Luonnollinen väestönlisäys on ollut jo vuosikausia negatiivinen ja erityisesti oma lisämme maailman monikulttuuriseen tilkkutäkkiin, suomen kieli, kääntyy tällä vauhdilla nopeasti uhanalaiseksi.

Tilannetta on paikannut reipastunut maahanmuutto, joka on kääntänyt työikäisen väestön määrän pieneen nousuun. Takeita tämän jatkumisesta – heikon taloudellisen kehityksen vuoksi – ei kuitenkaan ole. Työperäistä maahanmuuttoa on vaikea edistää, ellei maassa ole työtä tarjolla.

Lapsiluvun kehitys näyttää myös jatkuvan vaisuna periaatteessa aktiivi-ikäisten maahanmuutosta huolimatta.

JOS väestöongelmat tai vauvakato ratkaistaisiin rahalla, ne olisi varmaankin ratkaistu jo.

Tämä ei tarkoita, etteikö lapsiperheiden tukeen tulisi panostaa, mutta historiasta löytyy harvoja hetkiä, kun palvelut tai etuudet olisivat olleet paremmalla tolalla kuin nyt.

Syitä voi etsiä kulttuurin muutoksesta, alueellisista ja arvoeroista, teknologian vaikutuksesta ja muusta. Kaikki valtiollisten toimien de facto ulottumattomissa.

Saharan eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta maapallon lapsiluku on jo nyt lähes uusiutumistason alapuolella. Tämä ei vaikuta vielä väestönkasvuun, sillä väestö on monissa suurissa maissa hyvin nuorta ja elää vielä pitkään.

Mutta 2100-luvulla väestö ei ehkä enää kasva missään.

MITÄ siis tulisi tehdä? Yksi asia on selvä.

Mikäli emme halua maamme tyhjenevän, tarvitsemme verrattain nopean maahanmuuton jatkumista.

Mutta samalla meidän tulisi sekä antaa mahdollisuudet, että edellyttää, maahan muuttavien tulemista mukaan toden teolla ”suomalaisuuteen”. Näin voisimme hillitä pelkoja nopeasta väestön muuttumisesta aivan muuksi sekä taloudellisen elinvoimamme edellytykset.

Ensinnäkin houkutteluun pitäisi panostaa paljon enemmän. Mikäli täytät tietyt edellytykset vaikkapa koulutustason tai ammattitaidon, tai iän, suhteen, pääset helposti pysyvän oleskeluluvan piiriin tai jopa kansalaiseksi.

Tätä mahdollisuutta voitaisiin markkinoida aktiivisesti halutun kaltaisille potentiaalisille tulijoille. Jokaiselle tänne muuttavalle taataan laadukkaat suomen opinnot – mutta niiden suorittamiseen myös velvoitetaan.

Jos potentiaalinen tulija oppii suomen kotimaassaan ja todistaa taitonsa – lupa kouraan.

KORKEAKOULUISSAMME peritään ulkomaisilta opiskelijoilta lukukausimaksuja.

Mitä jos nostaisimme näitä kattamaan kulut ja tarjoamaan jopa pieni kate – mutta vastineeksi Suomeen töihin jäävä saisi vähentää ne täysimääräisesti verotuksessaan vaikkapa kymmenen vuoden aikana?

Syntyisi valtava kannustin jäädä Suomeen, alun eriarvoisuus suomalaisiin opiskelijoihin verrattuna poistuisi ajan myötä ja me voisimme olla varmoja, että veronmaksajan satsaus kannattaa.

VAHVA kielilaki, joka varjelee erityisintä suomalaista kulttuuripiirrettä – kieltä, aktiivinen meidän tarvitsemiemme kaltaisten ihmisten houkuttelu hyvällä työelämällä, palveluilla ja elämänlaadulla, reilut kannusteet sekä avoin ilmapiiri – siinä keskeisimmät reseptit.

Ja ehkä tällainen yhteiskunta voisi innostaa myös useampaa suomalaista nuorta aikuista perheellistymään?