Myös kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on gallupien kärkipaikalta aloittanut vaivihkaisen muiden puolueiden kilpailuttamisen – ja näiden kynnyskysymysten testaamisen – nostamalla esille erilaisia hallitusvaihtoehtoja.

Jos kokoomus ja perussuomalaiset haluavat samaan hallitukseen – ja porvarihallituksen Suomeen – joutuvat ne tekemään melkoisia takinkääntöjä. Isoin vääntö tulee maahanmuutosta. Siinä missä kokoomus on profiloitunut elinkeinoelämän äänitorvena ja maahanmuuton kannattajana, on perussuomalaiset lukkojarrutuksessa vastustamassa työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

Yhteistäkin toki löytyy. Kokoomus ja perussuomalaiset jakavat näkemyksen siitä, että Suomen velkaantumisvauhti käännetään laskuun lähinnä leikkaamalla julkisia menoja ja verotusta keventämällä.

KOSKA maahanmuutto on perussuomalaisille ehdoton paha, olisi kohtuullista kuulla, kuinka puolue ratkaisisi – kestävällä tavalla – esimerkiksi Suomen huutavan työvoimapulan, niin sote-alalla kuin kovemmin palkatuissa niin sanotuissa osaajatehtävissä.

Mielenkiintoista olisi tietää myös perussuomalaisten näkemys väestön vanhenemiseen, siihen liittyvään kestävyysvajeeseen, väkiluvun vähenemiseen kuin myös talouden alamäkeen, minkä veronmaksajien väheneminen aiheuttaa.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra avasi puolueen ajattelua Talouselämän joulukuisessa haastattelussa. Hän piti vastuuttomana puheita siitä, että työperäinen maahanmuutto olisi vastaus mihinkään Suomen ongelmaan.

Haastattelussa kysyttiin, sopiiko perussuomalaisille, että Suomen väkiluku kääntyy laskuun?

”Ainakaan maahanmuutolla sitä (väkiluvun laskua) ei tule korjata. Sitten meidän pitää sopeutua siihen, että suomalaisten määrä vähenee”, oli Purran vastaus. Tämä merkitsisi monen suomalaisen taloustieteilijän mukaan lopulta kurjistumisen kierrettä, jossa suomalaisten elintaso laskisi. Eniten tästä kärsisivät pienituloiset.

Edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseen ei Purran haastattelusta löytynyt konkretiaa. Ellei sellaiseksi laske maahanmuuton kustannusten minimointia. Purra uskoo, että sillä kyettäisiin ”rahoittamaan ja ylläpitämään hyvän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan.” Purra tosin lisäsi, että tämä vaatii myös kuntien ja hyvinvointialueiden tehtävien karsimista.

Ja todellisuudessa aika paljon muunkin karsimista, sillä maahanmuuttoon tai vaikkapa kehitysapuun käytettävät rahat ovat vaivaisia ropoja verrattuna esimerkiksi hoitomenojen rahoittamiseen, jos veronmaksajien määrä alkaa vähetä.