– Siinä mielessä minun pitäisi olla omilla vahvuusalueillani, kun tunnen ay-liikettä ja toisaalta, miten poliitikot valmistelevat ja tekevät päätöksiä – ja millaisia viestejä he ovat alttiita kuulemaan, Hirvola arvioi tulevaa työtään.

Hän siirtyy TP:n palkkalistoille Kalevi Sorsa -säätiöstä, jossa hän on tutkinut suomalaisen työmarkkinajärjestelmän kehitystä. Hirvolan tutkimus Luottamuksen loppu? julkistettiin alkuviikosta.

Teollisuuden palkansaajat ei ole mikä tahansa pieni yhteistyö- ja vaikuttamisjärjestö. Siinä on 18 ammattiliittoa kaikista kolmesta palkansaajien keskusjärjestöstä. Liittojen edustamilla aloilla työskentelee noin 750 000 henkeä.

– TP edistää teollisuuden ja viennin etuja ja pyrkii määrittelemään liittojensa palkansaajille yhteiset tavoitteet. Ne on vietävä tehokkaasti poliittisten päättäjien tietoon. Kaikki pyrkimykset, joilla palkansaajien yhteistä rintamaa vahvistetaan, ovat kannatettavia, Hirvola linjaa työnkuvaansa.

Tämän viestin vieminen on erityisesti pääsihteerin heiniä. Lobbaamisella eli vaikuttajaviestinnällä on julkisuudessa paha kaiku. Hirvola pohtii sen johtuvan “vanhan maailman” tavasta toimia.

– Aikoinaan Suomessa toimivat hyvä veli -verkostot. Asioista sovittiin Tamminiemen saunan lauteilla. Nyt vaikuttajaviestintä on huomattavasti avoimempaa. Kenen puolesta puhuu, pitää olla kaikille selvää. Muuten tekee vain itselleen ja ajamalleen asialle hallaa, hän korostaa.

Teknologinen kehityskin tekee mahdottomaksi asioiden ajamisen salassa.

– Eikä siihen ole perusteitakaan, varsinkin palkansaajan asialla ollessa. Ilman muuta on selvää, että yhteisten tavoitteiden puolesta seistään avoimesti ja pää pystyssä, Hirvola linjaa.

Eduskunnan yritys piilotella vierailijalistoja ei Hirvolan mielestä oikein sovi pyrkimyksiin läpinäkyvyydestä.

– Näin vahvistetaan vanhaa mielikuvaa siitä, että tässä on jotain piiloteltavaa. Ymmärrän silti hyvin yksityisyyden suojan tarpeen silloin, kun yksittäiset kansalaiset haluavat kertoa huolistaan omille edustajilleen.

Brysselissä EU:n parlamentissa on olemassa lobbarirekisteri. Hirvola ihmettelee, miksei Suomen eduskunnassa tällaista ei ole.

– Ammattilobbaajien toiminnan täydellinen läpivalaisu on ilman muuta perusteltua. Heidän pitää pelata avoimin kortin, hän perustelee.

Mikä sitten on vaikuttavaa lobbaamista? Hirvola luottaa tutkittuun tietoon.

– Jos haluaa jättää omaa kädenjälkeään poliittiseen päätöksentekoon, on huomattavan vahvoilla, jos pystyy näyttämään dataa oman näkemyksen tueksi.

Viesti on pystyttävä Hirvolan mielestä myös kiteyttämään ytimekkäästi – tavattoman laajoja toivomuslistoja ei kannata siis lähteä esittämään.

Hirvola ei lähde ensitöikseen eduskunnan käytäville viestiä viemään.

– Ensimmäinen tehtävä on yhteisen eetoksen rakentaminen liittojen kesken. Meidän täytyy määritellä yhteiset tavoitteemme, joiden taakse ryhmittäydymme. Vasta sen jälkeen on ulkoisen vaikuttamisen vuoro.

Ulkoisessa lobbaamisessa on tärkeää hakea ne ihmiset, jotka ovat puolueidensa elinkeino- ja teollisuuspolitiikan asiantuntijoita. He vaikuttavat osaltaan puolueen linjauksiin.

Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen valtiovarainministeriaikoina Hirvola erityisavustajana pääsi tekemisiin lobbareiden kanssa. Heitä oli laidasta laitaan järjestöjen ja elinkeinoelämän edustajista lähtien.

– Silmiini ei erottunut mikään ryhmä poikkeuksellisen aktiivisena asiansa ajajana. Kaikkiin yhteydenottoihin pyrittiin vastaamaan arvostavasti ja miettimään, olisiko tässä viestissä sellaista, mikä pitäisi ottaa huomioon päätöksenteossa.

Teollisuuden palkansaajien edustajana Hirvolan viesti mennee hyvin perille puolueiden vasemmalle laidalle.

– Siellä tavataan olla palkansaajien arjesta aika hyvin perillä.

Hirvola pohtii, että enemmän “käppiä” on ehkä suhteessa porvarillisiin puolueisiin. Hän muistuttaa, että eniten vaikuttamista tarvitaan siellä, missä palkansaajien asiaa ei valmiiksi yhtä hyvin tunneta. Kokoomus, keskusta ja vihreät ovat hänen mukaansa potentiaalisia puolueita, joilla saattaa olla tulevassa hallituksessa merkittävä asema.

– Teettää varmaan hieman enemmän työtä, että palkansaajien näkemykset saadaan resonoimaan heidän ajattelussaan. Kaikissa puolueissa on kyllä ymmärrystä sille, että Suomen kansantalous nojaa yhä vientiin.

Hirvola kuitenkin uskoo vahvasti, että myös porvaripuolueissa löytyy kiinnostusta sille, mitä 750 000 teollisuudesta palkkansa saavaa ihmistä ajattelee ja toivoo.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinaosaamista on epäilty. Hirvolankin mielestä hallitus on joutunut kahden vuoden aikana tekemään laiskanläksyjä.

– En usko, että hallitus sortuu enää suoranaiseen vastakkainasetteluun.