– Kaikki mikä tästä on selvinnyt on ollut hyvin erikoista. En ota kantaa juridiseen puoleen, koska en tunne sitä, mutta jollakin tavalla sitä tilannetta pitää perata ja selvittää, Andersson totesi.

Talvitien laskelmia on esitellyt julkisesti Helsingin Sanomat, jonka oman selvityksen mukaan Talvitie olisi laskenut puustoisten, mahdollisesti metsätalouskäyttöön soveltuvien ja uhanalaisten luontotyyppien pinta-alaan mukaan jo suojeltuja metsiä. Tällaisten luontotyyppien pinta-ala oli Talvitiellä satojatuhansia hehtaareja suurempi kuin Helsingin Sanomien saman taustamateriaalin perusteella tehdyissä laskelmissa.

Keskusta on vedonnut laskelmiin äänestäessään jo kertaalleen hyväksymäänsä hallituksen lakiesitystä vastaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja ympäristövaliokunnassa. Keskusta on perustellut linjasta lipeämistään omaisuuden suojalla ja niin kutsutulla harmaalla suojelulla, jossa uhanalaisuusluokituksen pelätään säikäyttävän metsäteollisuusyritykset lopettamaan puun ostamisen.

– Yli 20 eduskuntavuoden aikana en ole ennen törmännyt siihen, että ministeriön virkamies virallisessa lausunnossa valiokunnalle esittää väitteen, jolle ei löydy todellisuuspohjaa, toisin sanoen on hihasta vedetty, maa- ja metsätalousvaliokuntaan kuuluva Satu Hassi (vihr.) tviittasi.

Andersson ei ota kantaa Niinistön vaatimuksiin ja vetoaa tiedon puutteeseen.

– Pitäisi saada tietoa siitä, mihin perustuvat näkemykset, joita on annettu eduskunnalle. En tiedä missä tilanteessa informaatiota on annettu. Onko se ollut virallisessa kokouksessa vai ulkopuolella. Valitettavasti tietopohjaa ei ole riittävästi.

Andersson muistuttaa, että lainvalmistelu on Suomessa pitkä prosessi, jossa on mukana lausuntokierrokset, vaikutusarviot ja eduskuntakuulemiset. Tarkoituksena on varmistaa, että kaikki mahdollinen tieto on käytettävissä.

– Esimerkiksi tämä omaisuuden suoja, mitä sanottiin ensin syyksi, on asia, minkä perustuslaki Suomessa arvioi. Sen takia meillä on perustuslakivaliokunta, että siellä arvioidaan juuri sellaisia asioita. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa ei ollut mitään merkittäviä muutostarpeita.

– Minusta tuntuu siltä, että vakiintuneet prosessit on ohitettu tavalla, joka on merkittävästi vaikuttanut tämän lain lopulliseen muotoon. Totta kai silloin on hyvä saada tietää, että mitä on tapahtunut, missä tilanteessa, mitä tietoa on annettu, kenelle ja mihin se perustuu, Andersson sanoo.