Filosofi ja valtiomies Johan Wolfgang von Goethen (1749-1832) viisas ajatus siitä, että ihminen on aina myös ympäristönsä muokkaama, kestää aikaa. Meistä jokaisen elämänohjeena pitäisi olla pyrkimys vahvistaa niin läheisissämme kuin yhteisömme jäsenissä hyväksytyksi tulemisen ja arvon tunnetta.

Poliitikkojen vastuu kestävän yhteiskunnan rakentamisesta on erityisen suuri. Ihmisten on voitava luottaa siihen, että me päättäjät ymmärrämme maailman lainalaisuuksia sekä ihmiselämän perusasioita. Ja otamme ne huomioon omassa työssämme. Kun ihminen jätetään kamppailemaan yksin vaikeuksiensa kanssa, heijastuu se aina joillain tavalla myös muihin.

Sivistyneen yhteiskunnan ja kaikkien sen jäsenten yksi tärkeimmistä vastuista on suojella lapsuutta ja nuoruutta. Näiden vuosien aikana rakentuu ihmisen perusta. Osattomuus ja kuulumattomuus ovat inhimillisesti katsoen raskas taakka ihmiselle kantaa, mutta suuri on myös sen lasku yhteiskunnalle. Pahoinvoinnin kumuloituminen sukupolvien ketjuissa on valtava inhimillinen tragedia ja aito kestävyysongelma.

Kun kauan kaivattu sote-uudistus saatiin Sanna Marinin hallituksen ja sinnikkään ministeri Krista Kiurun toimesta valmiiksi ja eduskunnassa hyväksytyksi viime vuoden puolella, alkoi sosiaali- ja terveyspalveluidemme uudelleen järjestäminen. Jokaisessa Suomen aluevaltuustossa rakennetaan nyt uutta pohjaa tulevaisuuden kestäville palveluille. Työ on valtava eikä siitä puutu haasteita. Mutta on täällä ennenkin priimaa rakennettu.

ARVO YLPPÖ nosti aikoinaan työllään suomalaisten lasten terveydenhuollon maailman kärkikastiin. Hänen muistolleen omistetun nettisivuston tervetuliaissanoina lukee: ”Jos tahdotaan kansan yleistä terveydentilaa huomattavammin kohottaa, oli sitten kysymys erilaisista hermosairauksista tai tuberkuloosista tai muista sairaalloisista tiloista, on kaikkien terveyden huolto- ja hoitotoimenpiteiden ensi sijassa kohdistuttava lapsiin. Pääpaino on pantava sille, mitä tehdään. Työ on järjestettävä, se on yksityiskohtaisesti suunniteltava. Vähemmän tärkeiden asiain on toistaiseksi jäätävä syrjään.”

Lasten ja nuorten hyvinvointi on edelleen Suomen hyvän tulevaisuuden edellytys. Arvo Ylppöä mukaillen, tuo työ on nyt aluevaltuustoissa yksityiskohtaisesti suunniteltava, ja sitten pantava toimeen.