Sinkkosen mukaan pelaaminen on jatkuva stressitila lapselle, sillä kaikki aistit ovat jatkuvasti valppaina. Sosiaalinen media ja pelit luovat lapsille vanhempiensa lapsuudesta hyvin erilaisen todellisuuden, joka johtaa Sinkkosen mukaan toisenlaisiin ihmisiin ja toisenlaisiin ihmissuhteisiin.

— Didipelaaminen ja someriippuvuus muuttavat perusasioita. Mitä se tekee lasten ja nuorten sosiaalisille suhteille, jos ei ole oikeaa kaveeraamista? Ei mietitä, millaisia tyyppejä muut ovat, mistä tykkäävät. Ei puhuta, Sinkkonen sanoo.

– Lapsi saattaa saada 2 000 WhatsApp-viestiä päivässä. Ei sellaista tarvita. Kyse on tottumuksesta. Kädet hamuavat puhelinta vähän kuin tupakoitsijalla tupakka-askia, Sinkkonen sanoo.

– Neljä viidestä vanhemmasta räplää älypuhelintaan ja lapsi istuu rattaissa vieressä.

Sinkkosen mukaan se, kauanko 10-vuotias saa pelata, ei ole relevantti kysymys. Pitää miettiä, kuinka paljon hänellä on muita harrastuksia, osaako hän ottaa rennosti, millainen on hänen persoonansa ja muuttuuko käyttäytyminen esimerkiksi pelaamisen jälkeen.

– Ylikuormituksen määrä lapsella on täysin yksilöllistä. Täytyy tuntea oma lapsensa, Sinkkonen sanoo.

Sinkkonen puhuu aiheesta ”Lapset ja nuoret digitaalisessa maailmassa: Mahdollisuuksia ja uhkia” Kansainvälisellä aivoviikolla järjestettävässä, Aivosäätiön Kehittyvät aivot -seminaarissa tänään maanantaina Helsingin yliopistolla. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja se on kaikille avoin.

Puhujina Sinkkosen lisäksi tilaisuudessa ovat akatemiaprofessori Kai Kaila ja tutkija Mona Moisala. Tilaisuus alkaa kello 17.