Tutkimus tarkastelee Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinapolitiikkaa. Hirvola katsoo, että hallituksen ajamien pakkolakien pysäyttäminen ja kilpailukykysopimuksen solmiminen olivat merkittäviä voittoja ay-liikkeelle työmarkkinoiden hegemoniataistelussa.

Hirvola itse oli vuosina 2015–2016 SAK:n vaikuttajaviestinnän projektipäällikkönä.

Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei Hirvolan mielestä näkynyt kuitenkaan tämän jälkeen kovin tehokkaana johtajuutena julkisessa työmarkkinapoliittisessa keskustelussa.

Ammattiyhdistysliikkeen painoarvo oli siis hänen mielestään Sipilän hallituksen aikana toistaiseksi korkeimmillaan 2015 syksystä 2016 talveen saakka.

Ammattiyhdistysliike kykeni tuolloin johtamaan julkista keskustelua myös ennen kaikkea SAK:n esittämän työmarkkinoiden kriisisopimuksen pohjalta. SAK:n tarjous osoitti, että hallituksen “välttämättömiksi” kuvailemille lakimuutoksille oli todellinen vaihtoehto.

Matti Hirvola kertoi tutkimuksestaan tänään Helsingissä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa.

Miksi ote ei sitten säilynyt yhtä vahvana hegemoniakamppailun voittaneella ay-liikkeellä? Kiky-sopimukseen johtanut Sipilän hallituksen käynnistämä prosessi oli hyvin raskas ja veti ay-liikkeestäkin Hirvolan mukaan ilmat pihalle.

– Se oli ajanut keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita vereslihalle. Paitsi työnantajaleirissä mutta myös palkansaajaliikkeen sisällä alkoi tulla vähän kyräilyä ennen kaikkea ehkä SAK:n ja sitten toisaalta STTK:n ja Akavan välillä.

– Keskusjärjestötasolla oli vähän erinäköisiä näkemyksiä siitä, miten parlamentaariseen enemmistöön nojaavaan hallitukseen pitäisi suhtautua.

Kysymys kuuluu, miten ay-liike olisi voinut paremmin hyödyntää yhteiskunnallisen painoarvon nousun. Hirvola sanoo miettineensä asiaa paljon. Yksi ay-liikkeen keihäänkärjistä kikyn jälkeen oli perhevapaauudistus. Myös jo mainittu työttömyysturvan uudistus on ollut käynnissä.

– Vaikka työttömyysturvan uudistamisessa asetuttiin Sipilän hallituksen aktiivimallia vastaan, se ei kuitenkaan oikein aktualisoitunut mihinkään toimintoihin. Ei kyetty tuomaan omia vaihtoehtoisia esityksiä samalla tapaa pöydälle yhdessä ja viemään niitä eteenpäin. Puuttui ehkä se näkemys, että mitä nyt, Matti Hirvola katsoo.

– Vaikka ay-liike voitti hegemoniakamppailun, sen jäljiltä ei ollut sitten kuitenkaan kykyä lähteä johtamaan keskustelua enää.

Tilanteeseen vaikutti Hirvolan mukaan paitsi ay-liikkeen keskinäisen luottamussuhteen rakoilu ja yhteisen rintaman heikentyminen, myös työnantajapuolen ratkaisu, jolla se riisui itsensä vallasta lopettaen keskusjärjestösopimusten tekemisen.

EK kertoi marraskuussa 2015 sääntömuutoksesta, jonka mukaan tupo-sopimukset ovat sen puolesta historiaa. Ay-liike joutui uuden eteen.

– Institutionaalinen murroshan vaikuttaa vääjäämättä myös siihen, mitä ay-liike voi yhdessä tehdä, kun keskusjärjestöjen yhteiskunnallinen painoarvo väheni EK:n ratkaisun myötä.

Hirvolan mukaan tällä hetkellä maassamme ei ole selkeää käsitystä, miten työmarkkinakysymyksiä tulevaisuudessa ratkotaan niin, että maltillinen ja solidaarinen yhteiskuntakehitys olisi turvattu. Sipilän hallituksen käynnistämä myllerrys siis jatkuu.

– Nyt on liittokierros käynnissä ja tuloksia siitä ei vielä ole. Työnantajahan on sanonut, että tämä on vain välivaihe.

Tällä Hirvola viittaa ainakin siihen, että Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Veli-Matti Mattila totesi maaliskuussa 2017, että pitkällä tähtäimellä työnantajaosapuolen mielestä työehdoista sopiminen pitäisi viedä kokonaan yrityksiin.

– Ay-liike ei ole vielä oikein yhteisessä rintamassa kyennyt miettimään, miten sen pitäisi tähän suhtautua. On ollut erilaisia pyrkimyksiä, joilla työntekijöiden turvaa ja vaikuttavuutta on pyritty vahvistamaan.

Mainitsemistaan pyrkimyksistä Hirvola nostaa esiin ay-liikkeen hiljattain kariutuneen keskusjärjestöhankkeen, mutta on myös onnistuttu:

– Teollisuuspuolella vientiliitot ovat tehneet erittäin tarkoituksenmukaisen ratkaisun voimien kokoamisessa yhteen. Kun EK koettaa ajaa hajota ja hallitse -strategiaansa eteenpäin, ainut tapa, jolla työntekijäpuoli pystyy vastaamaan on, että kootaan voimia yhteen, Hirvola painottaa.

Hirvolan mielestään ay-liikkeessä ei kuitenkaan oikein kellään ole vielä vastauksia suunnasta.

– On kiistatta selvää, että kun palkansaajakeskusjärjestöiltä menee sopimuskumppani (EK) alta, myös niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus heikkenee. Työmarkkinakysymysten koordinointia ja yhteisten ratkaisujen hakemista on kuitenkin fasilitoitu hyvin pitkälle nimenomaan keskusjärjestöjen kautta.

Hirvolan mukaan ay-liikkeen piirissä pitäisikin nyt käydä keskustelua siitä, mitkä sen tavoitteet ovat tulevalle työmarkkinoiden rakenteelle ja toiminnalle, kun EK ei enää ole sopijakumppani.

– Se on sellainen keskustelu, jota pitäisi hyvin vakavasti mielestäni käydä. Muutoin EK:n hajota ja hallitse -strategia toimii.

Hirvola on valittu Teollisuuden palkansaajat TP:n uudeksi pääsihteeriksi. Hän aloittaa tehtävässä tammikuun puolivälissä.