Hän on huomannut, että alakoululaisten neuropsykiatristen oireilujen vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien määrä on rajussa kasvussa.

Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden ja tutkimusten mukaan ennen koulussa selvisivät sellaiset oppilaat, jotka nyt putoavat kelkasta.

Samalla ajanjaksolla on koulumaailmassa ajettu läpi inkluusio, joka tarkoittaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamista yleispuolen luokkiin. Riittävän tuen piti seurata oppilasta, mutta näin ei tapahtunut, kuten kansanedustaja Jouni Ovaska (kesk.) toi esiin kirjoituksessaan Aamulehdessä 2.1.2020.

Uusi opetussuunnitelma toi kouluun lisää avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja oppilaalle itseohjautuvuuden vaatimuksia. Oppilaalla ei aina ole omaa pulpettia, luokkahuonetta, vakiryhmää eikä omaa opettajaakaan.

Nämä tuovat monille oppilaille ja myös opettajille uusia haasteita. Erityisesti muun muassa ADHD- ja Asperger-piirteisten on todettu olevan nyt entistä enemmän vaikeuksissa. Asiantuntijoiden mukaan myös oppimiseen ja kielen kehittymiseen liittyvät seikat aiheuttavat lapsissa psyykkistä oireilua. Nyt nämä ryhmät ohjautuvat yhä useammin erityissairaanhoidon palveluihin.

Koulussa selviytymistä auttaa usein, jos lapsella on rauhallinen ja pysyvä luokkatila, jossa ei ole liikaa jatkuvasti muuttuvia tekijöitä.

Koulumaailman uudistukset ovat heiluriliikkeessä. Kahta samanlaista oppilasta ei ole, olemme kaikki erityisiä ja erilaisia, siksi erilaiset ratkaisut ovat tarpeen. Yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei myöskään ole.

Kansanedustajien kannanotot erityisopetuksen lisäämiseksi ovat tilanteen yksinkertaistamista, eikä perusresepti ryhmäkokojen pienentämisestä riitä. Jokaisella oppilaalla on oikeus saada omien edellytystensä mukaista opetusta, joillekin erityisopetus on oikea paikka.

Silloin ollaan kuitenkin hakoteillä, jos yleisopetus kasvattaa erityisopetuksen tarvetta tai lastenpsykiatrian jonoja. Pahimmillaan yhä kasvava joukko lapsia ja nuoria on vaarassa jäädä vaille perusopetuksen päästötodistusta ja jatko-opiskelupaikkaa. Samaan aikaan lastenpsykiatrian jonot kasvavat.

On syytä koota yhteen koko kouluväki tutkijoista, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja opettajakoulutuksesta lähtien miettimään ratkaisuja ‒ kotien näkökulmaa unohtamatta.

Toimivat ja onnistuneet toteutukset sekä varsinaiset ongelmakohdat pitää kerätä pohjaksi ratkaisua etsittäessä. Vastauksia on hyvä löytää ennen kuin Tampereellakaan rakennetaan uusia kouluja.

Millainen toiminta isossa avoimessa tilassa lähtee oppilaasta ja palvelee parhaiten asetettuja tavoitteita? Miten taataan oppilaalle sellainen oppimisympäristö, jossa hän tuntee olonsa turvalliseksi, jossa häntä kuullaan ryhmän jäsenenä, jossa hän voi kasvaa tasapainoisesti omaksi minäkseen, ja jossa aikuisen läsnäolo on riittävää? Miten digitalisaatio saadaan nostamaan oppilaan vahvuuksia? Miten opettajankoulutus tarttuu näihin haasteisiin?

Meillä Tampereella on erittäin paljon asiantuntemusta kehittämään ja turvaamaan lapsen koulutietä: hyvä ja monipuolinen kouluverkko, opettajankoulutuslaitos, Tays:n yksiköt, lastenkulttuuri ja nuorisotyö sekä kolmannen sektorin toimijat.

Riitta Ollila, kaupunginvaltuutettu, SDP Tampere, erityisopettaja