venäläisen energian ostamista. Muun muassa Saksa lisäsi vielä vuonna 2014 Venäjältä ostamansa kaasun käyttöä.

– Länsi on aliarvioinut Venäjän imperialistisen ja kolonialistisen mielen, Tynkkynen sanoo.

Hän muistuttaa, että Putin ei käy pelkästään perinteistä sotaa. Venäjä on sodassa myös ilmastonmuutosta vastaan, jonka se ensin kokonaan kielsi. Nyt Venäjä katsoo, että ilmastonmuutos ja sen ongelmat koskevat vain länttä. Tämä siitä huolimatta, että Venäjän pinta-alasta on yli puolet ikiroutaa, jonka sulaminen aiheuttaa suuria ongelmia.

– Tämä on ikävää loose-loose-ajattelua, jossa Venäjä laskee muiden häviävän vielä enemmän kuin se itse. Olennaista on vain turvata Putinin ja hänen lähipiirinsä tulot kaasun ja öljyn myynnistä.

MISSÄ VAIHEESSA Tynkkynen itse huomasi, että Venäjä ei kulje kohti demokratiaa vaan on muuttumassa diktatuuriksi?

– En löydä siihen yhtä yksittäistä tapahtumaa. Jälkikäteen ajateltuna merkkejä uudesta suunnasta oli näkyvissä jo Vladimir Putinin noustua presidentiksi. Viimeistään Putinin puhe vuonna 2006 kertoi paljon. Hän julisti Venäjän energian suurvallaksi ja vaatii lännen alistumista tälle asialle.

Tynkkynen sanoo länsimaisin silmin katsottuna muutoksen huonompaan edenneen Venäjällä hitaasti.

– Mutta todellisuudessa se liikkui kiihtyen kuin dieseljuna. Esimerkiksi opposition nuijiminen maan rakoon paheni koko ajan.

Tynkkynen myöntää itsekin olleensa toiveikas vielä 2000-luvun alkupuolella ja uskoneen demokraattisten instituutioiden mahdollisuuksiin Venäjällä. Viimeistään Venäjän hyökkäys Georgiaan (2008) ja Ukrainaan (2014) sekä osallistuminen Syyrian sotaan (2015) näyttivät Venäjän totalitaristiset ja väkivaltaan luottavat kasvot.

– Kritiikittömästä suhtautumisesta kertoo paljon se, että vuonna 2014 alkaneessa Ukrainan sodassa länsi hyväksyi Venäjän tarinan siitä, että kyse olisi Ukrainan sisäisestä konfliktista.

Tynkkynen sanoo käytännössä koko läntisen Euroopan sulkeneen silmänsä Venäjän toimilta. Raha sokaisi, kun halpa energia vauhditti Saksan talouskasvua, joka puolestaan veti muuta Eurooppaa perässään.

Tynkkynen pitää ajatusta Venäjän ja lännen keskinäisriippuvuudesta mantrana, lähes uskontona, joka meni läpi koko suomalaisen yhteiskunnan. Tässä poliitikot hyödynsivät samanmielisten tutkijoiden näkemyksiä ja elinkeinoelämä, etenkin energiateollisuus, puolestaan selitti venäläiseen energiaan tukeutumista kansantaloudellisilla tekijöillä.

TYNKKYNEN PITÄÄ pitää Venäjän muutoksen suurimpana esteenä sitä, että valtaosa kansasta on hiljaa, vaikka ihmiset elävät totalitaarisesti johdetussa maassa. Hän muistuttaa yli viidenneksen venäläisistä edelleen kannattavan kiivaasti Putinia ja tämän toimintaa.

Suurvalta-ajattelu istutetaan venäläisiin jo lapsena. Se on Tynkkysen mukaan rakennettu osaksi venäläistä kulttuuria, osaksi venäläisyyden ydintä, ja siksi se on niin vaikeasti muutettava.

Kaikesta edellisestä huolimatta Tynkkynen uskoo, että Venäjästä voi vielä tulla puhtaan energian suurvalta. Jopa parlamentaarisesti johdettu. Mutta se ei ole helppo tie.

Muutos – etenkin henkinen – vaatisi Tynkkysen mielestä länneltä keppiä. Sellaisen kovan tappion, että Venäjä menisi niin pahasti polvilleen, että se alkaisi käsitellä omaa imperialistista ja kolonialistista historiaansa. Muuten Tynkkynen näkee vaarana, että vallan vaihtuminen merkitsisi vain uuden Putinin valtaantuloa rauhallisemman jakson jälkeen.

– Neuvostoliiton kaatuminen ei ollut riittävän iso romahdus venäläisen ajatustavan muutokselle, Tynkkynen suhteuttaa.

Tynkkynen myöntää tällaiseen kepitykseen liittyvät riskit. Esimerkiksi Saksa pantiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen rauhanneuvotteluissa niin pahasti polvilleen, että se katkeroitti saksalaiset ja pohjusti natsismin nousua. Kepin lisäksi lännen pitäisi tarjota Venäjälle myös auttavaa kättä, mutta lännen ehdoilla – eli toisin kuin nyt.

Lue koko juttu tämän viikon Demokraatti-lehdestä.