– Sillä on vaikutuksensa ilmapiiriin, että meillä on hallituspuolue, joka on keskittynyt enemmän lisäämään vastakohtaisuuksia ja jakamaan kansakuntaa kuin kokoamaan, Lindtman sanoo Demokraatille.

Puheessaan SDP:n puoluejohdon Kouvolan kesäkokouksessa Lindtman nosti esiin muun muassa sisäministeri Mari Rantasen (ps.) Espanjan Ceutan rajakriisiä koskevat hätäiset kommentit ja sanoi perussuomalaisten pyrkineen lisäämään vastakkainasettelua turvallisuuskysymyksissä.

Rantanen halusi tuolloin äkkiä sulkea Espanjan Schengen-alueesta, vaikka Espanja oli joutunut ulkopuolisen vihamielisen vaikuttamisen kohteeksi.

Lindtmanin mukaan Suomen tilanne on parhaillaan niin vaikea, että politiikan tulisi olla kokoavaa.

SYKSYÄ ja kevään eduskuntavaaleja kohti mentäessä on Lindtmanin mukaan yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta olennaista, kuinka hallitus pystyy pitämään viime syksynä sopimansa nollalinjan rasismia vastaan.

– Pidetäänkö siitä kiinni vai käykö kuten aiemmin, että on suuria puheita mutta vähäisiä tekoja.

Viimeisin esimerkki nollalinjan ongelmista liittyy perussuomalaisten kansanedustajan Mauri Peltokankaan Facebook-kirjoitukseen, jota on pidetty laajasti rasistisena. Peltokankaan katsottiin kommentoineen SDP:n Nasima Razmyarin taustan ja uskonnon sopimattomuutta ministerin tehtävään, vaikka hän ei kirjoituksessaan erikseen Razmyaria nimennytkään.

Lindtman vaati keskiviikkona pääministeri Orpoa ja perussuomalaisten puheenjohtajaa Riikka Purraa puuttumaan Peltokankaan sanomisiin. Hän pitää myös selvänä, etteivät Peltokankaan kirjoitukset voi jäädä seurauksitta.

– Sehän tarkoittaisi, että nämä puheet hallituksessa hyväksytään ja normalisoidaan.

Hän ei ota suoraan kantaa siihen, mitä kirjoituksesta pitäisi Peltokankaalle seurata. Lindtmanille riittää, että seurausten täytyy viestiä siitä, ettei toiminta ole hyväksyttävää.

– Se on lopulta jokaisen ryhmän ja hallituksen sisäisten pelisääntöjen asia.

ORPON hallituskausi on yhtäältä voimistanut puheita poliittisista blokeista ja toisaalta liudentanut blokkirajoja. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin ajatus mahdollisen vaalivoittajan sivuuttamisesta uuden oikeistohallituksen muodostamiseksi on nähty edustavan blokkiajattelua.

Toisaalta SDP on murtanut vielä viime kaudella yleisiä käsityksiä blokkirajoista keräämällä itselleen kannattajia myös hallituspuolueista.

– Eivät suomalaiset pääsääntöisesti hahmota, että he kuuluisivat blokkeihin tai lokeroihin. Tämä vaalikausi on osoittanut, että sekä perussuomalaisista että kokoomuksesta on siirtynyt kymmeniä tuhansia suomalaisia kannattamaan SDP:tä.

Lindtmanin mukaan muutos kertoo pettymyksestä hallituksen politiikkaan.

– Suomalaiset näkevät, että SDP on päävaihtoehto, joka muutoksen voi tuoda.

RYDMANIN avausta vaalituloksen ohittamisesta Lindtman pitää perussuomalaisille ominaisena pelin politiikkana tilanteessa, jossa hallituksen nauttima luottamus on Suomessa vähäistä.

– Pelin politiikalla yritetään päästä siihen, että oikeistomeininki jatkuisi vaalien tuloksesta riippumatta.

– Tässä on aika tärkeä viesti suomalaisille. Jos haluaa muutosta, on lähdettävä äänestämään ja saatava vaaleissa isompi muutos aikaiseksi.

Lindtman katsoo vain SDP:n selkeän vaalivoiton varmistavan politiikan suunnanmuutoksen.

– Jokaisen suomalaisen äänellä on tulevissa vaaleissa poikkeuksellisen suuri merkitys.

KOKOOMUS on menettänyt kannatustaan SDP:lle erityisesti naisten keskuudessa. Lindtman arvelee siirtymän johtuvan hallituksen aiheuttaman pettymyksen lisäksi SDP:n vaihtoehdosta. Hän huomauttaa SDP olevan suosituin puolue paitsi naisten myös miesten keskuudessa.

– Meidän esityksemme ovat realistisia ja heti toteuttamiskelpoisia ja ennen kaikkea reilumpia. Kun hallituksen politiikka on hyvinvointivaltiota nakertanut, niin uskoisin, että on nähty liikettä hyvinvointivaltion puolustamiseksi. Liike on suuntautunut SDP:hen.

Toisaalta SDP:n ja kokoomuksen talouslinjojen on eroistaan huolimatta nähty tällä hallituskaudella myös lähentyneen. SDP on ajanut muun muassa parlamentaarista velkajarrusopimusta ja puhunut miljardiluokan sopeutusten välttämättömyydestä.

Lindtman kuittaa ajatuksen kokoomuksen lähentymisestä puhumalla talouspoliittisesta vaihtoehdosta.

– En usko, että moni sellainen, joka haluaa muuttaa asioita on päätynyt kannattamaan SDP:tä sen takia, että se olisi lähellä sitä mitä hallitus tekee vaan päinvastoin.

Hän uskoo äänestäjien edellyttävän tulevalta hallitukselta vastuullista taloudenpitoa.

– Suomalaiset näkevät joskus paljon paremmin kuin poliitikot uskovatkaan, että mikä julkisen talouden tilanne on. He tietävät mitä velkaantumiselle pitää tehdä ja että tämä meno ei voi jatkua loputtomiin.

YKSI edessä olevien jättisopeutusten kuuma peruna liittyy veropolitiikkaan. Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö Terhi Järvikare muistutti kolumnissaan, ettei sopeutuksista voi täysin poissulkea myöskään ansiotuloverojen korotuksia. Avaus tyrmättiin paitsi kokoomuksesta ja perussuomalaisista myös SDP:stä.

Järvikare ehdotti, että ansiotuloverotuksen indeksitarkastus jätettäisiin tekemättä, jolloin verotuksen tulorajat eivät seuraisi ansiotason ja elinkustannusten nousua. Käytännössä verotus siis kiristyisi.

– Meidän linjamme on se, että tavallisen palkansaajan työn verotusta ei kiristetä, SDP:n Joona Räsänen kommentoi Helsingin Sanomille.

Myös kokoomuksen työministeri Matias Marttinen totesi, ettei hän voisi olla enempää eri mieltä osastopäällikkö Järvikareen kanssa. Lindtman katsoo, ettei verolinja voi sorsia pieni- ja keskituloisia.

Lindtman ei myönnä, että tuloverojen korotuksista puhuminen olisi vaalien alla poliittinen tabu.

– Täytyy nähdä niin, että Suomi tarvitsee lisää työtä ja työn verotus siihen totta kai vaikuttaa. Sanoisin, että monella ihan keskituloisella suomalaisella on ollut tekemistä arjessa pärjäämisen kanssa, kun samaan aikaan on annettu suuria veronkevennyksiä kaikista suurituloisimmille. Jonkun pitää puolustaa myös pieni- ja keskituloisia ja näen, että se on SDP:n tehtävä.

– Olemme osoittaneet tällä vaalikaudella, että kun laitetaan arvovalinnat oikein eli tavalliset suomalaiset etusijalle, veropolitiikka voi olla sekä kasvun että tavallisten suomalaisten palkansaajien kannalta parempaa.