Kasvot peilissä
25.7.2016 05:00 ・ Päivitetty: 8.7.2016 07:37
Liisa Jaakonsaari, 70: “Minusta tuntuu joskus, että maailma kaatuu päälle”
”Jos katson peiliin, niin näen pienen ja vanhan naisen. On aika rohkaiseva asia, jos saa elää pitkään ja terveenä. Se on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia, ei taakka.
Kun valmistauduin parlamenttivaaleihin, niin avustajani Ria antoi minulle mieleenpainuvan ohjeen: ”Älä sitten teeskentele olevasi nuori. Päinvastoin. Nyt sä tiedät mitä on olla nuori ja pian sä tiedät myös, mitä on olla vanha ja sehän on ihan fantastinen yhdistelmä politiikassa.” Se vapautti minut. Eikä minua pitele enää mikään.
Olen intohimoinen poliittinen keskustelija, mutta vähän pelkään sitä julmuutta, mitä usein vaaleihin liittyy. Varsinkin nyt some-aikana ihmiset haukkuvat toisiaan ihan käsittämättömällä tavalla, kuten iästä, ulkonäöstä.
Jos jotakin haluan edistää, on se toivon luominen tähän kylmän kyyniseen maailmaan. Tällä hetkellä toivon kipinä on tärkeä. Poliittinen järjestelmä on kriisiytynyt. Silloin nousee äärioikeisto, joka valloittaa ihmisiä vaarallisella tavalla. Sen takia pitäisi palata perusasioihin. Miettiä, mikä palvelee ja mikä ei palvele ihmisarvoa ja oikeudenmukaisuutta. Ja mitkä ovat ne asiat, jotka eivät täytä niitä arvoperusteita, mitä edustamme. Nyt on niin paljon poliittista melua ja hälyä, että nämä tärkeät suuntaviivat hukkuvat.
Tässä iässä ei tarvitse kuvia kumartaa. Jos minulta kysyttäisiin, mikä eläin haluaisin olla, niin vastaisin kyyhkynen. Kyyhkynen toi Nooan arkkiin toivon paremmasta ja nykyään myös kakkii patsaille. Patsaille pitääkin kakkia. On paljon vanhoja rakenteita ja vanhoja ajatuksia, joilla ei ole enää merkitystä tänä päivänä.
On jännä huomata, että joskus on ihan kaaos ja tuntuu, että tästä ei tule mitään. Aina kuitenkin löytyy se uusi ajatus ja idea, joka vie eteen päin. Kaaoksen kestäminen on tärkeää. Ettei siihen hermostu. Kaaos ei välttämättä ole huono asia, vaan se on osa luovaa prosessia, joka synnyttää uuden idean. Minusta tuntuu joskus, että maailma kaatuu päälle. Siitä tunteesta syntyy kuitenkin aina joku tärkeä juttu, oivallus. Siksi olen oppinut sietämään ahdistusta. Sitä maailma kaatuu päälle -tunnelmaa. Se on osa sitä luovaa prosessia.”
Liisa Jaakonsaari on europarlamentaarikko (sd.).
Teksti: Nora Vilva
Juttu ilmestyi ensin Demokraatin viikkolehdessä 17.3. 2016
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.