Pyydetyt tiedot säilytetään siihen asti, kun ne on luovutettu tietojen pyytäjälle. Sen jälkeen ne hävitetään. Jos luovutuspyyntöjä ei ole esitetty, vierailijatiedot hävitetään päivittäin.

Hiljattain eduskunnan virkamiehet olivat päättäneet, että päiväkohtaisia tietoja ei luovuteta. Ne tuhottiin päivän päätteeksi. Koko keskustelun taustalla on muun muassa median tietopyynnöt eduskunnalle.

Eduskunnalta oli vaadittu oikaisua päätökseen, jonka mukaan vierailijatietoja hävitetään.

– Päätettiin, että jos haluaa, pitää pyytää saman päivän aikana tiedot tai seuraavaan aamuun mennessä. Ne annetaan aivan niin kuin asiasta on olemassa oikeuspäätöksiä, Heinäluoma toteaa.

Kansliatoimikunta päätti Heinäluoman mukaan kuitenkin myös selvittää erikseen, mitä säännösmuutoksia tarvitaan, jotta kansanedustajaa voi tavata myös ilman, että asiasta tulee julkinen tieto.

Kyse olisi Heinäluoman mukaan tapaamisista, jotka eivät liity ammattimaiseen lobbaamiseen.

Lisäksi kansliatoimikunta selvittää ammattimaisen lobbauksen pelisääntöjä ja mahdollisuutta lobbareiden rekisteröintiin.

– On tärkeätä tehdä ero ammattimaisen lobbauksen sekä yksityishenkilön ja kansanedustajan tapaamisen välillä. Ammattimainen lobbaus tarvitsee pelisääntöjä ja siinä on syytä selvittää myös lobbarirekisterin mahdollisuudet. Se työ on parhaillaan käynnissä, Heinäluoma näkee.

– Valtaosa täällä eduskunnasa kävijöistä on liikkeellä ei-ammatikseen. He ovat tutustumassa kansanedustajan työhön tai kertomassa jotakin epäkohtaa omista havainnoistaan. Se ei ole ammattimaista lobbausta.

Heinäluoma sanoo esimerkkinä, että voi olla esimerkiksi yksityisiä ihmisiä, joiden eduskunnassa käynnin ehto on se, että heidän työpaikallaan ei tiedetä, että he ovat tapaamassa vaikkapa demariedustajaa.

– Sekin pitää ottaa huomioon, että pitää olla oikeus tavata kansanedustajaa ilman, että joutuu johonkin julkiseen rekisteriin varsinkin, kun julkisen rekisterin tietoja voidaan tulkita niin monella tavalla, Heinäluoma näkee.

Heinäluoma itse kannattaa lobbarirekisteriä. Hänen mielestään ammattimaisen lobbaustoiminnan pitää olla julkista. Hän muistuttaa, että SDP:n eduskuntaryhmä on pari viikkoa sitten kiirehtinyt eduskunnan lobbaussääntöjen laatimista.

Eero Heinäluoman mielestä on ilmeistä, että vierailija-asioita pitää tarkastella myös lainsäädännön tasolla.

– Tässä on nyt paljon kiihkoa ilmassa ja sitten viileä harkinta vähän vähemmällä. Julkinen mielenkiinto kohdistuu mielestäni ammattimaiseen lobbaukseen, mutta ei siihen, käykö joku yksityishenkilö kertomassa huolistaan kansanedustajalle. Silloin pitäisi katsoa, että julkisuusratkaisut koskevat ammatikseen työtätekeviä, jotka todellakin lobbaavat.

– Se ei voi olla niin, että et voi tavata edustajaa muuten kuin että tieto on julkinen.

Heinäluoma sanoo, että tiedetään, että on esimerkiksi sellaisia työpaikkoja, joissa on annettu varoituksia sen takia, että joku työntekijä on käynyt eduskunnassa.

– On niin erilaisia elämäntilanteita. Paljonhan tänne tulee ruohonjuuritasolta sellaista tietoa, joka on tähdellistä saada mutta joka ei ole virallista tietoa.

Jos asiaa säädeltäisiin laissa, kyseeseen voisivat tulla julkisuuslaki tai esimerkiksi eduskunnan turvatoimia koskeva laki.

– Kolmas vaihtoehto on se, pitäisikö lobbauksesta olla jotkin erilliseen lakiin liittyvät säännökset. Tämä sama ongelma koskee myös ministeriöitä ja valtioneuvoston kansliaa. Ehkä tässä pitäisi pyrkiä siihen, että on yhtenäinen käytäntö valtioneuvostossa ja eduskunnassa. Näitä ei ole vielä ehditty puhua.

Yksi kysymys on myös se, millä tasolla eduskunnasta pyydettyjä vierailijatietoja voi mahdollisesti rekisteröidä.

– Jokainen joka tietoja rekisteröi, joutuu katsomaan, onko heillä peruste itse luoda jokin rekisteri. Se on sitten vielä oma kysymyksensä, voiko yksittäinen toimitus, yksityishenkilö tai järjestö pitää yllä henkilörekisteriä tällaisessa asiassa. Se on juristien asia sen pohtiminen, en ota siihen kantaa.

– Totean vain, että jos luot itsellesi rekisterin, johon pysyvästi sisällytät tietoja, se on rekisteri, johon pitää olla tietysti lainsäädännön mukaan oikeus. Eli pitää olla jokin perusteltu syy, Heinäluoma sanoo.