– Kotona on ihmisiä, joiden paikka ei ole koti – jos ihminen ei enää muista juoda ja syödä ja mitä vessassa tehdään. Yhteiskunnassa on liikaa hoettu mantraa, että ikäihmiselle koti on aina paras.

Suurin osa pärjää yhteisötyyppisessä asumisessa kotihoidon jälkeen. Kaikkein tärkeintä on henkilökunta, sen riittävä määrä, ammattitaito ja osaaminen sekä jaksaminen ja hyvinvointi.

– Uupuneet hoitajat eivät jaksa hoitaa hyvin. Se on näkynyt viimeaikaisissa tilanteissa. Hoitajia ei saa syyllistää. Jos työvuorossa on liian vähän ihmisiä, he ovat esimerkiksi pakotettuja käyttämään rajoittavia toimenpiteitä, vaikka ammattietiikka sanoisi, ettei se ole oikein.

Oppositiopuolueet ovat tehneet lakialoitteen, jossa vaaditaan tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon vähintään 0,7:n hoitajamitoitusta. Tänään eduskunnassa käytävässä välikysymyskeskustelussa puhutaan myös vanhustenhoidosta.

Mäkisalo-Ropponen huomautti, ettei 0,7 riitä kaikissa tilanteissa, vaan potilaiden tarpeet ja hoitoisuus on otettava huomioon.

Kysymys kuuluu kuitenkin, miten hoitajia saadaan tarpeeksi, jos henkilömitoitusta nostetaan.

– Kyllä viesti kunnista on selvä, että vaikka olisi rahaa, on mahdotonta saada osaajia, tekijöitä on mahdotonta löytää. Osaamisen ja työvoiman saanti on iso kysymys, SDP:n varapuheenjohtaja Ville Skinnari pohti.

Merja Mäkisalo-Ropponen totesi, että alan houkuttelevuus voisi toisaalta parantua, jos vanhusten hoidon yksiköissä olisi työntekijöitä enemmän.

– Jos saisimme työolosuhteet inhimillisemmäksi, saisimme varmasti hoitajia takaisin hoito- ja hoivatyön pariin. Myös koulutusmääriä pitäisi miettiä… Uskon, että alussa voisi olla hankalaa saada yhtäkkiä 0,7 täytettyä, mutta en usko, että se on mahdotonta.

Merja Mäkisalo-Ropponen painotti, että hoito- ja hoiva-alan vetovoimaisuutta on vahvistettava.

– Yhteiskunta tarvitsee asennemuutoksen kaikkinensa. Meidän pitää ruveta arvostamaan ikäihmisiä.
Tosiasia siitä, millaista vanhustyö tällä hetkellä on, on kiirinyt myös opiskelijoiden korviin. Moni opiskelija sanoo minulle, että sen ensimmäisen jakson jälkeen en enää kotihoitoon mene. Siinä on niin suuri ristiriita omaan ammatti-identiteettiin.

Mäkisalo-Ropponen uskoo, että arvostus vanhusten hoivaan ja hoitoon voi nousta muun muassa siitä, että kyseessä on kuitenkin kehittyvä ala, johon tarvitaan tutkimustietoa ja jota ei tehdä vuodesta toiseen samalla tavalla.

– Luulen, että alan vetovoima kasvaa, jos tämä tiedostetaan. Huonot resurssit vievä tällä hetkellä opiskelijoita muualle.

Mäkisalo-Ropponen muistutti myös, että on myös valtavan hyviä ja toimivia julkisia ja yksityisiä hoitopaikkoja. Nyt pinnalla olevan kriisipuheen rinnalla olisikin puhuttava myös niistä.